Aina kaikki ei

Käykää lukemassa...

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/ihmiset_paajutut/6822661.shtml

kerrassaan koskettava juttu...
141331
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Ei kukaan opettaja saa ottaa vastaan puheluita kesken työpäivää.

Teen rikosilmoituksen kyseisestä opettajasta: ei ole työhönsä kykenevä, ennen eikä jälkeen... ei heru sympatiaa...

Äänestä
  • koulussa,lähes kaikki opettajat vastasivat omaan kännykkäänsä.
    sekä yläasteella että ammattikoulussa.

    Äänestä

  • kesken työpäivää, sikäli kun töissä olet ikinä edes ollut?? Ehkä jokainen osaa valita mihin puheluun vastata työajalla ja mihin ei! Onneksi kaikki ei ole yhtä tunteettomia pässejä kuin sinä! Kunpa joutuisit itse kokemaan tuon kaiken saman, niin ehkä ajatusmaailmasi hieman muuttuisi. OLET KYLMÄ IHMINEN!

    Äänestä

  • saisit vastata puheluihin kirjoitti:

    kesken työpäivää, sikäli kun töissä olet ikinä edes ollut?? Ehkä jokainen osaa valita mihin puheluun vastata työajalla ja mihin ei! Onneksi kaikki ei ole yhtä tunteettomia pässejä kuin sinä! Kunpa joutuisit itse kokemaan tuon kaiken saman, niin ehkä ajatusmaailmasi hieman muuttuisi. OLET KYLMÄ IHMINEN!

    juu minusta karmea juttu..ja sama kai toi on vastata omaan känbnykkään lääkärinsoittoajalla kun lähtee opettajanhuoneeseen ravaamaan..kyl on ihmisillä kylmä ajattelu tapa..voi hitto.:(

    Äänestä

itkin lähes silmät päästäni =,(

Äänestä
  • joo siis ihan sama juttu itketti aivan kamalasti.mulla la 21.6

    Äänestä

Itse päätin jo niskaturvotusseulaan mennessäni, että jos jään seulassa kiinni, en mene jatkotutkimuksiin, koska niissä on kuitenkin se pieni keskenmenoriski. Halusin kuitenkin ultraan, jotta näin, että siellä tosiaan on elossa oleva vauva eikä mikään tuulimuna. Ja puhuimme mieheni kanssa jo etukäteen yhdessä, että vaikka lapsella olisi Downin syndrooma, emme keskeyttäisi raskautta. Onhan Downissa vaikeitakin muotoja ja hankalia sydänvikoja jne, tuossa tarinassa ollut lapsi ei olisi varmaan tuon sydämen kanssa pitkään elänyt. Mutta silti, olen nähnyt aika paljon Down-lapsia ja syndroomahan voi olla lieväkin, jotkut heistä voivat asua yksin jossakin tuetussa asuntolassa, käydä helpoissa töissä jne. ja elää ihan onnellista elämää.

Äänestä

sinulta joka tämän linkin olet tänne laittanut.

Ilman muuta sympatia ja kyyneleet vanhemmille, mutta arvatkaas onko tälläista vaikea lukea viiden keskenmenon jälkeen, ja nyt kun viikkoja on 19 ja ultra ensi viikolla, niin ajatukseni on että meillä ei voi olla terve lapsi. Jonkin täytyy mennä vielä vikaan, kun kaikki muutkin ovat menneet.

Todella ahdistavaa!!

Tiedän (itse saman kokeneena) lapsen kuoleman olevan todella kova paikka, ja siitä ei ikinä pääse ohi, mutta tämän pitäisi olla iloinen bloki!!!!!!

Äänestä
  • tarkoitus ei varmaan ollut pelotella ketään. Ja siksi toisekseen, ei täällä käydyt keskustelut muutenkaan ole niin kauhean positiivisia, joten suotta sätit linkin laittajaa! Ja mistä tiedät, ettei linkin laittaja ole esim. kirjoittaja itse? Ehkäpä hän halusikin tuoda esille tarinan, että kaikki odotukset ei päätykään yhtä onnellisesti kaikilla?

    Äänestä

  • ehkäpä tämän kirjoitti:

    tarkoitus ei varmaan ollut pelotella ketään. Ja siksi toisekseen, ei täällä käydyt keskustelut muutenkaan ole niin kauhean positiivisia, joten suotta sätit linkin laittajaa! Ja mistä tiedät, ettei linkin laittaja ole esim. kirjoittaja itse? Ehkäpä hän halusikin tuoda esille tarinan, että kaikki odotukset ei päätykään yhtä onnellisesti kaikilla?

    Itse olen sikäli vastaavassa tilanteessa kuin tekstin Nina. Odottelen kohonneen Down riskin vuoksi tehdyn punktion tuloksia ja täytyy sanoa, että tunteet heittelevät laidasta laitaan. Kamalinta on ajatella, että ehkä en enää 3 viikon päästä ole raskaana vaan pienen enkelin äiti...

    Juttu oli hyvä ja antoi ainakin minulle toivoa siitä, että ehkä mekin selvitään, jos joudumme lapsestamme luopumaan. Lapsettomuushoitojen jälkeen tuntuu vaan niin raskaalta.

    Äänestä

  • liian lähellä kirjoitti:

    Itse olen sikäli vastaavassa tilanteessa kuin tekstin Nina. Odottelen kohonneen Down riskin vuoksi tehdyn punktion tuloksia ja täytyy sanoa, että tunteet heittelevät laidasta laitaan. Kamalinta on ajatella, että ehkä en enää 3 viikon päästä ole raskaana vaan pienen enkelin äiti...

    Juttu oli hyvä ja antoi ainakin minulle toivoa siitä, että ehkä mekin selvitään, jos joudumme lapsestamme luopumaan. Lapsettomuushoitojen jälkeen tuntuu vaan niin raskaalta.

    nimerkki liian lähellä. Sydämmen täydeltä voimia tulosten odottamiseen. Kyllä te selviätte, vaikka tulokset olisivat huonoja. Elämä kyllä on epäreilua. Lapsettomuushoidot ovat raskaita ja sitten vielä odotuksessa piinataan. Toivotaan, että teillä kaikki kääntyy hyväksi.

    Äänestä

se, että ihmiset todellakin tekevät abortin vain tuon downin syndrooman perusteella. Itse kävin muutama viikko sitten np-ultrassa, viikkoja oli tosin jo sen verran liikaa kyseiseen ultraan, ettei niskaturvotusta edes mitattu. Mutta siis ultraan menin koska se on ainoa kunnan tarjoama ja halusin nähdä, että mukelo on elossa. Itse en ikinä voisi ajtella keskeyttäväni raskautta moisen syyn perusteella saati meneväni jatkotutkimuksiin, jossa on kuitenkin se prosentin, parin keskenmenoriski.

Olen kyllä kovasti miettinyt, että mitä jos tässä raskauden aikana selviäisi, että lapsi kuolisi raskauden aikana kohtuun tai viimeistään sitten kun syntyisi. Se on ainoa tilanne, jossa varmasti olisi pakko harkita (ja varmaan taipua tekemäänkin) tuo keskeytys. Pitää vaan ristiä käden kyynärpäitä myöten ristiin, että meidän vauva jaksaa elää raskauden loppuun ja senkin jälkeen. Sehän on aivan upeaa jos lapsi syntyy terveenä, mutta tärkeintä on, että syntyy.

Ja tokihan jokaisella on omat arvonsa ja mielipiteensä, joita itse en todellakaan rupea tuomitsemaan saati arvostelemaan.

Oikein aurinkoista odotuksen jatkoa kaikille! Ja suosittelen lämpimästi, että jätätte suosiolla lukematta kaikki raskauteen "kauhutarinat", vaikka eihän se lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen raskauteen lopu, siitähän se vasta alkaa...

Äänestä
  • Tosi ihana kuulla että joku muukin ajattelee noin- siis että on järkyttävää että ihmiset tekevät abortin pelkän downin syndrooman perusteella. Oma pikkuinen dauniaiseni on kyllä minulle äärettömän rakas! Ja vaikka riski erilaisiin sairauksiin on suurempi, on tässä elämässä niin paljon suurempiakin asioita kuin yksi ylimääräinen kromosomi-- ja paljon pahempia ja totaalisempia kehitysvammojakin..

    Sitä paitsi tiedän downeja, jotka vaikeasta ensimmäisestä vuodesta huolimatta (sydänleikkaukset jne..) elävät tällä hetkellä täysin terveinä ja reippaina nuorina :)

    Eipä sillä, jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo, itse en testeissä käynyt. Nyt ajatellen, onneksi! Alun järkytyksen ja kapinan jälkeen olen iloinen ja ylpeä ikiomasta erityisestäni :) Toivottelen mukavaa odotusta kaikille, itselläni myös laskettu aika kesällä :)

    Äänestä

  • pienen daunin äiti kirjoitti:

    Tosi ihana kuulla että joku muukin ajattelee noin- siis että on järkyttävää että ihmiset tekevät abortin pelkän downin syndrooman perusteella. Oma pikkuinen dauniaiseni on kyllä minulle äärettömän rakas! Ja vaikka riski erilaisiin sairauksiin on suurempi, on tässä elämässä niin paljon suurempiakin asioita kuin yksi ylimääräinen kromosomi-- ja paljon pahempia ja totaalisempia kehitysvammojakin..

    Sitä paitsi tiedän downeja, jotka vaikeasta ensimmäisestä vuodesta huolimatta (sydänleikkaukset jne..) elävät tällä hetkellä täysin terveinä ja reippaina nuorina :)

    Eipä sillä, jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo, itse en testeissä käynyt. Nyt ajatellen, onneksi! Alun järkytyksen ja kapinan jälkeen olen iloinen ja ylpeä ikiomasta erityisestäni :) Toivottelen mukavaa odotusta kaikille, itselläni myös laskettu aika kesällä :)

    olla kyseessä enää pelkkä down-lapsi. Vaan siinä olisi ollut niin paljon muutakin. ja eikös tuossa jutussa vauva syntynytkin jo kuolleena? niin ainakin minä ymmärsin... Olihan ko. perhe hankkinut jo etukäteen tietoa downista, kun kuulivat sen olevan mahdollista. Lisätutkimuksissa selvisi sitten kaikkea muutakin, mikä luultavasti vaikutti heidän päätökseensä.

    Minä ainakin ymmärrän täsysin perheen päätöksen, eihän lääkärikään paljon luvannut toiveita!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mene niin kuin haluaa kirjoitti:

Käykää lukemassa...

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/ihmiset_paajutut/6822661.shtml

kerrassaan koskettava juttu...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu