Tulipa illalla mielenkiintoinen juttu tuokio TV- 2:lta.
- kommentoinnissani tiettyjä tapahtumia historiallisessa valossa oli vaimoni mielipide:
- pidä turpasi kiinni paskapää sillä et oo lukenut yhtään mitään ..
- kommentoi sitten yhtään mitään ja minnekkään kun on juttuseurana vaikkapa pitkälle alkoholisoitunut dementikko aviopuolisona.
Onko kenelläkään vastaavaa ja jos on niin kertokoon miten saisin lievitettyä hyvää oloa aviopuolisolleni..
- kommentoinnissani tiettyjä tapahtumia historiallisessa valossa oli vaimoni mielipide:
- pidä turpasi kiinni paskapää sillä et oo lukenut yhtään mitään ..
- kommentoi sitten yhtään mitään ja minnekkään kun on juttuseurana vaikkapa pitkälle alkoholisoitunut dementikko aviopuolisona.
Onko kenelläkään vastaavaa ja jos on niin kertokoon miten saisin lievitettyä hyvää oloa aviopuolisolleni..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sellaisia ihmisiä olemassa, jotka tuolleen huutavat?
on jotka tyrmäävät kaiken keskustelun
juuri noilla sanoilla,
pidä turpa kii prkl...
Se siitä keskustelusta sitten.
mitään positiivista keskustelua
sinähän olet varmaan syyllinen kaikkeen,
kun olet niin tyhmäkin.
Näin on meillä.
Olen tullut siihen tulokseen
että kaikki tässä maailmassa
olisi paremmin jos olisin vaan
jäänyt syntymättä tai
edes osaisin olla hiljaa.
Tunne on niinkuin huitoisi tyhjään...
On joskus vaikeata keskustella...varsinkin historiasta. Esim., joku aika sitten yksi missi arveli tietovisassa Suomen itsenäistyneen v.1952.
Epäilenpä, että jos missi-humu antaa hänelle nostetta, hän alkaa jakaa arvokkaita lausuntoja vaikkapa Suomen historiasta.
Tiedän, että ärsyynnytte, mutta kirjoitan silti mielipiteeni. Mikä teitä pidättelee laitoskelpoisen dementikon hoitajana? Nautitteko kuitenkin siitä jollakin tavalla, takaahan se tietynlaista säälittelyä ja hyvittelyä lähipiiriltä eli sukulaisilta yms.? Vieläkö muka oikeasti rakastatte puolisoa, joka on muuttunut tuntemattomaksi ja muuttuu päivä päivältä oudommaksi? Seksuaalisesta puolesta en edes viitsi kysyä.
Onko aviolupauksesta enää kyse, kun kyse on sairaudesta, joka muuttaa ihmisen ulkonäön, aivot ja toimintakyvyn lopullisesti? Onko ns. uskollisuuden tai inhimillisyyden vuoksi kahden elämän tuhouduttava, sillä elämä pahansisuisen hirviön kanssa ei liene kahdehdittavaa? Mikä teitä puolisoina pidättelee lähtemästä omille teillenne ja elämästä omaa elämäänne? Pelkäättekö paheksuntaa vai mitä?
Kyllä sanat aivan samat ja äänikin varmaan falsetissa, se on sairaus joka vain vanhetessa voimistuu.
Mikään ei ole keskusteltava aihe, vaan kuunneltavaa kyllä tulee kirosanat ja kaikki muutkin sisälmykset luetteloina.
Se vaan on jollekin arkea, minä en jaksanut enää, itsekin jo sairauksien kanssa painiva. Jo aamun ensiaskeleet ja 'murahdukset' kielivät päivän ohjelman, jos sai aikaiseksi jonkun kanssa keskustelun se kyllä isoin elein katkaistiin *kun minä tiedän, turha siinä höpöttää* oli voimallinen kannan otto, koska ei ole perillä mistään asiasta,
uhmakasta minäkeskeistä narsismia siis.
Ja hyvä mielipide.
Itse jo ratkaisun tein eropaperit hain
ja täytinkin.
Vielä en ole lähettänyt kun koitin
ihan sovinnossa ehdottaa että laittaisi
nimen myös alle.
Varmuudeksi täytin kuitenkin kahdet
paperit, voi olla että olen tyhmä
kun kuvittelen sopueroa saavani.
Odotan vielä nimikirjotusta.
Loppuu kuitenkin yhteinen liitto
20v kuitenkin kestänyt ja lapset jo
maailmalla.
En ole lääkäri enkä voi tehdä diaknoosia
mikä vaiva tekee ärtyisäksi.
Toivottavasti erosta on apua myös miehelleni.
ollut historiallista keskustelua. Perinteinen historiahan on suurten sotien ja voittajien historiaa. Niinhän se oli meilläkin. Vuoden -18 jälkeen oli meillä sallittu vain yksi totuus. Jos silloin oli eri mieltä, joutui vankilaan. Tai peräti ammutuksi. Keskustele siinä historiasta, jos on sellainen perinne.