Minulla on poika joka lähtee syksyllä kouluun.
Olen tässä miettinyt, miten teemme nämä järjestelyt.
Olen yksinhuoltaja ja aikani on aina kortilla.
Minulla pelottaa pojan kouluunlähdöt aamuisin, hän on sanalla sanoen uusavuton.
Olenko passannut häntä liikaa, koska hän ei edes lähde aamupalalle ilman eri sanomista?
Hän on mitä ihanin ja kultaisin poika, mutta joskus tuntuu että hän ei ajattele itsenäisesti juuri ollenkaan.
Miten voisin tulevaa koululaista tsempata tulevaan syksyyn?
Hänen pitäisi itse herätä ja ottaa aamupala ja kävellä kouluun.
Koulu on hyvin lähellä, sadan metrin päässä, ei tarvitse ylittää mitään tietä, joten matka on hyvin turvallinen.
Olenko minä ollut turhan tarkka, kun en ole päästänyt kuusivuotiasta pihalta pois?
Pihalla hän saa olla vapaasti, mutta en ole koskaan laskenut häntä esim pelaamaan palloa kentälle, uimarannalle tms kavereiden kanssa.
Ja nämähän on lähellä, todella lähellä.
Tukahdutanko pojan itsenäisyyden tällä ylihuolehtivaisuudella, koska hän on todellakin joissain asioissa kuin nelivuotias :)
Hänelle on hirveän vaikeaa huolehtia esim omista tavaroistaan ja asioistaan.
Mitenkäs oikein, saanko toisten äitien kokemuksia tuosta kouluunlähdöstä, miten ovat tällaiset äitinpojat reipastuneet?
Olen tässä miettinyt, miten teemme nämä järjestelyt.
Olen yksinhuoltaja ja aikani on aina kortilla.
Minulla pelottaa pojan kouluunlähdöt aamuisin, hän on sanalla sanoen uusavuton.
Olenko passannut häntä liikaa, koska hän ei edes lähde aamupalalle ilman eri sanomista?
Hän on mitä ihanin ja kultaisin poika, mutta joskus tuntuu että hän ei ajattele itsenäisesti juuri ollenkaan.
Miten voisin tulevaa koululaista tsempata tulevaan syksyyn?
Hänen pitäisi itse herätä ja ottaa aamupala ja kävellä kouluun.
Koulu on hyvin lähellä, sadan metrin päässä, ei tarvitse ylittää mitään tietä, joten matka on hyvin turvallinen.
Olenko minä ollut turhan tarkka, kun en ole päästänyt kuusivuotiasta pihalta pois?
Pihalla hän saa olla vapaasti, mutta en ole koskaan laskenut häntä esim pelaamaan palloa kentälle, uimarannalle tms kavereiden kanssa.
Ja nämähän on lähellä, todella lähellä.
Tukahdutanko pojan itsenäisyyden tällä ylihuolehtivaisuudella, koska hän on todellakin joissain asioissa kuin nelivuotias :)
Hänelle on hirveän vaikeaa huolehtia esim omista tavaroistaan ja asioistaan.
Mitenkäs oikein, saanko toisten äitien kokemuksia tuosta kouluunlähdöstä, miten ovat tällaiset äitinpojat reipastuneet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
6-7-vuotias on vielä pieni lapsi. Ei sen ikäisen tarvitse ilman aikuista liikkua muualla kuin omalla pihalla eikä tarvitse muutenkaan olla itsenäinen "iso poika".
Meidän perheessä poika on samanikäinen, ja koulun alussa järjestelemme me vanhemmat työpäivämme siten, että toinen on aamulla laittamassa pojan kouluun ja toinen tulee kotiin ennen iltapäiväkerhon sulkeutumista (eli noin klo 16). En voisi ajatellakaan, että poika olisi aamut yksin kotona. Vaikka poika on reipas ja fiksu, en silti halua hänen vielä joutuvat pärjäämään ihan yksin. Onneksi hänen koulumatkansa on lyhyt ja turvallinen.
Etkö sinäkin voisi tehdä 6 tunnin työpäivää, jolloin voisin huolehtia pojasta paremmin? Rahallisesti se ehkä on suuri uhraus, mutta edes puoli vuotta tai vuoden jos voisit, niin pojalla olisi mukavammat aamut.
Miten olet ajatellut hoitaa pojat lomat?
Olin vuosi sitten samassa tilanteessa, mutta onnellisessa asemassa, koska pystyin jäämään kotiin lapseni aloittaessa koulun.
Lapseni on vielä erityislapsena koulussa, joka mietitytti aivan kauheasti, koulutie vaarallinen jos ei osaa sitä oikein kulkea jne.
Itse jouduin tässä vaiheessa vuotta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja yritin alkaa päästämään pojasta irti, vapautta liikkumiseen ja toimiin.Ajattelin että itsekkin olen monet asiat oppinut kantapään kautta. Huoli sydämmessä oli kamala kun lapseni lähti kotipihalta muualle leikkimään, ja olinkin usein pusikoissa kyttäämässä ettei hänelle tapahdu pahaa. Myös ekat kerrat kun poikani ilmoitti että ei enään halua äitiä koulumatkalle mukaan olivat kamalia, hankin koiran jonka syyllä saatoin olla välillä saattelemassa ja vastassa. Nyt olen tullut siihen tulokseen että olen ollut kamala, olisi vain pitänyt uskaltaa luottaa lapseen. Aloita heti äläkkä huomenna. Käykää kävelemässä koulureittiä, jutelkaa mikä siinä on turvallista ja mikä ei. Käykää koulunpihalla tutustumassa ja miettimässä koulun rajoja, mikä on sallittua, mikä ei. Me jouduimme jo tässä vaiheessa puhumaan ns pahoista ihmisistä, miten niiden lähelle ei mennä eikä autoista huhuileviin juttuihin kannatta ottaa mitään kantaa vaan lähteä nopeasti kotiin. Koko kevät ja kesä tätä kaikkea harjoiteltiin ja silti oli vaikea päästää irti, taitaa olla monen äidin mielessä samat asiat. Nyt en voi todeta muuta kuin että irti on päästävä, puhuttava reilusti asioista ja luotettava lapseen kun hän sanoo itse olevansa valmis tähän kaikkeen. Hanki lapsellesi iltapäivähoitopaikka joka takaa koulun jälkeen hänen tuvallisuutensa, miettikää myös tätä ja harjoitelkaa reittiä sinne ja kotiin. Omalle pojalleni hankin myös kännykän ja tätä olemme harjoitelleet koko vuoden ja vieläkään ei sitä kunnolla osata. Tänäänkin odotan, osaako laittaa äänen päälle ja muistaako laittaa koteloon ja kaulaan, jotta kuulee jos soitan hänelle. Koko talven olemme myös harjoitelleet leikkipuistossa käyntiä, koska ensi syksynä hänen on mentävä sinne, koska palaan töihin takaisin. Sinä olet töissä joten harjoittelulla on jo kiire, aloita heti!
Hmm.. siis ettekö te itse muista, miten aloititte oman koulunne? Minun piti ylittää kaksi tietä ja kävellä hiekkatietä pitkin. Kävelimme vanhempieni kanssa reitin YHDEN kerran ennen koulun alkua.
Toisen kerran ensimmäisenä koulupäivänä.
Ensimmäisenä päivänä vanhemmat olivat mukana koulussa, kaikilla muillakin oli, ja vanhemmat seisoivat luokan takaosassa muistaakseni ainakin ensimmäisen tunnin ajan.
Toisena päivänä kävelin itse kouluun ja yksin. Opin kellon esikoulussa, ja osasin tarkkailla sitä niin, että suhteutin kävelyvauhtini niin, että ehdin ajoissa koulun pihalle.
En muista tarkkaan aamuja. Mutta itse laitoin herätyskellon soimaan jo hyvin nuorena (äiti ehkä tarkasti). Heräsin siihen kelloon. Nousin ylös ja menin aamupesulle. Sitten laitoin itse kaakaoni ja söin vanhempieni laittamat voileivät. Puin, laitoin hiukset ja lähdin. Osasin itse alusta asti tarkkailla kelloa niin, että lähdin ajoissa. En muista, että se olisi ollut edes vaikeaa tai että sitä olisi edes harjoiteltu.
Meillä myös juniori aloittaa syksyllä koulun ja samat mietteet täällä. On vielä se ongelma että menemme mieheni kanssa molemmat aamuisin klo kuuteen töihin eli kaikki heräämiset, syömiset ja kulkemiset mietityttää kovin. Puhelin hommattiin juuri ja opetellaan sen käyttöä, ajattelimme että mieheni soittaa töistä tyyliin oletko pukenut, seuraava soitto oletko syönyt, peseytynyt yms ja sit vielä soitto että nyt voit lähteä koulua kohti. Iltapäiväksi varattu jälkkäripaikka eli se osa päivästä ei huoleta mutta noi aamut, kääks!
Ja vielä että kyl sitä meni tosiaan silloin ihan itsekseen kouluun kun aloitti ekan luokan ja toisella luokalla hoisin vielä pikkuveljeä illat kun vanhemmat molemmat oli yötyössä enkä muista että sitä olisi kukaan kauhistellut silloin. Naapurin tädin sai hakea apuun jos jotain tapahtui ja ihme kyllä ei tapahtunut kauheampia ja normaalit meistäkin on tullu. Ikinä en uskaltais omia lapsiani noin jättää. Oi aikoja jne...
Et oo edes futista päästäny pelaan ja oot yrittäny pitää sitä kokoajan kotipihalla.
Jos oot kokoajan halunnu nähä mitä se touhuaa, nii en yhtää ihmettele miks se on uusavuton ja tuleva mammanpoika.
Teen jo nyt lyhennettyä työpäivää, joten ei minulla ole mahdollisuutta enää tästä lyhentää.
Olen perheen ainoa elättäjä ja laskujen maksaja.
Ehkä onkin sitten pojalle kännykkä ostettava, siitä saa ainakin kiinni.
En minäkään päästä lastani (eskarilainen) pois omalta pihalta yksikseen. Riippuu paljon asuinseudusta. Asumme isossa lähiössä jossa on hörhöjä joka lähtöön joten ei ole milestäni tarvis alle koulikäisen täällä yksin hortoilla. Aloittajalla oli vieläpä uimaranta lähellä. Ikinä en päästäisi uimataidotonta tai vähän uimaan oppinutta ilman aikuista rantaan. Lapsiahan hukkuu aikuisen valvonnassakin saati sitten ilman.
6-vuotiaan ei kuulukaan kirmata kentällä aikuisen tavoittamattomissa! AIKUISEN KUULUU TIETÄÄ, MITÄ 6-VUOTIAS TOUHUAA!
Ne lapset, jotka pääsevät liian aikaisin pois aikuisen valvonnasta, eivät opi toisten huomioimista, kauniita käytöstapoja ym. Lasten välisissä touhuissa, kun jyllää "itsekkyys" ja viidakon laki!