Olen alkoholisti. Juon itseni pari kertaa viikossa aivan umpitunneliin, vaikka seuraavana päivänä olisi mitä tahansa tärkeää tekemistä. Olen juonut liikaa jo yläasteikäisestä lähtien. Vartaloni on jo nyt, alle 30-vuotiaana, kärsinyt niin paljon, että joinakin päivinä syöminen tai suolen tyhjennys eivät kerta kaikkiaan onnistu. Olen oksentanut ja laskenut alleni humalassa ollessani. Olen asettanut juomisen tärkeämmälle sijalle kuin aiemmat parisuhteeni, joten olen aina päätynyt yksin. Olen laiminlyönyt lapseni tarpeita viinan takia. Rahaa laitan juomiseen silloinkin, kun on taloudellisesti todella tiukkaa.
Olen lukenut Jean Kirkpatrickin Täyskäännöksen ja Kojon Eroon viinasta. Olen ollut selvin päin viikkojen ja kuukauden jaksoja pyrkien korvaamaan viinan liikunnalla. Näistä ajoista minulla on paljon ihania muistoja. Olen myös inhonnut itseäni, hävennyt ongelmaani ja kääntynyt itsetuhoisiin ajatuksiin. Välillä tunnen olevani voimakas ja älykäs, välillä taas aivan puhki kulunut ja avuton. Molemmissa tapauksissa uskottelen itselleni, että juominen auttaa ja rentouttaa ajatukseni.
En selviä tästä yksin vain kirjoja lukemalla ja itsekseni asioita pohtimalla. Ystäväni juovat lähes yhtä paljon kuin minäkin, joten heidän kanssaan en voi asiasta puhua. Tarvitsen apua kipeästi, mutten uskalla mennä mihinkään ryhmään mukaan leimautumisen pelossa. Työpaikkani ei missään nimessä hyväksy alkoholiongelman kanssa painivia, eikä perheeni myöskään. Haluaisin käydä esim. viikottain puhumassa asiasta terapeutin tms. kanssa, mutta tunnen, että mielenterveyshoitoon on nykyään niin pitkät jonot, että minua kiireellisemmät tapaukset tarvitsevat aikoja kipeämmin kuin minä. Minähän satutan toiminnallani muka eniten itseäni. Lapseni kyllä ansaitsisi paremman äidin, ja nykyinen poikaystäväni tarvitsee vierelleen vahvemman naisen. Pelkään menettäväni kaiken, mikä minulle jotain merkitsee, mutta silti jatkan samassa suossa rämpimistä. Ajatus murheiden hukuttamisesta pulloon on niin vahva, etten osaa taistella sitä vastaan.
Olen lukenut Jean Kirkpatrickin Täyskäännöksen ja Kojon Eroon viinasta. Olen ollut selvin päin viikkojen ja kuukauden jaksoja pyrkien korvaamaan viinan liikunnalla. Näistä ajoista minulla on paljon ihania muistoja. Olen myös inhonnut itseäni, hävennyt ongelmaani ja kääntynyt itsetuhoisiin ajatuksiin. Välillä tunnen olevani voimakas ja älykäs, välillä taas aivan puhki kulunut ja avuton. Molemmissa tapauksissa uskottelen itselleni, että juominen auttaa ja rentouttaa ajatukseni.
En selviä tästä yksin vain kirjoja lukemalla ja itsekseni asioita pohtimalla. Ystäväni juovat lähes yhtä paljon kuin minäkin, joten heidän kanssaan en voi asiasta puhua. Tarvitsen apua kipeästi, mutten uskalla mennä mihinkään ryhmään mukaan leimautumisen pelossa. Työpaikkani ei missään nimessä hyväksy alkoholiongelman kanssa painivia, eikä perheeni myöskään. Haluaisin käydä esim. viikottain puhumassa asiasta terapeutin tms. kanssa, mutta tunnen, että mielenterveyshoitoon on nykyään niin pitkät jonot, että minua kiireellisemmät tapaukset tarvitsevat aikoja kipeämmin kuin minä. Minähän satutan toiminnallani muka eniten itseäni. Lapseni kyllä ansaitsisi paremman äidin, ja nykyinen poikaystäväni tarvitsee vierelleen vahvemman naisen. Pelkään menettäväni kaiken, mikä minulle jotain merkitsee, mutta silti jatkan samassa suossa rämpimistä. Ajatus murheiden hukuttamisesta pulloon on niin vahva, etten osaa taistella sitä vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjaa Nimettömät Alkoholistit. Jos menet johonkin alkoholistien ryhmään, et suinkaan leimaudu vaan koet suuren helpotuksen tunteen. Et ole yksin. Ei ryhmissä käyntiä tarvitse ilmoittaa työnantajalle tai työtovereille.
huonot eväät elämääsi. Omaat holisti geenin. Loppu elämäsi onkin yhtä taistelua etteet vajoaisi holistin viime vaiheeseen, eli täydelliseen rappioon. Valitettavaa mutta näin on tosiasiat. Lienee ainut keino liittyä johonkin AA kerhoon ja elää loppu elämäsi niiden antamalla tuella, elikkä AA huumassa sekä kertomalla istunnoissa toisillenne toinen toistaan kauheimpia juttuja juopottelu elämästään.
Itse en ole alkoholisti, mutta näin minä näen asian. Olen silloin tällöin pienen hiprakan ottava mies ja voin olla ottamattakin jos on jotain täreämpää tiedossa.
Hei!Et ole yksin.Minulla on samanlainen tilanne.Nyt tällähetkellä kuitenkin olen ollut juomatta jonkinaikaa...Mutta päivittäin on mielessä...Ja niin yksinkertainen asia kuin siivoaminen,palkitsin itseni aina alkoholilla.Ja ne morkkikset ovat aina kamalia,henkinen krapula.Nyt taas tsemppaan,päivän kerrallaan.
kun olet omasta(kin) mielestäsi alkoholisti.
yksin sinä olet jo koettanut ja tulos on mitä on.
jos haluat siitä TODELLA oikeasti eroon niin tulet onnistumaan, se vaatii toimenpiteitä.
jos taas haluat vaan jatkaa (kohtuu-)juomista niin onnistut siinäkin.
jos haluat, enemmän kuin mitään muuta, oikeasti -päivä kerrallaan- eroon alkoholista niin avaa tää linkki. siinä on alhaalla keskellä toinen linkki, josta saat kuunneltavaa.
http://www.aa.fi/
myös tämä linkki on hyvä lukea
http://www.aasuomi.fi/
ja tämä
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike.
on myös muita tapoja. kertokoon niistä ne, jotka ovat saaneet sieltä PYSYVÄN avun .
osa pyrkii auttamaan ja auttaakin hetkellisesti, osa taas pyrkii loppuelämän hallintaa.
loppuelämää minä ainakin haluan pitää kunnossa, en hetken korjausta krapulaan.
a-klinikan kautta sulla on mahdollisuus päästä vaikka myllyhoitoon. siellä tutustut mm. AA- periaatteisiin ja jatkohoitona on AA.
että tuota kirjainparia et oikein pääse pakoon mitenkään. jos siihen on/ olisi tarvetta niin kysypä mitä muuta siinä voit menettää paitsi juomisen/ kurjuuden ?
saat varmasti kaikenlaisia vastauksia kysymykseesi. asiallisia ja törkyä ja sisäistä riitaa. kuuluu sairauteen ja mielenterveyden horjumiseen.
vastailen mielelläni omalta osaltani, jos sulla on kysyttävää. terveisin alkoholisti.
>>>>>>>>>>saat varmasti kaikenlaisia vastauksia kysymykseesi. asiallisia ja törkyä ja sisäistä riitaa. kuuluu sairauteen ja mielenterveyden horjumiseen.
'' olet teijo oikeesti sekopää!
ihan asiallinen tuo lainauksesi. tarkoitan siinä kysymyksellä hänen aloituskysymystä.
olisin voinut ilmaista asian paremmin.
jään odottelemaan, että tuo e-p tuo esiin omia mielipiteitä ja neuvojaan, jollekin kysymyksen tekijälle tai neuvoja kysyvälle.
heh-heh- eikös ollu hyvä vitsi.
Elämme tasa-arvon aikaa joten neuvoni on: AIKUISTU.
3-kymppinen MIES siis kirjoittaa:
"Olen asettanut juomisen tärkeämmälle sijalle kuin aiemmat parisuhteeni..."
"Olen laiminlyönyt lapseni tarpeita viinan takia. Rahaa laitan juomiseen silloinkin, kun on taloudellisesti todella tiukkaa."
Näiden lauseiden jälkeen useimmat naiset sanoisivat "SIKA!" Siis jos kirjoittaja olisi mies. "Tuollaiselta pitäisi ottaa lapsi pakkohuostaan!"
Unohda psykiatrit. Panosta liikuntaan. Kuorolaulu? Löydä terveestä ympäristöstä itsellesi puoliso. Rakentakaa vaikka pieni yksinkertainen mökki vapaa-ajanviettopaikaksi maalle. Viljelkää perunaa, porkkanaa ja tilliä.
Tsemppiä!
Juotko sitten aina vain yksin ja eikö sinulle tule krapulaa? Arvelen että vain luulet, etteivät muut tiedä juomisestasi. Kyllä sellainen huomataan, jos on edellisenä iltana vaikka ihan yksikseen vetänyt kaatokännit ja sitten seuraavana päivänä on ihmisten ilmoilla vaikka töissä. Suomessa vaan ei helposti oteta puheeksi, takanapäin ehkä jo puhutaan.
Leimautumisen pelko on minusta siis vahvasti liioiteltua. Terveyskeskuksessa, A-klinikalla ja AA:ssa voit kaikissa käydä ilman, että siitä kerrotaan ulkopuolisille. On viisasta hakea apua itselleen. Yksin et näytä alkoholismia selättävän, kuten eivät useimmat muutkaan. On se niin pirullinen ja salakavala sairaus.
Terveisin raittiin alkoholistin eukko.
P.S. Mieheni ainakin leimautui koko kylän pahimmaksi tenukepiksi jo paljon ennen kuin älysi hakeutua avun piiriin. Sen jälkeen ei ole mieheen leimoja lätkitty, vaan hänellä on asiat on mallillaan ja elämä paljon mukavampaa kuin ennen raittiutta.