Hei,
Tässä ohessa on aihettani koskeva linkki, joka voi herättää keskustelua, mutta parempi niin:
http://www.youtube.com/watch?v=sWE3UGl7KFk
Ensinnäkin…mielestäni masennusta ei voi kutsua sairaudeksi. On lähes itsetuhoista syödä kaikenmaailman neuroleptejä ja psykoosilääkkeitä. Se on melkein sama kuin pilaisi terveytensä tupakoimalla, hetkellinen mielihyvä ja hermosavut, mutta pitkällä aikavälillä ilmenee merkittäviä terveyshaittoja. Kannattaa aina summata hyödyt ja haitat ja miettiä sitten onko jokin kemiallinen hoito tarpeen. Sanoisin kuitenkin, että paras mahdollinen luonnonmukainen hoitokeino alakuloisuuteen on itsetutkiskelu, urheileminen, rutinoituminen elämään ja itsensä hyväksyminen! Yhteiskunta on se, joka antaa meidän tuntea olevamme ns. sairaita ja poikkeavia. Mutta kuka meille määrittelee mikä on normaali mielentila, normaali ajattelutapa tai normaali elämäntapa? Ei ole olemassa sairaudeksi luokiteltavaa masennusta, on vain erilaisuutta joka lähtee itsestä. On vain hyväksyttävä elämään sen kanssa ja kenties avarrettava näkemyksiään.
Jos jokin lääkeaine tepsii masennukseen, ei se tarkoita että masennus olisi luokiteltavissa sairauteen. Esimerkiksi muissakin puutostiloissa, kuten vaikkapa raudan puutostilassa ilmenee monia fyysisiä muutoksia, eikä sekään ole sairautta.
Jos masennus mielestänne on fyysinen sairaus , joka johtuu aivojen kemikaalien epätasapainosta, niin sanoisin, että helpot ovat hoitokonstit jos tätäkin voi pelkillä pillereillä hoitaa.
Toki on olemassa sairausluokitukset erilaisille mielenterveysongelmille, kuten F sitä ja tätä, mutta todellinen merkitys näille on tunnistaminen sairaanhoidon piirissä, ei kyse ole vakavalaatuisesta sairaudesta. Esimerkiksi vatsataudillekin on olemassa oma F-koodinsa.
Ymmärrän toki, että joillakin voimavarat voivat oikeasti olla vähissä ja esimerkiksi traagisen menneisyyden tai tapahtumien johdosta ei enää ole halua mihinkään, mutta ymärtänette tämän olevan _normaalia_ ihmiselämää! On hyväksyttävä ikävät tunteet ja vastoinkäymiset. Olisi suorastaan outoa jos joku voisi iloita esimerkiksi läheisensä kuolemasta! Ihminen on luonnostaan seurallinen ja hakee kontaktia muihin ihmisiin.
Liikkukaa, tutkitaa itseänne, miettikää vaihtoehtoja, muuttakaa ruokavalio terveelliseksi, uskaltakaa uhrata paremman mielen ja tyytyväisen elämän vuoksi!
Ainiin, ja jos haluatte niin tässä olisi vielä toinen mielenkiintoinen linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=gu-H1m0dG6w
Mukavaa kevättä!
Tässä ohessa on aihettani koskeva linkki, joka voi herättää keskustelua, mutta parempi niin:
http://www.youtube.com/watch?v=sWE3UGl7KFk
Ensinnäkin…mielestäni masennusta ei voi kutsua sairaudeksi. On lähes itsetuhoista syödä kaikenmaailman neuroleptejä ja psykoosilääkkeitä. Se on melkein sama kuin pilaisi terveytensä tupakoimalla, hetkellinen mielihyvä ja hermosavut, mutta pitkällä aikavälillä ilmenee merkittäviä terveyshaittoja. Kannattaa aina summata hyödyt ja haitat ja miettiä sitten onko jokin kemiallinen hoito tarpeen. Sanoisin kuitenkin, että paras mahdollinen luonnonmukainen hoitokeino alakuloisuuteen on itsetutkiskelu, urheileminen, rutinoituminen elämään ja itsensä hyväksyminen! Yhteiskunta on se, joka antaa meidän tuntea olevamme ns. sairaita ja poikkeavia. Mutta kuka meille määrittelee mikä on normaali mielentila, normaali ajattelutapa tai normaali elämäntapa? Ei ole olemassa sairaudeksi luokiteltavaa masennusta, on vain erilaisuutta joka lähtee itsestä. On vain hyväksyttävä elämään sen kanssa ja kenties avarrettava näkemyksiään.
Jos jokin lääkeaine tepsii masennukseen, ei se tarkoita että masennus olisi luokiteltavissa sairauteen. Esimerkiksi muissakin puutostiloissa, kuten vaikkapa raudan puutostilassa ilmenee monia fyysisiä muutoksia, eikä sekään ole sairautta.
Jos masennus mielestänne on fyysinen sairaus , joka johtuu aivojen kemikaalien epätasapainosta, niin sanoisin, että helpot ovat hoitokonstit jos tätäkin voi pelkillä pillereillä hoitaa.
Toki on olemassa sairausluokitukset erilaisille mielenterveysongelmille, kuten F sitä ja tätä, mutta todellinen merkitys näille on tunnistaminen sairaanhoidon piirissä, ei kyse ole vakavalaatuisesta sairaudesta. Esimerkiksi vatsataudillekin on olemassa oma F-koodinsa.
Ymmärrän toki, että joillakin voimavarat voivat oikeasti olla vähissä ja esimerkiksi traagisen menneisyyden tai tapahtumien johdosta ei enää ole halua mihinkään, mutta ymärtänette tämän olevan _normaalia_ ihmiselämää! On hyväksyttävä ikävät tunteet ja vastoinkäymiset. Olisi suorastaan outoa jos joku voisi iloita esimerkiksi läheisensä kuolemasta! Ihminen on luonnostaan seurallinen ja hakee kontaktia muihin ihmisiin.
Liikkukaa, tutkitaa itseänne, miettikää vaihtoehtoja, muuttakaa ruokavalio terveelliseksi, uskaltakaa uhrata paremman mielen ja tyytyväisen elämän vuoksi!
Ainiin, ja jos haluatte niin tässä olisi vielä toinen mielenkiintoinen linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=gu-H1m0dG6w
Mukavaa kevättä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuli dokumentti yle teemalta, jossa kerrottiin lääketieteen läpimurrosta... Aivoihin asennettiin joku osa, joka sitten liitettiin tietokeneeseen ja sitä kautta annettiin sähköisiä "ohjeita" aivoille. Mm. kuurot ja sokeat paranivat, parkinsonintaudista kärsivät tervehtyivät JA MASENNUSPOTILAAT ja pakko-oireista kärsivät paranivat. Eli kyllä esim. krooninen masennus on sairaus aivoissa; se osa aivoissa, joka käsittelee surua, on masentuneilla kokoajan aktiivinen ja tekniikalla se saatiin ikään kuin pois päältä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka ikuisesta masennuksesta kärsivä nainen kertoi, että elämänilo oli palannut ja hän näki taas ystäviään ja kävi shoppailemassa.
Masennus on pahimmillaan tauti joka tappaa. Neuroleptejä ja psykoosilääkkeitä ei syödä masennukseen. Hivenainetasapaino on korjattavissa vitamiineilla. Masennuslääkkeillä ei saada hetkellistä mielihyvän tunnetta, kuten savukkeilla ja alkoholilla ym huumaavilla aineilla.
Masentunut ihminen tutkiskelee itseään, ympäristöään ja suhdettaan muihin ihmisiin varmaan keskimäärin enemmän kuin "normali" ihminen, joskin se saattaa tapahtua ehkä hieman liian itsekriittisesti.
Alakuloisuuteen tepsii juuri nuo luettelemasi seikat, olet oikeassa siinä, mutta yhteiskunta ei juurikaan tue syvään masennukseen sairastunutta henkilöä. Jollei ole toimintakykyä jäljellä, jäät paljosta paitsi ellei kukaan auta tai neuvo.
Ei auta vaikka kuinka joisit luomumaitoa.
Kun on kokenut masennuksen ja siihen kaiken liittyvän, (mahd. oman tahdon, työpaikan ja terveyden menetyksen, taloudellisen ahdingon) on ihan varma että olet hyväksynyt itsesi erilaisena, (muuten olet kuollut)
mutta TOISTEN NÄKEMYKSET eivät avarru. On ihan varma, että olet erilainen, ainakin osan sukusi (aviopuolesi suvun) ja tuttaviesi ja entisten työkavereittesi mielestä.
Sinun on näköjään mahdotonta ymmärtää masentunutta ihmistä, mutta on oikeasti olemassa ihmisiä joilla asiat solmuuntuvat ja paakkuuntuvat niin pahoin, että mielenterveys järkkyy, ei siinä silloin paljon linnunlaulu auta, vaan tarvitaan jotain konkreettisempaa.
Tosin masennus, sanana, on kärsinyt inflaation, nykyään kaikki ovat masentuneita. Enemmän tai vähemmän.
älä vielä tuudittaudu ylemmyyden tunteeseesi. Ihan kivoi dokkareita,.. parhaat naurut pitkiin aikoihin. Mitäs muuta, joko uhvoja oot nähnyt?? heh heh heh,...
hanki hei elämä, ettei tarvi kadehtia masentuneitten tilaa, jos siihen saa hoitoa eli välittämistä....
Joo hyvää kevättä vaan sinullekkin sinne salaliittoteorioittesi pariin ....
En voi sanoin kuvailla miten ihmettelin viestiäsi.
Mikä noissa dokumenteissa sinua sitten niin nauratti? Mukavaa, että kuitenkaan et ole niin "masentunut", että kuitenkin osaat tuntea sitä iloa.
Ensinnäkin, voitko tarkentaa minulle: Miksi minä olisin kateellinen masentuneisuudelle? Ei, olen onnellinen että olen päässyt eroon monta vuotta kestäneestä ahdingosta valoon ja olen oppinut sietämään elämää sellaisenaan.
Toiseksi, en mielestäni ole missään vaiheessa väittänyt tuntevani ylemmyyden tunnetta. Halusin vain selventää, että on turha aina puhua sairaudesta ja mennä sen taakse joka asiassa. Esimerkki: En voi tehdä sitä ja tätä, koska olen masentunut.
Kolmanneksi: Loppu silaus kuulosti niin vainoharhaiselta, etten vaivaudu siihen edes vastaamaan.
Rakkauden puute johtaa siihen ettei ole varaa olla heikko.
Heikkoutta halveksii se joka on heikkouttaan paossa.
No tämä ei sitten ilmeisesti kosketa minua eikä liity itse aiheeseen suoranaisesti.
Etpä taida itse olla kokenut masennusta.
Aika kamalaa luettavaa tuo sinun tekstisi.
Jos masennus lähtisi noilla keinoilla jota sanot, masentuneet olisivat parantaneet itsensä jo kauan aikaa sitten. Masentuminen on sairaus, joka pahimmillaan tappaa ihmisen. Sitä ei koskaan kenenkään pidä väheksyä.
Joko olet tosi nuori ja siten mustavalkoinen tyyppi tai sitten aivokapasiteetissasi olisi kasvattamisen varaa.
Olen kyllä kokenut masennusken, en vain liitä sitä sairaudeksi.
Pointsi onkin siinä, että ihminen uskoo siihen mitä se haluaa uskoa. Jos lähdet liikkumaan alakuloisena eikä se yhtään kiinnosta, ei voi olettaakaan parantuvansa. On hankittava uusia näkökulmia ja ajattelutapoja eikä ryvettävä jatkuvasti siellä itsesäälin suossa. Jos ei koskaan aloita, niin ei koskaan myöskään saavuta.
Millä tavalla masennus tappaa? En ole kuullut ainuttakaan tapausta, jossa masennus olisi tappanut ihmisiä. Tämä tapahtuu heidän oman käden kautta, ei masennus sitä itsessään tee.
En ole väheksynyt masennusta, mutta tulisi muistaa että kaikki normaali elämän tunteet eivät ole sairauksia. Ihmisten on tänäpäivänä vaikea hyväksyä olevansa ihmisiä, jotka kokevat tunteita.
Onkohan tulevaisuudessa liialle iloisuudellekin oma lääkkeensä?
Olen kyllä nuori, mutta vähätteletkö sinä ikääni? Entä älyllistä kapasiteettiani? Sehän ei tee ollenkaan mustavalkoiseksi.
Väität ettet tiedä yhtään tapausta, jossa masennus olisi tappanut ihmisiä? Tämähän on tapahtunut heidän omien käsiensä kautta. Näin toteat.
Mutta, mikä heidät saa tekemään sen? Masennus. Joka nimenomaan on sairaus. Sairauden vastakohtahan on terveys. Eli nämä oman käden kautta lähteneet ovatkin lähteneet tuonpuoleiseen terveydensä puolesta? Haloo...Itsetuhoiset ajatukset- ja toteuttamiset kuuluvat nimenomaan masennuksen= sairauden taudin kuvaan osana sen oireista. Terve- ja hyvinvoiva ihminenkö turvautuisi tekemään epätoivottuja tekoja?
Lisäksi masentuneen on todettu olevan alttiimpi myös muille sairauksille, joten kyllä se on omalta osaltaan edesauttamassa sairauden kulkuja. Sairauteen kuuluu myös sinun peräänkuuluttamisia liikuntaa / uusia näkökulmia, ettei asianomainen yksinkertaisesti pysty toteuttamaan niitä. Ei ne suossa tahallaan ryve!
Siis kyseessä ei mielestäsi sairaus...Tätä se tuo tietämättömyys teettää.
Raivostuttavaa nähdä miten tyhmiä jotkut ihmiset voivat olla! Oletko repinyt kaikki ”tietosi” perseestäsi? Pakko olla, koska kaikki mitä olet sanonut on täyttä paskaa. Hanki faktoja ennen kun tulet pätemään asiasta joka ei edes koske sua!
"Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta"
-"On lähes itsetuhoista syödä kaikenmaailman neuroleptejä ja psykoosilääkkeitä."
Lääkkeitä ne on siinä missä muutkin, korjaavat epätasapainot joita elimistö ei itse pysty korjaamaan. Ja esim. psykoosilääkkeitä syödään _psykoosiin_ eikä ns. ”normaalin masennukseen”.. vai eikö sekään ole sairaus? Sinun logiikkasi mukaan esim. skitsofreniakaan ei varmaan ole oikea sairaus, vaan kyseessä on varmaankin vaan liian vilkas mielikuvitus. Ehkä maailmassa ei olekaan ollenkaan sairauksia vaan kaikki keskiverto ihmisestä poikkeava on vaan normaalin eri sävyjä.
-"Se on melkein sama kuin pilaisi terveytensä tupakoimalla, hetkellinen mielihyvä ja hermosavut, mutta pitkällä aikavälillä ilmenee merkittäviä terveyshaittoja."
Salli mun nauraa.
-"Sanoisin kuitenkin, että paras mahdollinen luonnonmukainen hoitokeino alakuloisuuteen on itsetutkiskelu, urheileminen, rutinoituminen elämään ja itsensä hyväksyminen!"
Joopa joo. Taas puhuit itsesi pussiin. Oikea masennus, siis SAIRAUTENA ei ole sama kuin alakuloisuus. Ja oikeasti masentunut ei kykene innostumaan lenkkeilystä tai vaikkapa sosiaalisista kanssakäymisistä, tai muistakaan asioista jotka terveeseen alakuloisuuteen auttavat. Vaikeasti masentuneelle pelkästään arkiaskareet aiheuttavat suurta ahdistusta ja tuskaisuutta. Eikä itseään voi väkisin hyväksyä! Masentunut ihminen voi tuntea syyllisyyttä siitäkin että on sairas, ja siihen kun lisäät vielä kaikki muut epäonnistumisen ja turhuuden tunteet, heikon itsetunnon ynnä muut… siinähän hyväksyt itsesi yhteiskunnan taakkana.
-"Olen kyllä kokenut masennusken, en vain liitä sitä sairaudeksi."
Olet ehkä kokenut masentunutta mielialaa joka on ihan normaali tunne. Oikeaa masennusta et ole kuitenkaan kokenut koska ääni kellossa olisi ihan toinen jos olisit. En ymmärrä miksi koet niin suurta tarvetta päteä tässä asiassa ja vähätellä meidän OIKEASTI masentuneiden kärsimystä.
-"En ole väheksynyt masennusta, mutta tulisi muistaa että kaikki normaali elämän tunteet eivät ole sairauksia. Ihmisten on tänäpäivänä vaikea hyväksyä olevansa ihmisiä, jotka kokevat tunteita."
On normaalit tunteet ja sitten erikseen epänormaalit tunteet sekä tunnottomuus. Tarpeeksi vaikeasti masentunut ei enää koe tunteita samalla lailla kuin ns. ”normaali” ihminen. Minä ainakin olisin ikionnellinen jos saisin taas kokea vaikkapa niitä sydänsuruja joita kaikki niin valittaa, tai stressiä ennen isoa tenttiä, tai mitä vain tunteita jotka todistaisivat oman ihmisyyteni taas minulle, mutta ei, kaikki on vaan tasaista ja synkkää… hyvätkin asiat vaan masentaa enemmän. Tuntuu ettei ole kuin viisi tunnetta: masentuneisuus, ahdistuneisuus, turhautuneisuus, tuskaisuus, ja suunnaton yksinäisyys. Normaaliin elämän tunteisiin kuuluu myös joskus iloa.
En jaksa enää yrittää.. Jotkut ihmiset vaan ei koskaan ymmärrä.
Mene ja hanki järki.
P.S on niillä "vakavillakin" sairauksilla DSM koodit. (Siis ne F-kirjailla alkavat jutut joista puhuit) Eikä se tee niistä vaarattomia.
Kyllä minä sen huomaankin että raivostut ellet saa tuntea itseäsi sairaaksi. Onko nykypäivänä kunnioitettavaa olla ns. "sairas"? Onko se ylpeyden aihe?
Kyllä juu, perseestähän yleensä tietoa etsitään. Erittäin sivistynyttä kirjoitella edes tänne tuollaista sontaa. Ja kyllähän tuo jo ainakin paljasti sinun sivistyneisyytesi.
"Lääkkeitä ne on siinä missä muutkin, korjaavat epätasapainot joita elimistö ei itse pysty korjaamaan. Ja esim. psykoosilääkkeitä syödään _psykoosiin_ eikä ns. ”normaalin masennukseen”.. vai eikö sekään ole sairaus? Sinun logiikkasi mukaan esim. skitsofreniakaan ei varmaan ole oikea sairaus, vaan kyseessä on varmaankin vaan liian vilkas mielikuvitus. Ehkä maailmassa ei olekaan ollenkaan sairauksia vaan kaikki keskiverto ihmisestä poikkeava on vaan normaalin eri sävyjä."
-- Väitätkö todellakin, ettei masennus-/psykoosilääkkeissä ole yhtään rahanmakua? Älä naurata, parhaassa tapauksessa veloitat yhden kuukauden satsista 40 €, joka on mielestäni erittäin kohtuuton hinta.
Lääkkeitähän ne voivat olla juu. Nykyään on olemassa jopa käsien hikoiluun ja punastumiseen lääkkeitä, joka on mielestäni taas täysin normaali ihmisen fyysinen reaktio jännittämiseen. Näillä "lääkkeillä" sitten yritetään karsia viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja normaali elämän tuntemukset.
Olet väärässä. Skitsofrenia on jo oikea sairaus. Skistofrenia periytyy yleensä vanhemmilta tai jos sitä on suvussa esiintynyt. Kaikenlisäksi tätä sairastavilla on todettu aivoissa esiintyviä muutoksia normaali aivoihin verrattuna. Se on siis jo fyysistä.
(OT: Miksi muuten aina kaikki vetävät kehiin skitsofrenian? Onko se jokin sairauksien huippusaavutus?)
"Salli mun nauraa. "
-- Naura pois, eihän sillä olisi kuitenkaan mitään merkitystä kun sisimmissäsi olet niin "sairas" masentunut.
"Joopa joo. Taas puhuit itsesi pussiin. Oikea masennus, siis SAIRAUTENA ei ole sama kuin alakuloisuus. Ja oikeasti masentunut ei kykene innostumaan lenkkeilystä tai vaikkapa sosiaalisista kanssakäymisistä, tai muistakaan asioista jotka terveeseen alakuloisuuteen auttavat. Vaikeasti masentuneelle pelkästään arkiaskareet aiheuttavat suurta ahdistusta ja tuskaisuutta. Eikä itseään voi väkisin hyväksyä! Masentunut ihminen voi tuntea syyllisyyttä siitäkin että on sairas, ja siihen kun lisäät vielä kaikki muut epäonnistumisen ja turhuuden tunteet, heikon itsetunnon ynnä muut… siinähän hyväksyt itsesi yhteiskunnan taakkana. "
-- Miten määrittelet OIKEAN ja VÄÄRÄN masennuksen? Kerro ihmeessä, olen aina ollut utelias asian suhteen.
Ja NAPS! Tässä tuli asian pointti. Totta helvetissä näitä masentuneita ei mikään voi innostaa kun jo valmiiksi ollaan niin asennevammaisia ettei edes yritetä. Uudet elämykset tuovat ihmiselämään sitä elämisen ja nautinnon tunnetta.
Väittämiesi mukaan minä olen vakavasti sairas. Arkihommat, kuten siivous tuntuu mahdottomalta ja ikävältä rupeamalta ja yleensä jätänkin siis siivoamatta.
Jos olo muuten on niin raskas, että tuntee olevansa yhteiskunnan taakka niin miksei menisi ja hankkisi ihan konkreettisia kokemuksia tästä ennenkuin vetää omia johtopäätelmiään?
Jos näin osottautuu, niin silloinhan näille "sairaille" on olemassa oma paikkansa: sairaala.
Ja syyllisyyttähän eivät varmaasti terveet ihmiset koskaan tunne.
Herää kysymys: mitä te "masentuneet" oikein kuvittelette ns. terveistä ihmisistä? Kuvitteletteko, että terve ihminen ei kykene tuntemaan alakuloa, syyllisyyttä tai mitään muitakaan NORMAALEJA tunteita vaan toimii rutiininomaisesti päivä päivältä kuten robotti?
"Olet ehkä kokenut masentunutta mielialaa joka on ihan normaali tunne. Oikeaa masennusta et ole kuitenkaan kokenut koska ääni kellossa olisi ihan toinen jos olisit. En ymmärrä miksi koet niin suurta tarvetta päteä tässä asiassa ja vähätellä meidän OIKEASTI masentuneiden kärsimystä."
-- Ehkäpä sinä nyt vaihteeksi puhuit itsesi pussiin. Luuletko tuntevasi minut perinpohjin kykeneväsi väittämään millaista masennusta olen kokenut? Ajatusmaailmani perusteella voit vain käyttää päätäsi ja päätellä, että en liitä minkäänlaista masennusta sairaudeksi. Vaikka sitten olisin nähnyt harhoja. Aivot tekevät joskus tepposia.
"On normaalit tunteet ja sitten erikseen epänormaalit tunteet sekä tunnottomuus. Tarpeeksi vaikeasti masentunut ei enää koe tunteita samalla lailla kuin ns. ”normaali” ihminen. Minä ainakin olisin ikionnellinen jos saisin taas kokea vaikkapa niitä sydänsuruja joita kaikki niin valittaa, tai stressiä ennen isoa tenttiä, tai mitä vain tunteita jotka todistaisivat oman ihmisyyteni taas minulle, mutta ei, kaikki on vaan tasaista ja synkkää… hyvätkin asiat vaan masentaa enemmän. Tuntuu ettei ole kuin viisi tunnetta: masentuneisuus, ahdistuneisuus, turhautuneisuus, tuskaisuus, ja suunnaton yksinäisyys. Normaaliin elämän tunteisiin kuuluu myös joskus iloa. "
-- Tämäpä juuri. Ihmiset määrittelevät itse mielessään mikä on normaalia ja epänormaalia. Olen omaksunut ajattelutavan, ettei ole olemassa normaalia ja epänormaalia. Kaikki ovat yksilöllisiä omassa persoonassaan ja ajattelevat niinkuin parhaaksi näkevät.
"Mene ja hanki järki. "
-- Oletko varma että sinulla on järkeä? Jospa sinä menisit edeltä?
sulle jotenkin ikävästi, kun vaikutat niin v*****,.. lta masentuneisiin. Mitä he sinulta vievät? Ja miten niin masennus on asennevamma?
Tämä keskustelu on mennyt nyt ihan saivarteluksi, että eiköhän noihin diagnooseihin ja muihin tarvita ihan lääkärisihminen ne toteamaan.
Mikäs sinulla on niin kovasti hätänä, kun kovin tuntuu käyvän luonnolle puheet masennuksesta? Vaikka sinä olet sitä mieltä, että masennus ei ole sairaus, ei kaikki ole samaa mieltä. Ei, enkä ole vaatimassa että sinun pitäisi nyt olla muuta mieltä kuin olet, mutta kovasti ihmettelen noita sinun motiiveja.
Ärsyttääkö sinua se, että oikeasti joku voi saada avun lääkkeistä? 40 euroa mielenrauhasta lienee parempi, kuin itsaritilastojen rumentaminen? Et sinäkään voi ihan tosissasi olla sitä mieltä, että lääkkeillä ei koiteta vaikuttaa kemiallisiin tasapainoihin ja muihin, koska tosiasiahan on että me kaikki olemme kokoelma kemiallisia yhdisteitä ja aineita. Toisiin voi vaikuttaa ja toisiin ei.
Eniten noista sinun teksteistä kuultaa läpi se, että olet jotenkin onneton, "Satunnainen ohikulkija". Et ole oikeasti satunnainen täällä palstalla, etsit täältä itsetunnon pönkitystä, ja uskallusta ilmaista mielipiteitä. Käyhän se näinkin. Oikeastaan ihan hyvä, että riehut täällä, etkä jossain tuolla ihmisten ilmoilla. ;D
pashaa sanon mie..
Terveisiä perseestä! Mutta hyvästä sellaisesta, sillä hyväähän sinä vain tarkoitat.