Ainakin itse olen kokenut usein sitä, että koska olen normaalia hiljaisempi yliopistolla (osittain johtuu koulukiusaamisesta sekä eräästä todella psykopaatista opettajastani) niin monet oikein hämmästyvät kun sanonkin jotain fiksua. Samaa olen kokenut työpaikoilla. Minulle saatetaan selittää jotakin asiaa rautalangasta vääntäen, vaikka olen älynnyt sen jo paljon aikaisemmin ja jopa sanonut jotain, että joo ymmärsin. Ihan kuin olisin joku pikkulapsi, jota pitää koko ajan vahtia.
V****taa joskus ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa fiksumpia, koska ovat joka välissä tunkemassa luennoilla mielipiteitään ja vielä jaksavat puhua ja puhua pitkään. Ja sitten näitä ihmisiä pidetään muita fiksumpina. Kerran kuuntelin yhden opiskelijan pitkään kestävää selostusta, jossa käytettiin rutkasti hienoja tieteellisiä käsitteitä, mutta sisältö jäi täysin tyhjäksi. Ja näitä esimerkkejä olisi paljon- politiikkaa myöten.. Välillä sitä vain miettii, että missä vaiheessa puhumisesta tuli fiksuuden merkki..
V****taa joskus ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa fiksumpia, koska ovat joka välissä tunkemassa luennoilla mielipiteitään ja vielä jaksavat puhua ja puhua pitkään. Ja sitten näitä ihmisiä pidetään muita fiksumpina. Kerran kuuntelin yhden opiskelijan pitkään kestävää selostusta, jossa käytettiin rutkasti hienoja tieteellisiä käsitteitä, mutta sisältö jäi täysin tyhjäksi. Ja näitä esimerkkejä olisi paljon- politiikkaa myöten.. Välillä sitä vain miettii, että missä vaiheessa puhumisesta tuli fiksuuden merkki..
Vastaukset 3
Vanhimmat
menee tuo jossain määrin toisinkin päin. Yksi tuttu on aina äänessä ja esim. jankkaa jotain asiaa vaikka kaikki muut ovat jo ymmärtäneet ja antaa tällä tavoin itsestään typerän kuvan, mutta ei oikeasti ole kuitenkaan niin tyhmä. Vain täysin vailla jonkinlaista sosiaalista tajua.
Mutta minuakin on joskus pidetty paljon nuorempana kuin olen, koska olen seurassa hiljainen, ja suhtauduttu sen mukaan. Se on ärsyttävää.
Itse opiskelen myös yliopistolla, olen hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä (syitä löytyy "Yksin koulussa" viestistä). Toiset keskustelevat esim. matematiikan tunnilla, miten jotkin jutut menee, ovat lähes koko ajan äänessä. Kumminkin sitten, kun on koe, niin he eivät osaa välttämättä yhtään sen paremmin kuin minäkään, joka olen yksin keskittynyt tehtävien ratkaisemiseen. Koska kokeessahan ei saa toista apuun.
No, on kai keskustelemisessa hyvätkin puolensa. Varsinkin se, joka selittää toiselle asioita, voi oppia itse vielä paremmin.
Itselläni on se tunne, että moni ei uskoisi, että olen saanut nelosia ja vitosia paljonkin, koska olen niin hiljaa enkä tuo asioitani esille ellei joku kysy.
olen hiljainen mutta mielestäni en lainkaan niin tyhmä kuin miksi mua joskus luullaan:)vaikka tajuaisin jonkun asian mielessäni täysin kirkkaasti ja selvästi,minulla on joskus tosi vaikeaa selittää sitä muille.jos jännitän,ja oudossa tai vähän tutummassakin seurassa niin käy aina,änkytän(vaikken kovin pahasti) ja selitän kaiken jotenkin sekavasti ja sen kuuloisesti,että ajatuksenikin olisivat yhtä puuroa,vaikka eihän näin ole.
suurin osa ihmisistä on onneksi senverran fiksuja,että tästä huolimatta kohtelee mua aivan normaalisti.
sitten on pieni,mutta joskus todella raivostuttava joukko,joka puhuu minulle kyllä periaatteessa ystävällisesti,mutta jotenkin alentuvasti...vain siksi koska olen hiljainen ja ilmaisen itseäni huonosti.
tekisi mieli sanoa,että ei mulle tarvi puhua kuin jollekin vajaamieliselle!
että tällaista...onko muilla lisää vastaavia kokemuksia?