Oon hiukan vaikean asian edessä...
Mulla on 2 ihanaa tyttöä (5 ja 7 vuotiaat). Tapaamiset on järjestetty niin et joka toinen viikonloppu ne SAA olla isällään sen "pitkän" viikonlopun (perjantaista maanantai aamuun), lisäksi olen pystynyt tarvittaessa hoitamaan lapsia viikollakin kun asutaan kerran samassa kaupungissa. Koskaan näistä tapaamisista ei ole tarvinnut riidellä, rakastan lapsiani ja olisin valmis hoitamaan niitä vaikka joka viikko!!
Erosta on 4 vuotta ja olen seurustellut nyt 2 vuotta naisen kanssa joka asuu 200km päässä ja me matkustetaan tätä väliä vuoro viikonloppuina.
Nyt minulla olis mahdollisuus muuttaa tämän naisen luokse kun sain sieltä työtarjouksen. Oon ihan hukassa...Mitä teen ?? En haluais muuttaa niin kauas lapsistani ja toisaalta tämä "etä" suhdekin tuntuu pahalta. Toiset sanoo et pitää uskaltaa ottaa elämästä uudestaan kiinni ja aloittaa "normaali" parisuhde, toiset on sitä mieltä et mun pitää olla mukana kasvattamassa lapset aikuiseksi. No eihän tuo etäisyys tarkoita sitä ettenkö yhä tapaisi lapsia mutta yhdessäolo aika kyllä lyhenee huomattavasti.
Mulla on 2 ihanaa tyttöä (5 ja 7 vuotiaat). Tapaamiset on järjestetty niin et joka toinen viikonloppu ne SAA olla isällään sen "pitkän" viikonlopun (perjantaista maanantai aamuun), lisäksi olen pystynyt tarvittaessa hoitamaan lapsia viikollakin kun asutaan kerran samassa kaupungissa. Koskaan näistä tapaamisista ei ole tarvinnut riidellä, rakastan lapsiani ja olisin valmis hoitamaan niitä vaikka joka viikko!!
Erosta on 4 vuotta ja olen seurustellut nyt 2 vuotta naisen kanssa joka asuu 200km päässä ja me matkustetaan tätä väliä vuoro viikonloppuina.
Nyt minulla olis mahdollisuus muuttaa tämän naisen luokse kun sain sieltä työtarjouksen. Oon ihan hukassa...Mitä teen ?? En haluais muuttaa niin kauas lapsistani ja toisaalta tämä "etä" suhdekin tuntuu pahalta. Toiset sanoo et pitää uskaltaa ottaa elämästä uudestaan kiinni ja aloittaa "normaali" parisuhde, toiset on sitä mieltä et mun pitää olla mukana kasvattamassa lapset aikuiseksi. No eihän tuo etäisyys tarkoita sitä ettenkö yhä tapaisi lapsia mutta yhdessäolo aika kyllä lyhenee huomattavasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ai niin.. Kun tällä palstalla puhutaan niin paljon rahasta niin pakkohan mun on vielä sitä kysyä et maksanko minä kaikki tapaamisista aiheutuvat matka kustannukset ?? :)
mutta siitä selviää
Lapset voivat matkustaa helposti luoksesi sinne tai sinä matkustaa heidän luokseen. sehän lienee vain järjestelykysymys eikö vain?
ja jos olet hyvissä väleissä lasten äidin kanssa hän varmaan sallii oleskelusi heidän kotonaan kun käyt.
tartu hetkeen... se on minun neuvoni mutta kerro lapsillesi että et ole heitä jättämässä vaan tapaat heitä ihan kuin ennenkin.
ainiin ne kulut
pääsääntöisesti tapaava vanhempi vastaa kustannuksista jotka aiheutuu tapaamisesta mutta sekin on neuvottelukysymys.
Juttele lasten äidin kanssa siitä se lähtee
kannustuksesta...Olet oikees..
Hiuka hymyilytti toi vaihtoehto et tapaisin lapset ex.n luona viikonloppuisin =))
Me tullaan kyllä tosi hyvin toimeen keskenään ja pystytään sopimaan asioista mutta mitähän se tykkäis jos kertoisin et tulen sitten tän naisen kans viikonlopuks "kylään" tapaamaan lapsia =)
Tytöt odottaa viikonloppuisin kovasti tätä "varaäiskää" isin luokse joten mun toive on et nekin tapais mahdollisimman usein..
No...Tiedän et teen tästä asiasta liiankin vaikean itselleni koska pelkään sitä ikävää mitä tulen tuntemaan. Lapset kyllä sopeutuu mut sopeudunko minä ??
*Moittii itseään*
Kyllä se vaan on niin et naiset taitaa saada uudesta elämästä eron jälkeen helpommin kiinni kun miehet?!?
se elämän aloittaminen naisenakaan.
siihen sisältyy kaikenlaisia pelkoja ja jännitystä.
Siihen on vain sopeuduttava... mutta hei.. puhelimet on olemassa pahimpaan ikävään voi pirauttaa ja jutella lasten kanssa.
Ja jos olet exäsi kanssa puheväleissä silloin kaiki on helpompaa.
Mun exällä oli alkuun kapinaa.. en tiedä mitä varten koska ite meidät jätti. ja silloin tuntui ettei mikään suju.. Yhteistyöhaluton ihan joka asiassa mutta vuodet on tehneet tehtävänsä nyt sujuu jo suht hyvin.
Voimia päätöksiin
mistä olet moisen käsityksen saanut, että "pääsääntöisesti tapaajavanhempi vstaa matkakustannuksista". Sillä niinhän asia ei ainakaan LAIN mukaan ole. Kertoisitko mistä olet tietosi saanut? Mielenkiinnolla odotan vastaustasi.
siellä on tästä juttua...
sana muotoa en muista...
Sivulla sanotaan näin....
Kuka maksaa tapaamiskulut
Pääsääntö on, että tapaaja noutaa ja palauttaa lapsen ja maksaa niin matkakulut kuin lapsen oleskelunkin. Jos hänellä ei ole tähän varaa, hän voi vaatia kuluja viime kädessä toimeentulotukena. Mikäli sosiaalitoimi ei huomioi tapaamiskuluja toimeentulotukilaskelmassaan, tapaajan kannattaa ehdottomasti vaatia asia sosiaalilautakunnan käsiteltäväksi.
Vanhemmat voivat luonnollisesti sopia muustakin tapaamiskulujen jaosta, kuten usein tehdään, jos matkakulut ovat erityisen suuret esimerkiksi useita lentomatkoja vuodessa.
sinäkin ymmärrät, että yyl-sivut eivät ole LAKI. Joten aika ihmeellistä, kun kopsaat tekstiä toisilta sivuilta! en halua lempiä välimerkkiä, mutta älytöntä kirjoittaa asiasta, josta ei MITÄÄN tiedä. Eli hieman malttia noihin kommentteihisi, jos et asian todellista laitaa tiedä, vai mitä?!
Älä nyt hiilly.. Minä olen pitänyt näitä palstoja KESKUSTELU palstoina joissa jutellaan asioista ja vaihdetaan mielipiteitä aivan kun saman pöydän ääressä istuen....
*Sulkee silmät ja kuvittelee*
Tuskin sitä alkais live keskustelussakaan toista tuomitsemaan ko. asiasta vaan ottais asiallisesti kantaa jos on toista mieltä..Jookos ??
Yleensä ottaenkin mut saa ärsyyntymään näillä palstoilla ainoostaan se kun joku kritisoi KIROTUSVIRHEITÄ !!! *grrrr* :=))
Mutta, mutta.. Täytyypä viel selvitellä noita kuluja ja kuten varmaan rivien välistä oli luettavista se ei todellakaan ole kynnyskysymys tuo raha !! Kysehän on mun lapsien hyvinvoinnista !!
No jopas oli vastaava tilanne sinulla! Etäsuhde rassaa kyllä kaipuineen ja joutuu miettimään joko sitä voisi omaa elämääkin ruveta elämään ja antaa onnelle mahdollisuuden. Toisaalta ei jaksaisi olla samoissa ympyröissä exän kanssa, mutta kun lapset on kuitenkin aika pieniä vain hetken niin haluaisi olla mukana siinä kaikessa vielä sen ajan kun mahdollista on. Nuorempi on eskarissa ja jos muuttaisin niin tapaamiset jäisi aika vähiin, viikonloppuihin ja hän joutuisi vaihtamaan päiväkotia eri paikkaan kun exän työvuorot ei mahdollistaisi vientejä ja tuonteja. Nyt nähdään päivittäin kun haen tarvittaessa.
Vaikea tilanne, pitäisi ehkä luottaa siihen että lapset selviävät, toisaalta miten iitse sitten jaksaa ilman lapsia, jotka kuitenkin ovat tärkeintä maailmassa? Itse voin ottaa aikalisän, jatkaa etäsuhteen syventämistä ja katsoa vielä tämän vuoden kun työpaikka ei odottele toisella paikkakunnalla. Tiedän että saisin kyllä nopeastikin töitä.