Huomasin tänään liikkuessani metsässä, että minut valtasi suunnaton onnen tunne! En itse tajunnut ensin mistä se johtui, mutta hetken päästä minulle selvisi syy siihen.
Yllätyin itsekin siitä. Minut oli vallannut suuri, aivan käsittämätön ilo ja onnen tunne katsoessani parasta ystävääni hänen juostessa vapaana metsässä auringossa! Ystäväni on nuori, mutta jo täysikasvuinen, ylväs ja erittäin kaunis isorotuinen koira, ja ihailin hänen kauniita liikkeitään hänen juostessa villinä, vapaana ja onnellisena! Koira pysyi koko ajan lähelläni, teki vain pieniä lenkkejä niin kauas, että hän koko ajan näki minut. Sitten tuli taas täysillä kohti minua, täynnä iloa ja intoa, odottaen kehuja! Voi sanoa, että koimme yhteisen onnen!
Voi että oli hyvä olo! Ihan keskellä harmaata arkea.
Yllätyin itsekin siitä. Minut oli vallannut suuri, aivan käsittämätön ilo ja onnen tunne katsoessani parasta ystävääni hänen juostessa vapaana metsässä auringossa! Ystäväni on nuori, mutta jo täysikasvuinen, ylväs ja erittäin kaunis isorotuinen koira, ja ihailin hänen kauniita liikkeitään hänen juostessa villinä, vapaana ja onnellisena! Koira pysyi koko ajan lähelläni, teki vain pieniä lenkkejä niin kauas, että hän koko ajan näki minut. Sitten tuli taas täysillä kohti minua, täynnä iloa ja intoa, odottaen kehuja! Voi sanoa, että koimme yhteisen onnen!
Voi että oli hyvä olo! Ihan keskellä harmaata arkea.
Vastaukset 16
Vanhimmat
... onkin syy, miksi koiraihmisten verenpaine tasaantuu lemmikkien kanssa leikkiessä.
Koirat on vähään tyytyväisiä ja isännätkin. :-)
Minä näin punaista kun naapurin koira väänsi
torttua portin pieleen. Se oli onnen tunne
kaukana siitä.
siinäpä onkin ajattelemisen aihetta...ihminen tekee sen vessan pyttyyn....mutta koira tekee sen minne pystyy.Oliskohan vika ihmisessä kun ei kerää pois koiransa tekosia ?Koiraa siitä ei kannata moittia,sanoisin että omistajassa on vika kun ei viitsi kumartua niin paljon !
Niin näkisin minäkin!! Mutta syy ei ole koiran, vaan koiran omistajan, joka ei korjaa pois tätä torttua! Minä en edes päästäisi portin pieleen vääntämään mitään!!!
nauha koostuu juuri noista pienistä ilon ja onnen hetkistä.
Harvoin kohdalle saattuu jotain valtavaa, josta silti uneksitaan.
Oman koiran parantuminen sairaudesta oli ainakin meille tosi iso ilo. Samaa iloa se on antanut meille jo kauan, toivottavasti vielä pitkään.
saman tunteen tänään!Naapurin rouva tuli tänään oman koiransa kanssa meille.Minulla on vuoden vanhempi koira kuin hänellä,mutta parhaat ystävät.Nautimme ihanasta auringon paisteesta ja koiraystäviemme ilosta ja uskokaa tai älkää mutta niitten ilo tarttui myös meihin .Emme kylläkään juosseet mutta nautimme kupillisen kahvia ja ihastelimme koiriemme sulavaa ja rentoa menoa!
Aitojen koiraihmisten ajatuksia.
eteisessä muovikoira TERVETULOA-kyltti kaulasaan. Sain sen entisiltä naapureilta muuttaessani pois. Ulkoilutin naapurin koiria, niitä ehti olla Fjonkan, Remus ja Jesse. Tuo muovikoira katsoo minua yhtä vetoavasti kuin esim. Jesse aikoinaan.
Isokokoinen koira-vapaana metsässä juoksemassa? Pesimäaikana.
Varmastikin ne pesivät linnutkin tunsivat suunnattoman onnen tunteen,nähdessään "hänet".
Voi sinua poloista tiukkapipo tasepappaa! Hellittäisit nyt vähän! Nyt on kevät ja sinivuokot kukkivat niin kauniisti metsässämme! Minä rakastan kaikkea elävää ja pidän todella kaikin tavoin huolen siitä, ettei mikään elävä joudu kärsimään.
Rauhoittaakseni sinua haluan kertoa, että isokokoinen koiramme ei ole ajo- eikä metsästyskoira, eikä ole ikinä häirinnyt lintuja eikä muitakaan eläimíä. Hän pysähtyy ihmettelemään kuullessaan tai nähdessään linnun, katsoo minuun, minä sanon, että ne ovat vain "tipuja", ja koira kääntyy pois! Hän tajuaa jo mistä on kyse, vaikka on nuori vielä! Luulen, että moni ihminen häiritsee lintuja enemään kuin koirani, sillä he eivät huomaa lintujen pesiä tarpeeksi kaukaa.
Toivon sinunkin löytävän noita arjen helmiä. Varmaan huomaatkin ne, jos riisut tuon tiukan piposi. Mukavaa alkukesää sinulle!!!
Mutta varmaan tilanne olisi ihan erilainen jos kyseessä olisi lintu- tai ihan muu metsästyskoira!
ystävä olen minäkin, mutta koirat ovat seurassani aina kytkettynä, myös metsässä. Jänis esim. sijoittaa poikasiaan eri paikkoihin ja koira voi säikäyttää tällaisen. Koira oppii hyvin olemaan kytkettynä. Asuin seudulla, jossa liikkui myös paljon ihmisiä. Koira on aina arvaamaton. Meidän kiltti koira voi tulkita jonkin signaalin väärin. Monet pelkäävät irrallaan olevia koiria.
Kävelemme koiramme kanssa todella suuressa rauhallisessa metsässä, jossa voi sanoa ettei ikinä näe ihmisiä. "Ikinä" on tietenkin ehdoton sana, mutta tässä villissä metsässä emme ole vielä tavanneet kulkijoita. Asumme nimittäin metsässä, joka rajoittuu suuriin aivan asumattomiin metsäalueisiin. Olet ihan oikeassa siinä, että koirat joskus voivat tulkita ihmisten signaaleja väärin. Hirviä kyllä liikkuu, varsinkin nyt keväällä ne ovat taas kovasti liikkeellä. Olen kuitenkin siinä uskossa, että hirvi lähtee pakoon eikä tee koiralle pahaa. Toivottavasti olen oikeassa?? Jos niillä on pieniä niin pitää tietenkin olla erittäin varovainen koiran suhteen.
Kävellessämme tiellä ja "ihmisten ilmoilla" koira on kyllä aina hihnassa. Tämä koira on muuten siinä mielessä erikoinen, että se mielellään kävelee hihnassa, tulee välillä oikein "pyytämään" sitä! Suuressa metsässä on vain niin ihanaa seurata kun koiraa juoksee ja hyppii täysillä ja oikein nauttii vapaasta elämästään!
Hyvää kevään jatkoa sinulle eläinten ystävä!!!
Koiraihminen olen ollut koko ikäni, siitä huolimatta olen sama mieltä, että koirat pitää olla kytkettynä pesimisaikana ja kaupunkialueella aina.
Ei se koiran vika ole jos se häiritsee pesimärauhaa, kyllä se vika on omistajassa. Harmia on itselle aiheuttanut kaupunkimetsien lenkkipoluilla juoksevat irtokoirat jotka hyökkää lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien kimppuun. Omistaja yleensä rupattelee samanhenkisen kaverin kanssa tupakka hampaissa matkan päässä ja kuvittelee, että koira on hallinnassa mutta eipä ole. Useimmiten jo siinä vaiheessa kun karvainen kaveri on vainunnut riistan tai muun mielenkiintoisen kohteen, peli on menetetty, ei se enää kuule vaikka omistaja karjuisi kuinka.
Olet täysin oikeassa siinä, että vika ei ole ihmisen koirassa vaan koiran "ihmisessä".
Eihän koiraa tietenkään voi päästää irti kaupungissa muuta kuin koirapuistoissa!!! Meille on pari kertaa sattunut, että irti juokseva koira on hyökännyt koiramme kimppuun. On syntynyt aika hankalia tilanteita, en säästynyt kyyneleistä.
Aika paha yleistys muuten tuosta koiranomistajien tupakonnista! Minä en ainakaan ikinä ole edes kokeillut tupakointia, niin sivistymätön olen. Sitä paitsi tupakanpoltto ja koiranpito eivät mielestäni sovi yhteen. Mutta jokainen omalla tyylillään!!!
elämää ilman koiraystävää. Ainoastaan sitä kadun, kun en tullut aiemmin tuota ihanutta itselleni ottaneeksi.
Tänä aamuna kauniissa auringonnousussa lenkkeiltiin ja tavattiin monia koiraystäviä matkalla. Mun sesse on pieni pehmoinen villikko, jota on pakko pitää hihnassa, koska asumme kaupungissa. Mökillä se saa juosta isossa aidatussa pihapiirissä sydämensä kyllyydestä. En koskaan väsy katsomaan tuon veselin vauhtia. Ja entäs ne silmät, kun se katsoo!
Vaikka olisin kuinka väsynyt töistä tullessa, alkaa kuin uusi elämä tuon kaverin vaikutuksesta ja väsymys on tipotiessään.
Ollaan onnellisia näistä arjen aarteista.
Olet ihan oikeassa! Koiraa parempaa ja uskollisempaa ystävää ei löydä mistään!!!
Mukavaa yhdessäoloa sinulle ja koirulille, ja hyvää terveyttä molemmille!!!