Tilanne:
Henkilö A on kaupassa ja ottaa hyllystä tuotepakkauksen. Hän ravistaa pakkausta ja toteaa, että se on mahdollisesti tyhjä, koska se on kevyt ja sisältä kuuluu ainoastaan kevyttä kolinaa. Henkilö A ajattelee kolinan johtuvan sisällä olevasta tuoteselosteesta ja, että tuotepakkaus on tyhjä, koska myymälä säilyttää sisältöä kassalla tms.paikassa näpistelijöiltä turvassa. Hän ajattelee näin, koska vastaavasti toimitaan nykyään monenlaisten tuotteiden ja varsinkin pienten ja arvokkaiden kohdalla. A vie pakkauksen kassalle ja myyjä lukee siitä viivakoodin koneella. Tämän jälkeen myyjä vaatii tuotteen hinnan verran rahaa, mutta ei tee elettäkään, että antaisi sisällön ostajalle. Tämä kummastuttaa A:ta, joka haluaa tarkistaa myyntipakkauksen ja avaa sen. Tuotetta ei ole pakkauksen sisällä. Myyjä menee hieman hämilleen ja hakee hyllystä uuden pakkauksen, jossa tuote on sisällä. Myyjällä on nyt kuitenkin herännyt epäilys, että näpistäjä onkin tyhjän pakkauksen kassalle tuonut henkilö. Myyjä ilmoittaa, että haluaa tarkastaa A:n kassin ja taskut. A ei tähän suostu, koska ei ole tuotetta ottanut. Myyjä ilmoittaa kutsuvansa paikalle poliisin, mikäli hänen vaatimukseensa ei suostuta. A ei tästä huolimatta halua kassiaan tutkittavan, vaan kertoo edelleen olevansa syytön häntä vastaan esitettyihin syytöksiin. Ympärillä on lukuisia asiakkaita, joiden ajatuksia voi vain arvailla. A ei uskalla poistua paikalta, koska kokee, että näin toimimalla hän leimautuisi automaattisesti syylliseksi. Poliisi tulee paikalle 2 tuntia myöhemmin, koska alueella on ollut tärkeämpiäkin tehtäviä. Poliisi tarkastaa A:n ja toteaa, että A:lla ei ole väitettyä tuotetta hallussaan...
Mitä sitten? Voiko A esittää vaatimuksia asiassa? Hänet on jo leimattu usean asiakkaan kuulleen näpistäjäksi. Hänen vapaa-ajastaan on kulunut 2 tuntia asian selvittämiseen. Kukaan ei ole nähnyt A:n ottavan tuotetta pakkauksesta, eikä hän ole muutoinkaan käyttäytynyt tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Onko A:n vain nieltävä kohtelunsa ja vaihdettava asiakkuutensa muualle. Voiko A tehdä ilmoituksen perättömästä ilmiannosta?
Henkilö A on kaupassa ja ottaa hyllystä tuotepakkauksen. Hän ravistaa pakkausta ja toteaa, että se on mahdollisesti tyhjä, koska se on kevyt ja sisältä kuuluu ainoastaan kevyttä kolinaa. Henkilö A ajattelee kolinan johtuvan sisällä olevasta tuoteselosteesta ja, että tuotepakkaus on tyhjä, koska myymälä säilyttää sisältöä kassalla tms.paikassa näpistelijöiltä turvassa. Hän ajattelee näin, koska vastaavasti toimitaan nykyään monenlaisten tuotteiden ja varsinkin pienten ja arvokkaiden kohdalla. A vie pakkauksen kassalle ja myyjä lukee siitä viivakoodin koneella. Tämän jälkeen myyjä vaatii tuotteen hinnan verran rahaa, mutta ei tee elettäkään, että antaisi sisällön ostajalle. Tämä kummastuttaa A:ta, joka haluaa tarkistaa myyntipakkauksen ja avaa sen. Tuotetta ei ole pakkauksen sisällä. Myyjä menee hieman hämilleen ja hakee hyllystä uuden pakkauksen, jossa tuote on sisällä. Myyjällä on nyt kuitenkin herännyt epäilys, että näpistäjä onkin tyhjän pakkauksen kassalle tuonut henkilö. Myyjä ilmoittaa, että haluaa tarkastaa A:n kassin ja taskut. A ei tähän suostu, koska ei ole tuotetta ottanut. Myyjä ilmoittaa kutsuvansa paikalle poliisin, mikäli hänen vaatimukseensa ei suostuta. A ei tästä huolimatta halua kassiaan tutkittavan, vaan kertoo edelleen olevansa syytön häntä vastaan esitettyihin syytöksiin. Ympärillä on lukuisia asiakkaita, joiden ajatuksia voi vain arvailla. A ei uskalla poistua paikalta, koska kokee, että näin toimimalla hän leimautuisi automaattisesti syylliseksi. Poliisi tulee paikalle 2 tuntia myöhemmin, koska alueella on ollut tärkeämpiäkin tehtäviä. Poliisi tarkastaa A:n ja toteaa, että A:lla ei ole väitettyä tuotetta hallussaan...
Mitä sitten? Voiko A esittää vaatimuksia asiassa? Hänet on jo leimattu usean asiakkaan kuulleen näpistäjäksi. Hänen vapaa-ajastaan on kulunut 2 tuntia asian selvittämiseen. Kukaan ei ole nähnyt A:n ottavan tuotetta pakkauksesta, eikä hän ole muutoinkaan käyttäytynyt tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Onko A:n vain nieltävä kohtelunsa ja vaihdettava asiakkuutensa muualle. Voiko A tehdä ilmoituksen perättömästä ilmiannosta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomessa ei ole kymmeneen vuoteen ollut perätön ilmianto -nimistä rikosta.
Rikoslaista kyllä löytyy väärä ilmianto, joka kuitenkin vaatii tahallisuutta ja sitä, että ilmiannon kohde joko pidätetään, vangitaan, joutuu syytteeseen jne.
Tässä esimerkissähän myyjä ei tahallaan tehnyt sitä mitä teki, vaan hänellä oli epäilys, joskin se myöhemmin osoittautui vääräksi.
Ehkä kannattaa neuvotella liikkeen johdon kanssa korvauksista. Jos vaatimuksiin ei suostuta, niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jättää sikseen tai ottaa riski ja tehdä rikosilmoitus vapaudenriistosta. Se saattaa kuitenkin johtaa vuosikausien oikeusprosesseihin ja tulla lopulta melko kalliiksi.
Eipä alkuperäinen A oikein voi tehdä edes rikosilmoitusta vapaudenriistosta, koska hän itse valitsi jäädä paikalle. Kukaan ei kertomuksen mukaan estänyt hänen poistumistaan, hän vain ei uskaltanut poistua paikalta syylliseksi leimautumisen pelossa.
Jonkinlainen korvaus liikkeen taholta saattaisi tulla kysymykseen pitkäksi venähtäneen prosessin vuoksi. Joka tosin ei ollut liikkeestä johtuvaa sekään, vaan aiheutui A:n kieltäytymisestä kassiensa tarkistuksesta ja poliisin muista kiireistä.
Mutta toisaalta, koko tapahtumaketjun aiheutti alunperin se, että A epäili saavansa tyhjän pakkauksen sisällön jostain, esimerkiksi kassalta. Hän ei ilmeisesti helistellyt viereistä vastaavaa pakkausta, jolloin olisi voinut todeta, että siinä tuote oli paikallaan. Eikä missään vaiheessa ennen myyjän hintapyyntöä avannut suutaan pyytäkseen tuotetta kassalta. Yleensä näissä tapauksissa aina tuotteesta tai sen läheltä hyllystä löytyy merkintä "pyydä tuote kassalta". Jos tätä ilmoitusta ei tässä liikkeessä ollut (koska tuotteen piti olla pakkauksessaan), A itse asiassa aiheutti tapahtumaketjun itse. Hän oletti jotain, koska jossain muussa liikkeessä asia on hänen olettamallaan tavalla. Koska kyseisessä liikkeessä se ei kuitenkaan ollut tapana, ei oikein myyjääkään voida syyttää siitä, että hän ryhtyi epäilemään A:ta, joka ei edes oma-aloitteisesti pyytänyt tuotetta.
Monen väärinkäsityksen summa. Ehkä A:n tosiaan kannattaisi se unohtaa. Opikseen voi aina ottaa, mutta turha tuollaisella muuten on käräjöidä tai päiväänsä pilata. Ja A:lle vielä vinkiksi. Ne muut asiakkaat, joiden silmissä olet mielestäsi leimautunut näpistelijäksi. Ei heidän ajatuksiaan muuta miksikään se, saatko jälkikäteen liikkeeltä korvausta asiasta, jota liike ei aiheuttanut. Jos muut asiakkaat enää muistavat koko tapausta, niin valitsemallaan tavalla jokainen ajattelee joka tapauksessa.
ja järkeviä neuvoja.
Eikö epäily näpistyksestä vaadi, että joku on nähnyt epäillyn kätkevän tuotteen laukkuun/ vaatteisiinsa tai muuten yrittävän sen kuljettamista maksamatta pois kaupasta? Siis, että jonkun on NÄHTÄVÄ tapahtuma!? Olen melko varma, että asiasta on jopa oikeuden päätös...
Muistikuvani on, että tapauksessa henkilöä oli epäilty näpistyksestä ja hänet oli sen johdosta tarkastettu. Tarkastuksessa henkilön "päältä" oli löydetty tuote, jota myytiin myös ko.kaupassa ja siten päätelty, että se on otettu sieltä. Henkilö kielsi ottaneensa tuotteen ko.kaupasta ja kertoi ostaneensa sen aikaisemmin toisaalta. Kukaan ei ollut nähnyt anastus tapahtumaa, joten asia jäi silleensä... Paitsi, että kyseinen henkilö alkoi ajamaan asiaansa, koska koki kunniaansa loukatun tai jotain sinnepäin.
Esimerkkini mukainen tapahtuma on kohtuullisella varmuudella ihan elävästä elämästä ja itse olen sen kuultuani jättänyt mm.laukun aina kaupan ulkopuolella olevaan tallelokeroon säilytykseen. Siis minimoidakseni epäilykset. Monissa kaupoissa tallelokeroita ei kuitenkaan ole tai ne eivät toimi, joten näiden kohdalla joutuu asiakas ottamaan riskin, että joutuu aiheettomasti epäillyksi.
Alkuperäisen kirjoituksen olettamus tuotteen mahdollisesta säilyttämisesta kassalla on järkevä. Näin todella toimitaan monessa paikassa. Kuten oikeuden käytössä, niin myös elämässä elämässä tulisi asioita pohtia siitä näkökulmasta, että mikä on kohtuullista. On kohtuullista olettaa, että kaupoissa toimitaan suurin piirtein samoilla periaatteilla. Jos näin ei ole, niin on kohtuullista olettaa, että asiakas saattaa näin ajatella. Myös asiakas saa olettaa asioita, sillä tekihän myyjäkin näin esimerkki tapauksessa. Hän OLETTI asiakkaan olevan näpistelijä.
Tällaisissa tapauksissa ihmisillä on tapana muuttaa suhtaumistaan silloin, kun joutuu itse epäilyksen alaiseksi.
En ota kantaa väitteeseesi, että kertomasi kaltainen juttu olisi mennyt oikeuteen. Ehkä tai ehkä ei. Todistusvoimaa tarvittaisiin hiukan enemmän kuin "kohtuullinen varmuus" muistikuvasta, että ehkä jotain sinnepäin... ;-)
Alkuperäisen olettamuksen järkevyydestä olen eri mieltä. Jos kolmessa kaupassa on automaattinen vaihto- ja palautusoikeus tuotteille 7 vuorokauden kuluessa ja se asiakkaille erikseen näissä liikkeissä kerrotaan asianmukaisin kyltein, niin onko asiakas oikeutettu olettamaan, että tällainen oikeus on neljännessäkin kaupassa, joka ei sellaista mainosta? Ja kenties vieläpä vaatimaan samaa oikeutta kun kerta naapurikaupassakin se on? Tai jos joissain kaupoissa mainoksissa luvataan tuote ilmaiseksi, jos hyllynreunahinta ja kassahinta ovat toisistaan poikkeavat, niin voiko asiakas olettaa samaa niissä kaupoissa, joissa sitä ei luvata? Olettamusten tielle lähteminen on aika hetteinen suo. Jokainen meistä voi mielestään perustellusti olettaa vaikka mitä, mihin vedetään raja, kenen olettamus on kohtuullinen ja kenen ei?
Oletko tosissasi sitä mieltä, että asiakkaan olettamus perustuen toisten kauppojen käytäntöön oli loogisempi kuin myyjän olettamus, joka perustui heidän kauppansa käytäntöön? Vai provoiletko vaan vaihdevuosien kunniaksi? ;-)))
Esimerkkejä erilaisista olettamuksista on näköjään monenlaisia. Toiset hieman enemmän liioiteltuja kuin toiset. Luettuani viestit huomasin, että viimeisimmässä mentiin taas siihen internet-keskusteluissa vallitsevaan perusongelmaan eli asian hakoteille menemiseen. Esimerkkisi muistuttavat ongelmaa läheisesti, eli ei siinä mitään, mutta oikeasti ne menevät täysin päin h.......ä. Toinen ongelma tämän tyyppisessä keskustelussa on se, että ihmiset näyttäisivät aivan vapaaehtoisesti luopuvan omasta perusoikeudestaan eli vapaudesta!? Onko todella niin vaikeaa nähdä itsensä tuon A:n asemassa? Pidän täysin käsittämättömänä sitä, että yksilö ei ymmärrä ottaa häntä edustavan tahon puolta vaan vapaaehtoisesti ryhtyy puolustamaan toista, vastakkaista tahoa asiassa. Sinä voit yksilönä joutua ainoastaan tuon A:n asemaan, mutta et koskaan 'yksilönä' 'yhteisön' asemaan, joka on yksittäisessä tapauksessa aina voimakkaampi.
Voit olla ammatiltasi vaikkapa myymälävartija ja vihata ihmisiä ammatissasi näkemäsi perusteella. Kaikkihan ne yrittää varastaa, eikö totta? Mutta kun kävelet itse vapaa-aikanasi kauppaan ja varkauksien estämiseksi asennetut portit alkavat kilkuttamaan, niin tilanne muuttuu. Sinä et enää edusta yhteisöä ammattisi perusteella, vaan nyt sinut on tahtomattasi alennettu sinne yksilön tasolle, joka harhakuvitelmistasi huolimatta olet aina ollut. Edustamasi yhteisö on kääntynyt sinua vastaan, vaikka sinä et ole tehnyt mitään väärää. No, koska tiedät tilanteen toimintaperiaatteet sinä päätät alistua laukkusi ja taskujesi tarkastukselle, mutta yllättäen sieltä löytyykin hetkeä aikaisemmin kioskilta ostamasi purkkapaketti ja sattumalta avaamattomana ja täysin samaa merkkiä kuin kaupassa, jossa juuri olet, myydään. Voi elämä..
Oho! En tiennytkään, että asian voi nähdä yhteiskuntakriittisenä kannanottona. Hmmm... katsotaanpa.
Ensin kuitenkin, en ymmärrä, miksi esimerkkini ovat täysin päin jotain..., jos ne kuitenkin muistuttavat ongelmaa läheisesti. Miten niin hakoteille?
Mutta miten kukaan on luopunut mistään perusoikeudesta, vapaudesta puhumattakaan? Onko se, että ajattelee, että ketjun aloittajan olisi ehkä oman ajankäyttönsä kannalta kannattanut avata kassinsa syyttömyytensä todistaakseen jo myyjän sitä pyytäessä - vapaudesta luopumista? Hän haaskasi omaa aikaansa kaksi tuntia ja ne ihmiset, joiden nähden häntä epäiltiin myymälävarkaudesta, eivät taatusti jääneet kyttäilemään, kuinka parin tunnin päästä käy. Mutta hän valitsi periaatteen ja haaskasi omaa aikaansa, sanoisin, että omaa vapauttaan...
Ei minusta ole vaikea nähdä itseäni A:n asemassa. Jos olisin siinä tilanteessa, en mitenkään osaisi yksilön"vapauteni" puolustamiseksi pakottaa itseäni jäämään myymälään, kunnes poliisi ehtii paikalle (jokainen osaa olettaa, kuten tässä keskustelussa on paljon oletettu, että poliisilla on kiireempiäkin tehtäviä). Ei, avaisin kassini, saisin "synninpäästön" ja vieläpä joku niistä sivullisista pällistelijöistäkin ehtisi nähdä, ettei sillä mitään luvatonta ollutkaan. Ah, kasvoni olisivat pelastetut! (Se naapurin kikkarilta ostettu purkkapaketti pitää yhtä hyvin osata selittää poliisillekin, ettei nyt tehtäisi hakoteille meneviä vertauksia.)
Vai onko periaatteellinen ongelmasi siinä, että puoltamaasi yksilöä ei koskaan saa epäillä mistään? Jos elät maailmassa, jossa yksilö ei koskaan tee mitään väärää, joten epäilys häntä kohtaan on aina epäoikeutettu, niin elät jossain toisessa todellisuudessa. Miten sinun mielestäsi kaupan tulisi näissä tilanteissa toimia?
Minä näen tämän toisin. Yksilön (koska yhteisöt muodostuvat yksilöistä) tulee osata ajatella omilla aivoillaan myös yksilönä, jotta häneltä voidaan vaatia sitä myös hänen edustaessaan yhteisöä. Ei toinen yksilö edusta minua sen enempää kuin kauppa yhteisönäkään ("yksilö ei ymmärrä ottaa häntä edustavan tahon puolta"). Toinen yksilö edustaa itseään. Ei kauppa ole sen paremmin sen toisen yksilön kuin minunkaan vihollinen. Tai sen puoleen useimmat muutkaan organisaatiot eivät ole, verottaja ehkä poislukien...
Kerro toki, jos näet asiassa edelleen jotain "täysin käsittämätöntä", mutta ehkä sinulla on jotain sanottavaa siinä tapauksessa siitä, miten meidän muiden tulisi asettua aloittajan tueksi.
En näe kannassasi mitään käsittämätöntä, sillä se edustaa valtaosan mielipidettä. Kuitenkin... Myös kaupan tulisi noudattaa lakeja ja asetuksia siitäkin huolimatta, että rikolliset ihmiset varastavat heiltä tavaraa. Pelkkä epäilys ilman selkeää näyttöä anastuksesta ei anna oikeutusta tarkastaa henkilön tavaroita. Selkeänä näyttönä pidetään nykykäytännön vallitessa mm.sitä, että joku on NÄHNYT henkilön "sujauttavan tavaraa piiloon". Ilman tällaista vaatimusta kauppa voisi hyvällä omalla tunnolla esimerkiksi evätä jonkin kansanryhmän, jota pidetään valtaväestöä rikollisempana, tulon kauppaan. Henkilökohtaisesti en pidä esimerkiksi kauppojen ovilla olevia "varashälyttimiä" kovinkaan luotettavina kun puhutaan varkaus epäilyistä. Olen itse joutunut monta kertaa niiden "uhriksi" ja nähnyt vastaavan tapahtuvan lukuisia kertoja muille ihmisille. Jokaisella kerralla on kyseessä ollut väärä hälytys. Ammattimainen myymälävaras osaa kiertää hälytyslaitteet ja niistä on todellisuudessa haittaa ainoastaan lakeja noudattaville kansalaisille.
Tuen aloittajaa siksi, että hänellä on oikeus olla harmissaan tapahtuneesta. Käytännössä sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään tässä maailmankaikkeudessa, mutta mahtuuhan sitä puhetta... tai siis tekstiä maailmaan.
Yhteyskunnasta puhuttessa on syytä olla hereillä myös pienten epäkohtien suhteen. Lakeja ja asetuksia on helpompi saada läpi kansalle pienin askelin ja muutoksin. Tästä syystä on kansalaisen velvollisuus pohtia epäkohtien vaikutusta pidemmällä tähtäimellä.
Viittasin täysin käsittämättömään, koska viestissäsi sanoit niin. Mutta eipä siitä sen enempää.
Hälytyslaitteiden ja kaupan oikeuksien suhteen saatat olla oikeassa. Lakitietämykseni ei riitä siihen, mikä katsotaan riittäväksi epäilykseksi. Hälytyslaitteet aiheuttavat vääriä hälyjä, se on ihan totta. Siltikään en näe kummassakaan suuren yhteiskunnallisen epäkohdan aineksia, en itse asiassa edes pienemmän. Jos asiakkaalla on puhdas omatunto, niin eipä ainakaan itseäni millään tavalla haittaa, vaikka pyydettäessä näyttäisin kassini sisällön.
Siinäkin olen samaa mieltä, että aloittajalla on "oikeus olla harmissaan tapahtuneesta". Tottakai jokaisella on oikeus tunteisiinsa. On myös totta, että me jokainen olemme itse vastuussa tunteistamme. Jokainen voi valita, ottaako tuollaisesta tapauksesta pulttia niin paljon, että tuhlaa kaksi tuntia päivästään ja sen lisäksi vielä kirjoittelee nettiin. Mutta onko aloittajan tapauksessa oikein ja kohtuullista "maksattaa" harmistuksentunteensa kaupalla, se onkin jo toinen asia.