Onko lestadiolaisuus eriseuraisuutta ja siten PERKELEESTÄ?

.. suomen ev.lut kirkkoon, mutta uskon kuuluvani myös maailmanlaajuiseen kristittyjen yhteisöön, joilla ei ole raja-aitoja. Olemme ristittyjä ja se riittää mulle.

eriseuraa ja harhaopetusta.

Tekee mieleni siteerata rovasti Lars Levi Laestadiuksen ajatuksia "paavilaisuudesta" eli katolisuudesta (ote saarnasta vuodelta 1859):

"- - ne, jotka ovat kasvatetut kristinuskossa, ovat paljon tinganneet siitä, onko ihmisellä lupa antaa syntejä anteeksi ja pidättää.
Paavi sanoo näin: ´Vapahtaja antoi taivaan valtakunnan avaimet Pietarille, ja Pietari oli ensimmäinen piispa Rooman kaupungissa. Ja kun Pietari kärsi marttyyrikuoleman uskonsa tähden, antoi hän taivaan valtakunnan avaimet Rooman piispalle. Niin aina jälkimmäinen Rooman piispa on saanut taivaan valtakunnan avaimet siltä, joka ennen oli ollut piispana. Sillä tavalla ovat taivaan valtakunnan avaimet niinkuin perinnön kautta tulleet yhdeltä Rooman piispalta toiselle, ensimmäiseltä viimeiselle.´
Sillä tavalla ovat nyt muka taivaan valtakunnan avaimet paavilla.
Ja paavi rohkeneekin omistaa sen vallan itsellensä, ettei yksikään pääse taivasten valtakuntaan sivuitse häntä. Hän laskee nyt, kenet hän tahtoo, ja sulkee ulos, kenet hän tahtoo.
Mutta me tiedämme, ettei Isäntä anna avaimia varkaille.
Paavi on yksi armonvaras. Hän on varastanut taivaan valtakunnan avaimet.
Ja yksi vanha sananlasku sanoo, että varkaat panevat varastetun kalunsa halpaan, sen tähden kun se on saatu vähällä vaivalla.
Paavilaiset tarjoavat varastettua armoansa satilaisille, sekä katuvaisille että katumattomille. He laskevat lampaat ja keiturit, karitsat ja hukat sekaisin lammasläättiin.
Paavin valtakunnassa ei ole kysymys oikeasta katumuksesta, vaan kuka ikänänsä tulee paavilaisen papin tykö ja tunnustaa syntinsä, hänelle pappi on velvollinen antamaan syntien anteeksi saamisen, vaikka ei ole katumuksen merkkiä.
Myös semmoiset synnit annetan anteksi, joita ihminen ei ole vielä tehnyt, mutta vasta aikoo tehdä.
Jos siis joku aikoo tehdä murhan tai varastaa taikka tehdä huorin, niin menee hän ensin papin tykö ja sanoo näin: Saanko minä sen synnin anteeksi, jos minä sen teen? Joo! sanoo pappi, saat kyllä, mikäs esti saamasta, vaikka tekisit mitä.
Kah, silloin vasta on Jumalan armo oikein halpa! Siellä ihminen viitsii elää, kun Jumalan armo on niin halpa. Siellä ei kenenkään tarvitse nähdä vaivaa katumuksen kanssa; ei yhdenkään tarvitse olla murheellinen ja epäilyksissä; ei yhdenkään tarvitse olla hengellisessä sodassa ja kerjätä, vaan jokaisen, joka aikoo tehdä jotakin pahaa, ei tarvitse muuta kuin mennä papin tykö ja kysyä: Saanko minä synnin anteeksi, jos minä sen teen? Joo, saat kyllä.
Menkää tekin paavin valtakuntaan, jotka tahdotte päästä helpolla taivaaseen!
Menkää sinne, te armonvarkaat, ja sanokaa paaville: Saammeko me anteeksi, jos me juomme, kiroamme ja tappelemme, pidämme viinakauppaa, rakastamme maailmaa j.n.e. Joo, saatte kyllä; mikäs otti saamasta. Silloin sanoo paavi papille: Laske nämä sielut taivaaseen, eivät ne ole niin suuresti rikkoneetkaan.

Mutta Luther, joka ite oli ollut oikeassa katumuksessa ja oli Pyhän Hengen koulussa oppinut, että Jumalan armo on niin tyyris ja kallis, ettei ihminen saata sitä lunastaa, vaikka hän antaisi kaiken omaisuutensa vaivaisille, vaikka hän pieksisi itsensä kappaleiksi ja vaikka hän antaisi itsensä polttaa.
Luther, sanon minä, rupesi ensin tinkaamaan paavilaisten kanssa Jumalan armosta ja syntien anteeksi saamisesta, ja hän rupesi oikein todella kysymään, kenenkä luvalla paavilaiset laskivat siat, pukit ja keiturit lammasläättiin.
Hän rupesi oikein todella kysymään, mistä paavi oli saanut luvan laskea katumattomat, suruttomat ja paatuneet taivaan valtakuntaan.
Jota enemmän Luther tutki tätä asiaa, sen enemmän hän tuli vakuutetuksi siitä, että paavi oli yksi suuri varas, joka oli varastanut taivaan valtakunnan avaimet, ja että hän niillä avaimilla väänsi väärän lukon ja aukaisi väärän oven; hän avasi nimittäin pohjattomuuden suruttomille, mutta ei taivaan valtakuntaa.
Ja siitä Lutherin sodasta paavilaisten kanssa tuli meille alku Lutherin uskoon, jonka me muka tunnustamme suulla, mutta paavin usko taitaa olla vielä sydämessä niin kauan kuin tahdomme pakata sivu katumuksen lammasläättiin.
Lutherin usko oli se, että Jumalan armo ei kuulu muille kuin ainoastaan katuvaisille ja särjetyille sydämille. - - -"