Gustu-rakille: TÄSSÄ EI SIIS PUHUTA BODOM-UUTISOINNISTA, TOIMITTAJISTA EIKÄ LEHTIJUTUISTA, vaan kyseessä on oikeudenkäynnin ammattilaisen puheenvuoro, johon on lupa odotella lauhkean laamanni Mikkolalta paria sanasta. Koeta siis pidätellä turaustasi ja tunge pukamasi takaisin...
Laamanni Mikkola ei varmasti jätä allaolevaa kommentoimatta, sen verran ylpeä hän on ammattitaidostaan.
Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan Isä Aurinkoisemme hyväntahtoisesti Santavuoren tekstin lyttäävää puheenvuoroa...
"Bodom-tuomion perustelut puutteelliset
Bodom-murhajutun lopputulos ei yllättänyt. Vaikka syytteitten hylkääminen ei etukäteen ollut itsestään selvää, se oli kuitenkin todennäköistä. Juttu oli niin vaikea, että se houkutteli ylittämään aidan matalimmasta kohdasta. Näin myös tapahtui eikä se ole kunniaksi oikeuslaitoksellemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Bodom-jutun lopputulos olisi asiallisesti väärä.
Kysymys on siitä, että syytön mies olisi ansainnut päätöksen, jossa on hyvät ja selkeät perustelut. Tätä käräjäoikeus ei onnistunut tekemään. Nyt tuomion lukijalle jää sellainen käsitys, että ratkaisu oli tehty jo ennen, kuin juttu tutkittiin. Oikeudenkäynnissä syyttäjät esittivät runsaasti näyttöä myös syytteen tueksi. Tuomiossa se sivuutettiin monessa kohdassa niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan.
Tuomion perustelut on kirjoitettu yksipuolisesti. Tämän takia ne vaikuttavat puolueellisilta. Puolueeton suhtautuminen asiaan edellyttäisi, että tuomiossa kuvattaisiin reilusti myös se näyttö, joka puhuu syyllisyyden puolesta. Mutta nyt tehtiin niin, että jos jokin seikka oli tuomion perustelujen kanssa ristiriidassa, siitä ei joko lausuttu mitään tai oikeus mitätöi sen sanomalla ylimalkaisesti, "ettei kyseisellä seikalla ollut tässä yhteydessä merkitystä."
Kaikki syytteen puolesta puhuvat todistajankertomukset leimattiin tuomion perusteluissa epäuskottaviksi, epäluotettaviksi tai todellisten tapahtumien vastaisiksi.
Tähän tapaan:
"Tuomisen (tarkoittaa rikosylikonstaapeli Markku Tuomista) kertoman lausuman tarkka sisältö ja asiayhteys jää näin luotettavasti selvittämättä. Se, että väitetty lausuma ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin, osoittaa, että vaikka Gustafsson olisikin lausuman sanonut, se ei ole ollut mikään todellinen kannanotto syyllisyyteen ja että Tuominenkin on tuolloin näin käsittänyt." Outoa, että oikeus tietää todistaja Tuomisen käsittävän muuta kuin, mitä hän itse uskoo käsittäneensä!
Verijälkien merkitystä arvioidessaan oikeus on ollut - anteeksi nyt vaan - ulkona kuin lumiukko. Tosin ei yksinomaan omasta syystään. Vikaa oli myös verijälkien tutkijoissa. He olivat kokemattomia oikeudessa esiintyjiä ja niin ollen puolustuksen manipuloitavissa. He sekosivat sanoissaan ja puhuivat asian vierestä. Syyttäjien viaksi jää, etteivät he "tulkanneet" verijälkien kertomaa niin selvästi, että oikeuskin olisi sen ymmärtänyt. Tämän tapaisten asiantuntijalausuntojen lukeminen ja ymmärtäminen vaatii erikoistietoja ja -taitoja.
Keskeisimmässä kysymyksessä Nils Gustafssonin vammojen laadusta oikeus ratkaisi asian syytetyn eduksi. Oikeus katsoi puolustuksen nimeämän yhden ainoan todistajan kertomuksen perusteella, että Gustafssonilla oli keskivaikea aivovamma ja muistinmenetys. Hän oli ollut tajuton ja toiminta- ja liikuntakyvytön. Gustafssonin ristiriitaisille kertomuksille hänen saamistaan puukoniskuista oli oikeuden mukaan olemassa ymmärrettävä selitys. Niistä oli kirjoitettu lehdissä!
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen. Näin hatarilla perusteilla kirjoitettua tuomiota on mahdotonta päästää lainvoimaiseksi. Hovioikeudessa käydään aikanaan mielenkiintoinen lääketieteellinen oikeudenkäynti Gustafssonin vammoista. Siinä ovat vastakkain viranomaisten useat asiantuntijalääkärit ja Gustafssonin puolesta todistanut yksi lääkäri, asiantuntija toki hänkin.
Hovioikeudessa on myös tilaisuus korjauttaa käräjäoikeuden tuomiossa oleva, prosessiväitettä koskeva muotovirhe. Oikeudenkäynnissä puolustus väitti, että kysymyksessä ei ollut kolme murhaa vaan surmateot olivat tappoja. Käräjäoikeuden velvollisuus olisi ollut ensimmäiseksi ottaa kantaa tähän, tutkia väite ja antaa siitä perusteltu ratkaisu."
Ritva Santavuori
Laamanni Mikkola ei varmasti jätä allaolevaa kommentoimatta, sen verran ylpeä hän on ammattitaidostaan.
Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan Isä Aurinkoisemme hyväntahtoisesti Santavuoren tekstin lyttäävää puheenvuoroa...
"Bodom-tuomion perustelut puutteelliset
Bodom-murhajutun lopputulos ei yllättänyt. Vaikka syytteitten hylkääminen ei etukäteen ollut itsestään selvää, se oli kuitenkin todennäköistä. Juttu oli niin vaikea, että se houkutteli ylittämään aidan matalimmasta kohdasta. Näin myös tapahtui eikä se ole kunniaksi oikeuslaitoksellemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Bodom-jutun lopputulos olisi asiallisesti väärä.
Kysymys on siitä, että syytön mies olisi ansainnut päätöksen, jossa on hyvät ja selkeät perustelut. Tätä käräjäoikeus ei onnistunut tekemään. Nyt tuomion lukijalle jää sellainen käsitys, että ratkaisu oli tehty jo ennen, kuin juttu tutkittiin. Oikeudenkäynnissä syyttäjät esittivät runsaasti näyttöä myös syytteen tueksi. Tuomiossa se sivuutettiin monessa kohdassa niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan.
Tuomion perustelut on kirjoitettu yksipuolisesti. Tämän takia ne vaikuttavat puolueellisilta. Puolueeton suhtautuminen asiaan edellyttäisi, että tuomiossa kuvattaisiin reilusti myös se näyttö, joka puhuu syyllisyyden puolesta. Mutta nyt tehtiin niin, että jos jokin seikka oli tuomion perustelujen kanssa ristiriidassa, siitä ei joko lausuttu mitään tai oikeus mitätöi sen sanomalla ylimalkaisesti, "ettei kyseisellä seikalla ollut tässä yhteydessä merkitystä."
Kaikki syytteen puolesta puhuvat todistajankertomukset leimattiin tuomion perusteluissa epäuskottaviksi, epäluotettaviksi tai todellisten tapahtumien vastaisiksi.
Tähän tapaan:
"Tuomisen (tarkoittaa rikosylikonstaapeli Markku Tuomista) kertoman lausuman tarkka sisältö ja asiayhteys jää näin luotettavasti selvittämättä. Se, että väitetty lausuma ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin, osoittaa, että vaikka Gustafsson olisikin lausuman sanonut, se ei ole ollut mikään todellinen kannanotto syyllisyyteen ja että Tuominenkin on tuolloin näin käsittänyt." Outoa, että oikeus tietää todistaja Tuomisen käsittävän muuta kuin, mitä hän itse uskoo käsittäneensä!
Verijälkien merkitystä arvioidessaan oikeus on ollut - anteeksi nyt vaan - ulkona kuin lumiukko. Tosin ei yksinomaan omasta syystään. Vikaa oli myös verijälkien tutkijoissa. He olivat kokemattomia oikeudessa esiintyjiä ja niin ollen puolustuksen manipuloitavissa. He sekosivat sanoissaan ja puhuivat asian vierestä. Syyttäjien viaksi jää, etteivät he "tulkanneet" verijälkien kertomaa niin selvästi, että oikeuskin olisi sen ymmärtänyt. Tämän tapaisten asiantuntijalausuntojen lukeminen ja ymmärtäminen vaatii erikoistietoja ja -taitoja.
Keskeisimmässä kysymyksessä Nils Gustafssonin vammojen laadusta oikeus ratkaisi asian syytetyn eduksi. Oikeus katsoi puolustuksen nimeämän yhden ainoan todistajan kertomuksen perusteella, että Gustafssonilla oli keskivaikea aivovamma ja muistinmenetys. Hän oli ollut tajuton ja toiminta- ja liikuntakyvytön. Gustafssonin ristiriitaisille kertomuksille hänen saamistaan puukoniskuista oli oikeuden mukaan olemassa ymmärrettävä selitys. Niistä oli kirjoitettu lehdissä!
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen. Näin hatarilla perusteilla kirjoitettua tuomiota on mahdotonta päästää lainvoimaiseksi. Hovioikeudessa käydään aikanaan mielenkiintoinen lääketieteellinen oikeudenkäynti Gustafssonin vammoista. Siinä ovat vastakkain viranomaisten useat asiantuntijalääkärit ja Gustafssonin puolesta todistanut yksi lääkäri, asiantuntija toki hänkin.
Hovioikeudessa on myös tilaisuus korjauttaa käräjäoikeuden tuomiossa oleva, prosessiväitettä koskeva muotovirhe. Oikeudenkäynnissä puolustus väitti, että kysymyksessä ei ollut kolme murhaa vaan surmateot olivat tappoja. Käräjäoikeuden velvollisuus olisi ollut ensimmäiseksi ottaa kantaa tähän, tutkia väite ja antaa siitä perusteltu ratkaisu."
Ritva Santavuori
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin siis sanoo Piukean Peräpeilin Ylen ohjelmista potkut saanut, eläkeläinen "oikeudenkäytön ammattilainen" iltapäivälhdykän pakinassa vuosia sitten:
"Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen."
Heh!
Toimittajien Bodom-fiasko
Bodom oli toimittajille kova muistutus siitä, ettei poliisin tai syyttäjän väite todista vielä yhtään mitään.
Espoon käräjäoikeuden tuomio Bodom-jutussa uutisoitiin lehdistössä yhtä näyttävästi kuin oikeudenkäyntiäkin oli selostettu, kuten asiaan kuuluu. Lukijoille välittyi tieto, että syyte kaatui täysin. Turun Sanomien otsikko ”Varauksetta vapauttava tuomio” (8.10.2005) kuvaa linjaa hyvin.
Media päästi kuitenkin viranomaiset kovin vähällä, vaikka heidän toimintansa oli erittäin kyseenalaista. Ero siihen rumputuleen, johon syytetty joutui, on kiusallisen suuri.
Vangitseminen ilman perusteita
Nils Gustafsson oli tutkinnanjohtaja Tero Haapalan vaatimuksesta vangittuna kaksi kuukautta keväällä 2004, todennäköisin syin murhasta epäiltynä. Murha on tarpeeksi vakava rikos vangitsemisen perusteeksi. Ei kuitenkaan riitä, että poliisi väittää epäilevänsä, sillä pitää olla myös näyttöä. Esitutkinta-aineisto osoittaa, että sitä ei vuonna 2004 ollut.
Vangittuna Gustafssonia kuulusteltiin 13 kertaa. Joka kerta häneltä tentattiin, millä tavalla viinaa juotiin, pullon suusta vai lasista, ja kuinka tyttöjä hipelöitiin. Näitä toisteltiin jopa useita kertoja samassa kuulustelussa. Jankkaaminen kertoo näytön puuttumisesta.
Kuuluisat DNA-tutkimukset olivat kesken. Ne valmistuivat vasta 2005, joten niistä ei ollut vangitsemisen perusteeksi.
Poliisilla oli lääkäriryhmä, jonka tehtävänä oli väittää, ettei Gustafssonilla ollut 1960 aivovammaa, koska siitä ei löydetty jälkiä vuonna 2004. Väite oli lähinnä puoskarointia, ja aivokuvauksetkin tehtiin vasta vangitsemisen jälkeen. Puolustuksen oikeuteen kutsuma neurologi Olli Tenovuo repi poliisin ja lääkäreiden kudelman hajalle näyttämällä omasta laajasta potilasaineistostaan, ettei isostakaan aivovammasta jää aina pysyviä jälkiä; se ei aina näy kuvissa edes tuoreeltaan.
Esitutkinlain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä sekä epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuva aineisto. Jälkimmäisen joutui selvittämään puolustus. Kova kysymys kuuluu: kuinka keskusrikospoliisi onnistui kokoamaan lääkäriryhmän, jolta se sai epätieteellisen, mutta omaan ideaansa sopivan lausunnon?
Tässä oli poliisin kaikki ”näyttö” keväällä 2004. On ilmeistä, että Gustafsson vangittiin vain siksi, että poliisi uskoi miehen sellissä murtuvan ja tunnustavan. Peruste on laiton. Nähtävästi käräjäoikeudet eivät tutki vangitsemisten perusteita juuri sen huolellisimmin kuin puhelimen kuunteluluvan edellytyksiä – joita ei tutkita käytännössä lainkaan.
Kun tähän lisätään päätutkija Markku Tuomisen oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson olisi tunnustanut teot sellissä – mistä ei ole jälkeäkään tutkinta-aineistossa – on koossa hyvin ruma kuva poliisin toiminnasta.
Tutkinnanjohtaja Tero Haapala sai suurta mainetta selvittäessään aikoinaan Eveliina Lappalaisen tapon Kotkan seudulla. Voi kysyä, suojelivatko jo tuolloin syntyneet hyvät mediasuhteet Haapalaa kritiikiltä Bodom-tutkinnassa.
Ensin syyte, sitten perustelut
Espoon syyttäjät Tom Ifström ja Heli Haapalehto päiväsivät haastehakemuksensa 8.6.2005. Syyte perustui hatariin indisioihin ja uusiin lääkärinlausuntoihin Gustafssonin vuoden 1960 vammoista. Siinä ei esitetty murhille mitään motiivia. Bodom-järvelle leiriytyneen seurueen ei väitetty riidelleen.
Oikeudenkäynnin elokuussa alkaessa syyttäjät tarjosivat eri tarinan. He väittivät Gustafssonin – ja vain hänen – olleen päissään ja riidelleen kovaäänisesti Seppo Boismanin kanssa tytöistä; olleen mustasukkainen ja turhautuneen, koska ei saanut seksiä ja koska muut nuoret olivat sulkeneet hänet teltan ulkopuolelle. Siksi hän tappoi. Tämä muodosti syyttäjien peruslinjan.
Jo 1960 oli silminnäkijä kertonut, ettei murhaniemestä ollut kuulunut mitään meteliä, ja että murha-aamuna noin kello neljän aikaan oli rannassa kaksi poikaa ongella. Toinen seurueen tytöistä piti päiväkirjaa ja siihen hän oli aamuyöllä merkinnyt: ”5:pnä retkellä Poodomjärvellä. Sepi ja Nisse olivat kännissä. Ylös yöllä 2 aikaa. Sepi oli metskaamassa.” Todisteet kertoivat siis kesäaamun rauhasta leiripaikalla – tuntia, paria ennen kuin tappaja iski. Gustafsson kertoi samoin.
Syyttäjät kehittivät riita- ja mustasukkaisuusteoriansa pääosin yhden naisen tarinasta. Hän väitti olleensa murhayönä oman seurueensa kanssa naapuriniemessä, ja Gustafssonin porukan käyneen illalla heidän leirissään. Poliisi kuitenkin kuuli naista ensimmäisen kerran vasta 15.6.2005, viikko syyttämispäätöksen jälkeen. Lisätutkintapöytäkirja on päivätty 6.7.2005 ja toimitettu syyttäjille sen jälkeen. Väitteet seksin puutteesta ja teltan ulkopuolelle sulkemisesta olivat syyttäjien omaa fabulointia.
Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain (ROL) 5:3 pykälässä säädetään, että haastehakemuksesta on ilmoitettava ”todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen”. Syyttäjät rikkoivat tätä säädöstä. On toki sallittua muuttaa syytettä prosessin aikana, mutta ei lainsäätäjä sitä ole tarkoittanut, että syyttäjän sopii ensin päättää syyttää ja vasta sitten miettiä, millä perusteella.
Rakentaessaan näyttönsä 45 vuotta piilossa pidetyn tai myöhemmin sepitetyn kertomuksen varaan syyttäjät ilman perusteluja hylkäsivät heti tuoreeltaan saadun näytön riidan puuttumisesta. Tämä loukkaa lain syyttäjiltä vaatimaa objektiivisuutta.
On täysi syy päätellä, että syyte nostettiin vain siksi, että massiivisen tutkinnan tehnyt poliisi olisi joutunut liian noloon valoon, jos syyttäjät olisivat päättäneet olla syyttämättä.
Tämä kiusallinen kysymys sivuutettiin medisssa lähes kokonaan. Ilta-Sanomissa 8.10.2005 Mika Mölsä sentään huomautti: ”Sen verran yksiselitteisesti oikeus tyrmäsi heidän (syyttäjien) esittämänsä näytön, että ulkopuolinen saattoi jäädä ihmettelemään, oliko syyttäjillä mitään perusteita edes syyttää”.
Mikko Niskasaari
...Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen. Näin hatarilla perusteilla kirjoitettua tuomiota on mahdotonta päästää lainvoimaiseksi. Hovioikeudessa käydään aikanaan mielenkiintoinen lääketieteellinen oikeudenkäynti Gustafssonin vammoista.
Kyllä tuossa Santavuoren kirjoituksessa on paljon täyttä asiaa.
Sitä, miksi juttua ei viety ylempiin oikeusasteisiin, pitäisi kysyä tältä syyttäjäkaksikolta... joista toiselle muuten Bodom-asiantuntija ja emeritusrikostutkija Jorma Palon isällinen Bodom-opettaja Kekkonen/Urho alias Oikea Urho antoi myös melko ilkeän haukkumanimen - mikäs se taas olikaan...? Jotain Tom-Tom-Ifström -tapaista, ellen väärin muista...
on paljon santavuorn kirjoituksessa.Tiettääpi varmasti murhoojan,ja tieträäpi tämän murhatun joka jäi sitten kuitenkin elloon tämän Nissen ,mikä hää on miehiään ja kova ottamaan erree ja tapelemmaan.Hää on valamis ihan murhoojankin kohtoomaan ja sitten katottais kumpi sitten kuatuis.Näi hää sano tämä Nisse joka sieltä teltalta elloon jäi kun tää murhooja ei hänt huomant tappoo ollenkaan.No häähän ryömi sieltä teltasta no tok ku mittää ei ois tapahtunakkaan va ei muistanna tuo ryökäle mittään koko nujakasta.
Tuosshan Santavuori selkeästi tunnustaa täydellisen typeryytensä: Ei ole epäilystäkään, etteikö juttua vietäisi hovioikeuteen.
Muita typeryyksiä:
- puolustus vei verijälkitutkijoita. Eikä vienyt. Kuunnelkaa oikeuden nauhat, niin tiedätte. Ja se oli Lampela, joka kysyi, että viittaako mikään suorasti tai epäsuorasti Gustafssonin syyllisyyteen. Ja vastaushan oli selkeä EI.
- "Outoa, että oikeus tietää todistaja Tuomisen käsittävän muuta kuin, mitä hän itse uskoo käsittäneensä! " Ei mitään outoa. Oikeudessa Tuominen ei mitenkään pystynyt perustelemaan, miksi hän ei reagoinut siten kuin tunnustuksen tunnustukseksi käsittävä reagoi.
Todella ala-arvoinen kirjoitus ja kannanotto punapäiseltä vouhkaajalta, joka uskoo kesämökillään asustelevan maahisia. Tästä hän on avoimesti kertonut. Muutoinkin Santavuori puhuu yhtä järkeviä kuin Johan af Grann.
Ei tarvinne enää nähdä julkisuudessa. Hehhhe-heheHAHA!