Miksi kaikilla muilla sujuu avio elämä hyvin ja lapsilla molemmat vanhemmat... miksi me vain täytämme tätä sivua... Nykyään ihmisten suhteet näyttävät kestävän ikuisesti, mutta ei meillä "epänormaaleilla?"
Olemmeko vähemmistöä?
..............................
4492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa mietiskellyt, sitä miksi ei pysyvä ihmissuhde onnistu..? Vaadinko liikaa..? Kohta 30 mittarissa eikä tietoakaan puolisosta jonka kanssa jakaa tätä elämää. Kaikilla muilla lähipiirissäni on pysyvä ihmissuhde, lapsia, onnellista ja auvoa..Me vain kahdestaan lapsen kanssa eletään, olen tyytyväinen näinkin mutta jotain puuttuu. =(
..mulla ainakin kriteerit nousseet lapseni myötä. Tarjokkaita löytyy, mutta kaikissa aina jotain vialla. Yleensä baarissa ovat lähestyneet. (ja tiedoksi;käyn kaksi kertaa kuussa ulkona baarissa)
Ja sitten erikseen vielä ne urpot, jotka on heti alkamassa kotia leikkimään, vaikka vasta kerran treffeillä käyty. Lukeeko yh:lla automaattisesti "helppo" tai "varma" otsassa? Onko deittailu muuttunut niin paljon kolmen vuoden aikana?! :)
Vai olettaako ne, että meille yksinhuoltajille kelpaa kuka tahansa?
Minä olen ainakin sitä mieltä, että sitten kun törmään siihen fiksuun ja filmaattiseen mieheen, niin tutustutaan kunnolla, ennen kuin mennään keskustelua pidemmälle. Ja ei se ole hyvä lapsellekkaan jos koko ajan rampaa "Peraa" ja "Markoa" ja "Seppoa" kylässä. Mielestäni lapset tavataan sitten, kun ollaan varmoja, että suhteesta tulee jotakin. Eihän siinä etsitä äitiä eikä isää niille, vaan äidille tai isälle tulee lämänkumppani, joka on tekemisissä lastenkin kanssa ja siksi häneen on hyvä tutustua.
Se on sitten huonompi homma, jos ei kärsivällisyys riitä. Mutta eipä ole multa pois.
Siitä ne nykyajan parisuhdeongelmatkin ehkä johtuu, kun rynnitään suin päin suhteeseen, eikä tutustuta kunnolla. Myöhäistä se on sitten parin vuoden sisällä katsoa maha pystyssä sohvalla kännäävää ukkoa ja miettiä, että mites tässä nyt näin kävi? :)
Ok, äskeinen liioteltu ja groteski esimerkki, mutta ymmärtänette tarkoituksen. :D
Olipa mukavaa vähän päästellä höyryjä..
Kertokaapa, mitä ootte mieltä?
Lapsiperheestä, jossa on isä, äiti ja lapset on tullut hupeneva luonnon vara. Erojen määrä on vakiintunut korkeaksi.
Haavekuva täydellisestä perheestä elää vahvana, todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Enään ei vaan olla valmiita luopumaan yksilönvapaudesta, perheen hyväksi.
Joo-o, eipä ollut munkaan exäni valmis luopumaan saavutetuista eduistaan (kaljanjuonnista, iltaharrastuksista, pitkään nukkumisesta jne.) kun perhe alkoi kasvaa...Lapsiperheessä ei voi elää sellaisen henkilön kanssa, jolla on esim. täysin erilainen vuorokausirytmi kuin toisella vanhemmalla ja lapsella. Yritin, muttei siitä mitään tullut. En usko, ettenkö pystyisi ns. normaaliin ihmissuhteeseen, mutta ensimmäinen avoliitto tuli kokeiltua väärän ihmisen kanssa.