Kysymyksiä

En ole Buddhismin yksityiskohtiin vielä kovin perehtynyt, mutta tässä oma näkemykseni.

Buddhismi eroaa uskonnoista eniten juuri siinä, että kiellot ja säännöt ei ole ehdottomia, vaan ihmisille selitetään syyt ja seuraukset, valinta on ihmisellä itsellään.

Mielestäni buddismi ei painota syntia, vaan hyvin tekojen hyviä seurauksia.ja päinvastoin.

Ainakin osa Buddhisteista ajattelee, että ihminen on kehittynyt alemmista olennoist hiljalleen, muuta kehityksen aikataulu poikkeaa suuresti darwinismista ja raamatusta.

Kärsimys on keino oppia, ja oppimalla sitä voi kärsimyksestä päästä eroon.

Buddhalaisuus ei ota kantaa maailmojen syntyyn, vaan tarjoaa keinoja kärsimyksen vähentämiseksi nyt. Buddhalaisuus vastaa maailmojen alkua / luojaa koskevaan kysymykseen mm. näin: Jos sinuun on ammuttu nuoli, kumpi on järkevämpää: poistaa nuoli, vai kysellä, mistä se tuli?



Buddhalaisuus ei tunne synnin käsitettä; jaamme tekomme taitaviin ja ei-taitaviin. Ei-taitavan teon tuntee mielipahasta - joko omasta tai muiden -, joka tekoa seuraa. Mielipahan tarkoitus on saada meidät toimimaan ei-taitavan tekomme hyvittämiseksi. Mielipaha väärän teon jälkeen on luonnollinen ja - toivottavasti - oman taitamattoman teon hyvittämiseen ajava tunne, mutta perinteinen "passiivinen" syyllisyys on buddhalaisuudelle tuntematon käsite.
Alkuperäisessä buddhalaisuudessa ei ole tuomitsevaa Jumalaa***, eivätkä sanat "oikea" ja "väärä" näin ollen sovi buddhalaiseen etiikkaan.

***Buddhan opetukset - alkuperäisen buddhalaisuuden opetukset - ovat monissa uudemmissa suuntauksissa sekoittuneet paikalliskulttuurille ominaisiin rikkaisiin perinnäistapoihin ja -uskomuksiin. Esimerkiksi Thaimaan "buddhalaisuuteen" on sekoittunut monien erilaisten perinteisesti palvottujen jumalolentojen lepyttämismenoja jne.

Buddhalaisuudessa ei ole pelastavaa Luojaa, joka antaisi synnit anteeksi ja vapauttaisi väärintekijän henkilökohtaisesta vastuusta uskon perusteella.

"Buddhalainen etiikka haastaa meidät aktiivisesti päättämään millainen olento haluamme olla, millaista moraalia haluamme noudattaa. Ja sitten on rehellisesti pyrittävä elämään päätöksen mukaisesti. Se että päättää olla buddhalainen tarkoittaa että henkinen kasvu kohti Valaistumista on elämämme arvojärjestyksessä tärkeällä sijalla. Tällöin meidän tulee yrittää elää sellaista elämää, joka edistää tätä kasvua ja on tämän ihanteen ilmaisua eikä este kehitykselle."(http://www.fwbo.fi/buddhalaisuus.htm#etiikka)





Buddhalaisuuden mukaan tarpeeton kärsimys on tietämättömyyden, itsekkyyden ja kärsimättömyyden seurausta. Ihmiset toimivat ennen kuin ajattelevat; pyrkiessään pikavauhtia kohti henkilökohtaista onnea, kohti omien henkisten ja fyysisten tarpeiden nopeaa, välitöntä tyydyttämistä, he tekevät tekoja joilla on lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä kielteisiä seurauksia heille itselleen, heidän läheisilleen ja myös luonnolle. Materialistiseen, omistamiseen ja asemaan perustuvaan "onneen" tähtäävät valinnat johtavat helposti, vastoin alkuperäistä tarkoitusta, onnettomuuteen ja kärsimyksien lisääntymiseen. Omistamisessa ja hyvätuloisuudessa ei sinänsä ole tietenkään mitään kielteistä - kysymys on niihin asennoitumisesta.

Maailman kärsimys on samanlaista suuressa ja pienessä mittakaavassa. Pienessä mittakaavassa, joka joutuu kärsimään eniten, ei välttämättä ole esim. uraputkessa kiitävä, stressin ja unenpuutteen vuoksi puolikuollut "ohjushenkilö" itse, vaan hänen perheensä jota hän laiminlyö jatkuvasti asettamalla "bisnekset" etusijalle. Tällainen työmyyrä muuttuu pian myyrästä kiukkuiseksi ampiaiseksi; hän on kiukkuinen ja ylikuormitettu ja hänen omien sanojensa mukaan hänen vaimonsa on nalkuttava akka. Ja lapset jaloissa ottavat ja vievät maailmalle mallia siitä kuinka käyttäydytään (tarkoitan tässä nk. terveitä lapsia, en jonkin neurologis- tai psyykkisperäisen vamman vuoksi aggressiivisesti käyttäytyviä tenavia).

Piiri pieni pyörii ja se pyörii koko ajan nopeammin. Jokainen vuoroin kiehuu ja säälii itseään ja kyselee : Miksi minua, juuri minua ja vain minua, näin rangaistaan?

Usein täysin tuloksettomien kyselyjen ja syytösten ja hyökkäysten sijasta kukin voisi tehdä omalla kohdallaan ehkä paljonkin sellaista, minkä seurauksena yhteiselämisestä tulisi siedettävämpää ja jopa miellyttävää.

niin ei tarvitse sekoilla näitten asioiden parissa