Osaisitteko auttaa minua? Epäilen jotain lievää paniikkihäiriötä kun minulla on raskauden aikana alkanut oireet ja ne kyllä lievenivät mutta edelleen nyt vuosi lapsen syntymästä huomaan kärsiväni oireista julkisilla paikoilla ainakin. oireina ovat:
- pelko huonosta olosta, huimauksesta ja pyörtymisestä
- ajatukset jotenkin pahenee kun tajuan että ako tulla huono olo, eli kun huomaan että muka en saa henkeä normaalisti, alkaa jännittää että alkaa huimata ja sit ainakin syke nousee
- tulee ahdistava tunne, eli joudun keskittymään hengitykseen ja jotenki raskas hengittää
- oireet katoavat jos saan ajatukset muualle tehokkaasti, oireet myös tuntuvat ahdistavimmilta jos en koita kääntää ajatuksia
- oireet taitavat tulla lähinnä esim luentosaleissa, ruokaloissa..
- olen huomannut jotenkin että nykyään en tykkää julkisista paikoista kuten ennen. Ennen raskautta ei ollut mitään ongelmaa, nyt ahdistaa pikkusen semmonen ihmismäärä ja tulee olo että ihmiset kiinnittää muhun huomiota
-oireet ei selvät, mutta välillä joudun tosissaan keskittymään etten anna valtaa ahdistuksen tunteelle
- koskaan ei ole tullut (ainakaan raskauden jälkeen) semmosta oloa että kuolen, tai oikeesti pyörryn (raskausaikan tuli pari kertaa ihan jo niin että silmissä pimeni, saatto johtua huonosta ilmasta..)
Kuulostaako vaan joltain muulta vai onko ahdistuskohtaus tuommoinen?
- pelko huonosta olosta, huimauksesta ja pyörtymisestä
- ajatukset jotenkin pahenee kun tajuan että ako tulla huono olo, eli kun huomaan että muka en saa henkeä normaalisti, alkaa jännittää että alkaa huimata ja sit ainakin syke nousee
- tulee ahdistava tunne, eli joudun keskittymään hengitykseen ja jotenki raskas hengittää
- oireet katoavat jos saan ajatukset muualle tehokkaasti, oireet myös tuntuvat ahdistavimmilta jos en koita kääntää ajatuksia
- oireet taitavat tulla lähinnä esim luentosaleissa, ruokaloissa..
- olen huomannut jotenkin että nykyään en tykkää julkisista paikoista kuten ennen. Ennen raskautta ei ollut mitään ongelmaa, nyt ahdistaa pikkusen semmonen ihmismäärä ja tulee olo että ihmiset kiinnittää muhun huomiota
-oireet ei selvät, mutta välillä joudun tosissaan keskittymään etten anna valtaa ahdistuksen tunteelle
- koskaan ei ole tullut (ainakaan raskauden jälkeen) semmosta oloa että kuolen, tai oikeesti pyörryn (raskausaikan tuli pari kertaa ihan jo niin että silmissä pimeni, saatto johtua huonosta ilmasta..)
Kuulostaako vaan joltain muulta vai onko ahdistuskohtaus tuommoinen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä todellakin kuullostaa paniikkihäiriöltä! itse olen sairastanut sitä koko ikäni! ei muutakun lääkäriin niin saat apua ja elämäsi paranee. tsemppiä!
Minusta vaan tuntuu että liioittelen kaikkia vaivoja, joten mietin onkohan kuitenkin parempi odotella jospa ei tuosta pahenis ja tuo olo hälvenis..
Tommonen olo tulee välillä vaan, ei aina. Kerran tuli tässä yksi päivä silleen sen verran voimakkaana luentosalissa kun meninkin ylemmäs istumaan, että jotenkin alko tuntua semmosta "huimausta" tai ikäänkuin korkeanpaikan kammoa. En mitenkään pelännyt kai korkeutta vaan ehkä sitä kun näin enemmän ihmisiä ja jotenkin kolmiulottesiesti koko sali näytti niin isolta..Vaikea selittää. Silloin tuli jo entisestään ahdistunut hengitys pahemmaks (saattaa olla siitepölystsä hengenahdistusta) ja jouduin keskittymään kun tuli semmoinen olo että mitäs jos tää huippaus pahenee niin joudunkohan lähtemään pois...Nielin tunteen ja koitin hengittää normaalisti ja kuunnella luennoitsijaa. Sillä se meni ohi. Aina se menee ohi. Ainoastaan tosiaan raskausaika kaksi kertaa jouduin lähtemään luennolta/harkasta ulos kun sumeni jo melkeen silmissä ja tuntu et pakko päästä pois tai tukehdun. En tiedä oliko oikeesti huonon ilman syy vai paniikkikohatusta..
Jännitän muutenkin nykyään aika paljon kaikkea. Jännitän mm autolla ajamista (olen aina jännittänyt, nyt onneksi lievempänä kun olen joutunut niin paljon ajelemaan), jännitän että saan allergiareaktioita (siitepölyaika laukaisi lisää ruoka-aineallergioita), ja kai mä vähän jännitän sitä kouluun menoa. Sen olen päätellyt johtuvan siitä että en tunne koulusta ketään, nyt olen vasta tutustunut juttelutasolla joihinkin ja jännitys on helpottanut.
Oikeastaan yritän tässä kysyä sitä että kuinka pahoja oireiden on oltava että on edes järkevä lähteä lääkäriin sen sijaan ettö itse sanoo itselleen että hei ei hätää, hengitä? En ole rajoittanut elämääni mitenkään tämän takia (okei ylös luentosalissa en mielelläni enää mene..). Saatan mennä lääkäriin muidenkin asioiden tiimoilta, kun tämä "ahdistuneisuus" ilmeisesti saattaa myös liittyä erääseen pakonomaiseen rutiiniini jonka haluaisin pois.
En vaan haluaisi tehdä kärpäsestä härkästä ja hakea pillereitä turhaan. Määrätäänkö yleensä terapiaa vai suoraan lääkkeitä?
On vastassa.
Itse olen vuosia sairastanut paniikki-ahdistushäiriötä. Oireet ovat niin moninaisia ja yksilöllisiä. Jotkut tilanteet voi laukaista ne yhtäkkiä. Pahoina hetkinä pelkää, että kuolee. Kuolemanpelko on valtava.
Itse olen joutunut kohtaamaan sellaisiakin lääkäreitä ettei mitään ymmärrystä oireita kohtaan. Siihen oloon mitä heille selitän ja miltä ne todella tuntuu. Oireet pahimmillaan estää sosiaalista elämää. Ei uskalla mennä määrättyihin tilanteisiin, koska ei halua menettää kasvojaan. Tämä on mielestäni aika yksinäinen sairaus. Ainakin ollut minulle.
Nyt minulla on lääkäri ensikuun puolella. Pitkästä aikaa. Koska vältän lääkäriä loppuun asti. On niin vaikea saada sitä ymmärrystä. Jota kaipaa. Yleensä oireet iskee siellä missä ne on ensikerran tulleet. Koska alitajuisesti alkaa pelkäämään ja ajattelemaan, että siellä panikoin. Esim. kaupan kanssajono on sellainen. Voi ystävä hyvä, oireita on niin paljon ettei uskoisikaan. Itse olen hukannut itseäni taistelussa paniikkia vastaan ja haluaisin sen naisen vielä löytyvän joka voisi katsella vähän ruusuisemmin tätä elämää. Eikä aina pelon/ahdistuksen silmälasien läpi.
Kaikkea hyvää sinulle ja ole rohkea. Yritetään pärjätä.
terveisin... Titta.
Luin yleisestä ahdistuneisuudesta ja siinä mainittiin että ei ole kauheen kauaa tunnistettu. Ehkä osa lääkäreistä vieläkin aliarvioi oireet? Jutussa luki että stressi on eri asia, ja elämässä kuuluu huolehtia välillä. Raja on vaikea vetää. Tapauksessasi kuulostaa siltä että maallikonkin järki sanoo jo että et ole kunnossa.
Rohkeasti vaan lääkäriin ja kerrot olotilasi mahdollisimman reippaasti ja rehellisesti häpeilemättä! Jos puhut vähänkin alakanttiin, voi lääkäri saada väärän kuvan.
Saanko kysyä että onko sinulle määrätty mitään tähän paniikkihäiriöön? Kuulostaa siltä että jotta tilanne laukeaisi, kannattaisi sinun syödä jotain mikä vie tuon tuttujen paniikkitilanteiden pelon pois...
Muistin juuri vielä yhden vähän ahdistavan oireen. Ei se nyt varsinaisesti ainakaan vielä häiritse, mutta välillä pelkään jotain yliluonnollista. Siis esim jos joku todennäköisesti ulkoa tuleva valo esim välähtää ikkunassa, saatan säpsähtää ja hetken säikähdän että se oli jotain "pelottavaa". Sitten tajuan että ääh oli vaan valo varmaan esim autosta. Sama käy esim jos sivusilmällä näen että joku vilahtaa ohi (siis ihan mikä vaan varmaan oikeesti)niin hetken säikähdän vähän. Ennen en siis mielestäni kiinnittäny tommosiin normaaleihin asioihin huomitoa. Nyt jotenkin välillä säikähdän omaa säikkymistäni, jos niin voi sanoa.
En tiedä liittyykö tämä ahdistuneisuuteen mitenkään, mutta joka tapauksessa minusta on kai tullut jotenki pelokkaampi monen asian suhteen.
kuullosti,mulla kauan oli samoja oireita.Pähkäilin mitä tämä on ja ei kannata lääkäriin mennä ei tämä niin paha vielä.Ja miten mä kerron et mikä vaivaa.Näin sitä itseänsä petti,kunnes säpsähtelyt, pelkotilat ja rytmihäiriöt paheni ,pakko oli apua jo hakea.Niin se on yliherkäksi tulee normaaleihin asioihin. Neuvoni on mennä ajoissa lääkäriin ja rehellisesti kertoa tuntemuksensa.Kirjoita kaikki oireet paperille ja anna lääkärille.Tahtoo olla vastaanotolla hyvä kun oman nimensä muistaa,varsinkin jos jännittää.Vointia sulle!
Kirjoitinkin itse asiassa eilen ylös kaikki oireet mitä on ollut. Myös hikoilun lisääntyminen yms, mikä voisi liittyä. Siitä sitten koitan lääkärille kertoa mahdollismman tiiviinä pakettina kaiken ja annan höänen päättää onko aihetta huoleen tai mihinkään hoitoon :)
Lähinnä mieityttää että jospa on hormoneista johtuvaa, josko koko vaiva katoaa ajan myötä. Parempi silit käydä kysymässä, ettei pahene ja alan välttelemään koulussa käyntiä..
On kyllä todella monemoista psykosomaattista oiretta. Yleensä luen mitä muilla on täätlä. http://tukiasema.net
Kävin sitten hengenahdituksen takia lääkärissä ja samalla kerroin kaikista muista oireista. Sainpa sitten olikos se nyt cypralex vai mikä sen nimi on, kuitenkin serotoniinin takaisinoton estäjää. Hengenahdistus saattaa olla astmaattistakin mutta kuulosti lääkärin mielestä pitkälti henkiseltäkin..
Joka tapauksessa asia nyt hoidossa, toivotaan että auttavat. onneksi menin koska tänäänkin huomasin että riita puolison kanssa jo aiheutti tunteen että ei henki kulje ja alkoi vähän huipata. Ilmeisesti ois vaan pahentunu ellen ois hakenu apua.