Palstalla puhutaan paljon vl-yhteisöstä erottamisesta. Kertokaa ihmiset, miten tapahtuu tällainen erottaminen. Annetaanko porttikielto seuroihin tms? Miten tällainen erottaminen ilmenee? Vai onko koko erottamista käytäntönä olemassakaan?
erottaminen yhteisöstä
käytännössä
352252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Seuroissa voi käydä - mutta sinua ei tervehditä Jumalan terveellä. Pidetään pitkä väli eikä tulla juttelemeaan. Et ole toivottu seuravieras.
Pitemmän päälle sukulaiset eristävät kanssakäymisesestä. Entiset ystävät hylkäävät. Kukaan ei kutsu sinua yhteisiin tilaisuuksiin, kuten perhejuhliin jne.
Olet kuin ruttotautinen.
Sosiaalinen eristäminen on julma rangaistus.
selonteko tuokin. Meillä lestoilla monilla on omia lapsia useimmilla myös uskovaisia sukulaisia -ja tuttavaperheitä jne. Vieraalle kuitenkin tuntuu entisen vl mielipide. Yleensä asia menee näinpäin , että uskonsa kieltänyt ei itse halua pitää uskovaisiin yhteyttä, ei tule suvun juhliin eikä pidä uskovaisiin yhteyttä.Ei tule myöskään seuroihin.Olen huomannut omassa suvussani tämän. Kun heillä itsellään on esim.rippijuhlia , häitä ja syntymäpäiviä ei puheettakaan kutsusta.Hautajaisiin sentään on vielä kutsuttu. On tietenkin ymmärrettävää että meillä ja heillä on eri harrastukset ja menot , ei yhdessä olo ole aivan niin vaivatonta kuin uskovaisten kesken.
Minulle ja perheelleni tämä on henkilökohtainen suru. Toivon että et sielät vahvemman puolelta kyseenalaistaisi meidän suruamme.
Ei-vl:n ulossulkeminen suvusta näyttää olevan melko tavallista. Tämä kirjoitus oli vavahduttava...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000034432217#22000000034432217
Suvusta ulos sulkeminen on syvästi haavoittava kokemus. Asia heijastuu seuraaviin sukupolviin, kun ei-vl-lapsilla ei olekaan niitä rakkaita enoja, setiä eikä tätejä joiden luona he voisivat käydä. Yhteys serkkuihn jotka ovat vl:iä, katkaistaan...
että surullista se on minustakin.Sisareni kielti uskonsa miehensä kanssa eikä halua olla kuin hyvän päivän tuttu, jos sitäkään. Kävin mieheni kanssa vierailulla ja olisimme halunneet yöpyä heillä, kun asumme parin sadan kilsan päässä, mutta se ei heille passannut. Itse eivät ole käyneet meillä yhtään kertaa.Hyvin jäykkiä olivat ja pingottuneita , vaikka emme ole koskaan heille puhuneet uskonasioista ; koska he sen varsin hyvin tietävät.
Jos he eivät tietäisi, niin TE olisitte sitten puhuneet uskonasiasta heille. Sehän on vl-vaatimus, sisäinen pakko?
Kyllä he osaavat lukea teidän ajatuksenne ja halunne puhua vl-uskosta, siksi heidän ratkaisunsa tuntuu luonnolliselta. Minusta. Tekisin ehkä niin itsekin, jos olisitte tulossa. ;(
Miksi käyt seuroissa, jos olet entinen vl?
Eikö siellä saa muut käydä ?
Jos esittää kysymyksen miksi käyt seuroissa, jos olet ex-vl, niin sehän on vain kysymys. Aika monet ex-vl:t ovat varmaan helpottuneita, kun ei tarvitse enää käydä seuroissa ja esittää vl:a ja ei kai niistä seurapuheista itselleen mitään uskonvahvistusta saa? Saahan siellä käydä, mutta varmaan paha mieli tulee joka kerralla kun asenteet exiä kohtaan ovat viileitä.
"Yleensä asia menee näinpäin , että uskonsa kieltänyt ei itse halua pitää uskovaisiin yhteyttä, ei tule suvun juhliin eikä pidä uskovaisiin yhteyttä."
Mistä tämä voisi johtua. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut kun vl käy suoraan henkilöön ja toteaa jotain tähän tyyliin
- kumpa sinullekkin vielä uskomisen asia kirkastuisi
- kunpa sinäkin vielä nöyryisit parannukseen
- etkä ikävöi palata
jne...
Eli se on ihan sama jos sanotaisiin minullekkin tuosta ehäisyasiasta - tekisit sinäkin tuosta asiasta parannuksen niin ymmärtäisit millaista rakkauta on se että saat leikkiä hengelläsi.
Sitähän se tarkoitaa käytännössä. Eli jos minä todella ymmärtäisin tuon ehkäisyasian siinä merkityksessä kuin ahdasmielisimätä sen ymmärtävät se tarkoitaisi todellakin em asiaa.
Jos sinulla on oikeus sanoa toisen epäuskosta mitä tahansa. Tai on oikeus kaikki kuitata vain tyyliin - kyllä Jumala sinuakin nyt koettelee että ymmätäisit palata. Tai sitten valitat omaa osaasi - kun on lasten kanssa niin raskasta jne.. - ja kuitenkin kiellät toista sanomasta ääneen että no itsepähän olet osasi valinnut.
Kyse on nimen omaan siitä että - itse sinä et varmasti sulata sitä että uskosi perusteita kysellään tai niitä kohtaan esitettäisiin kritiikkiä. Mutta sitten katsot kuitenkin että sinulla on oikeus kaikissa yhteyskissä hyviä käytöstapojakin rikkoen tunnustaa omaa uskoasi. Koska siinä ei VOI OLLA mitään väärää? EIKÖ?
Ja sitten se että jos on ollut sisällä tietää kuinka ulkopuolisten asioita revitään vl suvun sisällä. Ehkä moni vanhalta muistilta tietää että parempi on kun ei kerro mitään ja pitää asiat vain omana tietonaan. Eikä anna vettä sinne vl huhumyllyyn. Tämä taas vl puolelta tulkitaan kuten sinäkin tulkitset - ei haluta pitää yhteyttä.
Vl uskoa on lupa viedä eteenpäin keinolla millä hyvänsä onhan kyse iankaikkisuudesta. Mutta vl ei tarvise välitää siitä vaikka loukaakin tietoisesti toista. Onhan edellen kyse iankaikkisuudesta.
Eli ei ole ymmärrettävää se että vl kanssa yhteistyö pelaa yksitään vl ehdoilla. Kunnon vl kun ei anna periksi mistään.
Kerron nyt äärireunasta, mitä se tarkoittaa. Poikkeuksia löytyy, mutta näin se menee monesti.
Sinut tuomitaan ja leimataan epäuskoiseksi erottamisen yhteydessä. Kukaan oikea vl ei pidä sinua enää uskonystävänä. Siksi suhtautuminen muuttuu kättelystä lähtien. Jumalanterve vaihtuu 'nohpäivää' tai 'heihei' tmv. Itsekään et voi käyttää tuota tervehdystä, koska kukaan ei vastaa samalla tavalla. Jos sanookin, niin peruu sen ilmeillään tai sanoillaan!
Sinulle eivät enää kuulu vl-uskovaisten asiat eikä sinulle kerrota sukulaisten iloja eikä suruja. Et itsekään voi kertoa, kun murheen kohdatessa sinulle saarnataan parannusta ja kehoitetaan tulemaan takaisin. Se on parasta lohtua vl-malliin.
Sinä et voi olla kenenkään vl:n sydänystävä. Jos olet, niin vl on itse luopumassa uskostaan. Jos vl hyväksyy sinun hengellisyytesi, niin hän on osallinen sinun omavanhurkaudestasi ja/tai eriseuraisuudestasi. Näin SRK opettaa.
Sinulla on niin erilaiset ilot ja surut, etteivät ne kohtaa vl:n kanssa keskustellessa. Siksi läheisempi, syvällisempi ystävyys on vaikea molemmin puolin. Valitettavasti.
Toki puheet ilmoista, opiskelusta ja työasioista ovat mahdollisia ja jopa antoisia.
Tuttu lause erotetulle. "Jumalan valtakunnan" rajaa piirrteään arkikeskusteluissakin ja asiaa alleviivataan niin paljon, ettei sukulaistenkaan kanssa jaksa olla tekemisissä. Tämä on tarkoituskin.
Se näkyy arjessa ja varsinkin juhlissa. Sitten voidaan ääneen ihmetellä, miksi minä otan puheeksi uskomisen asiat ja hoitokokoukset. Sanon, että jokainen kohtaaminen vl:n kanssa aktivoi tuon asian mielessäni. Jokainen tervehtiminen, missä muille sanotaan jumalanterve ja minulle päivää muistuttaa minua siitä illasta, jolloin jouduin ulos yhteisöstä.
Jos tuota tervehtimiserottelua ei olisi, niin asia olisi paljon mukavampi. Eihän uskonasiat tule esille aina normaalissa keskustelussa. Miksi se pitää tuoda julki tapaamistilanteessa? Kättelyssä. Ja siihen PM oikein kehoittaa!!!
Täsmälleen näin. Sattuu äärimäisiäkin tapauksia.
Kun vl-sukulainen kävi syntymäpäivilläni, kutusttuna vieraana, ja onnitteli, hän sanoi lahjaa ojentaessaan puheessaan kaikkien kuulleen: "Vaikka olisit saavuttanut mitä hyvänsä elämässäsi, se ei ole minkään arvoista sen rinnalla, että sinulla ei ole oikeaa uskoa."
Itse ihmettelen tuota "Jumalan tervettä". Tällaista tervehdystähän ei ainakaan Raamatusta löydy.
Paavali kehottaa tervehtimään rakkauden suudelmalla. Ihmettelen, miksi tätä kehotusta ei noudateta. Vai selittääkö tämänkin joku vertauskuvalliseksi, kuten yleensä monet selvät kehotukset, joita ei haluta toteuttaa käytännössä.
Olipa tuo paha esimerkki. Sinun omista juhlistasi, jossa itse olit sankari ja juhlinnan kohde! Sinua loukataan noin perusteellisesti ja jukisesti! Taisi tunnelma hieman latistua ja mielesi masentua. Sekö oli tarkoituskin?
Minun juhlissani vl-sukulaiset olivat tehneet kuulemma sopimuksen, ettei uskonasiaa oteta lainkaan esille! Siitä olen kiitollinen, koska paikalla oli vl-puhujiakin. Tilanne olisi voinut muuttua erittäin kiusalliseksi. Ehkä he tiesivät, että minä saatan suuttua ja antaa palautetta.
Eron tekeminen "heihin" ja "meihin" on täysin avonta ja häpeämätöntä. Ihan kuin asianomainen vl ei itse edes tajuaisi miten se loukkaa. Silloinhan se on sitäkin haavoittavampaa!
Esimerkki. Serkkuni ei ole vl, sukumme on. Hän oli kutsunut 50-vuotispäivilleen myös itselleen läheisimmät vl-sukulaiset, muiden ystäviensä lisäksi.
Yksi vl-sukulaisnainen oli hämmästellyt serkulleni lähtiessään: "Sinullahan näkyy olevan paljon ystäviä, näin paljon ihmisiä... tämä oli yllätys kun tänne tuli, ja tämän näimme...että vaikka et ole enää uskovainen, sinulla on ystäviä..."
Serkkuni meni sanattomaksi tämän loukkauksen kuulleesaan.
Tuo vl paljasti räikeällä tavalla, millaisiksi auttamattomiksi epäonnistujiksi he leimaavat erottamansa ihmisen. He leimaavat tämän surkimukseksi, josta ei kukaan voi pitää, jota kukaan ei voi rakastaa eikä pitää arvossa. Kun he itse halveksivat sukunsa ei-vl-ihmistä, he luulevat että kaikki muutkin halveksivat.
Nykyisiltä vl-ihmisiltä puuttuu toisten ihmisten kunnioitus, tähän olen päätynyt.
Vuosia sitten valitin puhujan vaimolle tätä kohtaamisongelmaa ja sekaperheeme vaikeuksia ystävien suhteen.
Hän oli puhunut pilkallisesti takanapäin: pitääkö meidän hommata heille ystävätkin?
Tervehdys "Jumalan terve" on verrattain myöhäsyntyinen keksintö lestadioalisuudessa.
Alkuaan sellaista erottelevaa tervehdystä ei ollut. 1800-luvun lestadiolaisten kirjeissä ja kanssakäymisessä sitä ei lainkaan tunnettu.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä moni vanhoillislestadioalinen tervehti kaikkia muita ihmisiä, ainakin jossain hengellisyydessä elävää ihmistä reippaasti "Jumalan terve".
Silloin tervehdystä ei vielä käytetty muista, itseä huonommista ihmisistä erottavana merkkinä.
Silloin uskovaiset halusivat ystävällisellä tervehdykselläkin kertoa lähimmäiselle, ehkä uskosta osattomalle, Jumalan rakkaudesta ja armosta, joka panee jumalanlapsen rakastamaan myös lähimmäisiä.
Olipa törkeää. Osanottoni, sinulle oli varmaan pettymys havaita toisen petollisuus!
Tapaus paljastaa sen, että ei sittenkään kannata avata sydäntään eikä puhua murheistaan nyky-vl:lle, ei vaikka tämä tuntuisi miten hyvältä ja luotettavalta ystävältä. Hän menee joku kerta ja pettää... koska ei-vl on hänelle pohjimmiltaan aina "kuollut" ja "saastainen".
Nykyiset vl:t käyttäytyvät kuin Jeesuksen ajan puhdasoppiset juutalaiset.
Kiitos analyysistasi. Onpa ihmeellinen kehitys ollut!
"Jumalan terve" tervehdys onkin kehittynyt yhteisön jäsenet muista erottelevaksi, erottelun välineeksi!
Vallankäytön välineeksi.
"...oli puhunut pilkallisesti takanapäin"...
Sinä avauduit huolinesi hänelle. Hän lähti sinua pilkaten ratsastamaan asialla samoinuskovien kesken. Ilkeämieisesti ja pahaa sinusta puhuen. Loukakavaa...törkeää!
Suhtautuvatko vl:t kuvatulla pahantahtoisella tavalla myös sielunhoidollisiin keskusteluihin: lähtevät levittämään asioita pitkin seurakuntaa?
Oma käsitykseni on muodostunut muutaman inhottavan tapauksen perusteella. En halua yleistää, mutta silti en usko olevani ainoa eivl, jota tuolla tyylillä kunnon vl kohtelee.
Siksipä varon kertomasta vl-sukulaisille omista ajatuksistani, erityisesti varon paljastamasta heikkoja paikkoja ja haavojani. En luota heihin. Tiukassa tilanteessa niitä käytetään minua vastaan. Pelkään. En silti tunne olevani vainoharhainen tuossa asiassa. Kokemus on paha opettaja.
Joskus kuulostaa hassulta, kun vl:t opettavat että kaikki tietynlaiset synnit pitää tunnustaa toiselle vl:lle. Jotkuthan synnit voi uskoa anteeksi yleisestä saarnasta, mutta mieltäpainavista pitäisi puhua kuulema puhua joillekin. Kaikkiin ei voi eikä pidä luottaa, kaikki vl:t eivät malta pitää arkaluontoisia asioita omana tietonaan. Syntien anteeksisaamisen edellytys ei voi olla se, että tunnustaa henkilökohtaisia asioitaan vl:lle noin vaan. Jonakin päivänä anteeksiannettu synti voikin tulla uudestaan vastaan, kuten käynyt joillekin hoitokokouksissa 1970- ja 80-luvuilla. Vaativimpia sielunhoidollisia keskusteluja ei kannata alkaa käymään tavallisen ihmisen kanssa, vaan siihen erityisesti koulutetun kanssa, esim.papin kanssa. Monilla voi olla niin traumaattisia kokemuksia, että niiden läpikäymisestä ei tule yhtään mitään ymmärtämättömien kanssa. Luultavasti monilla vl:lla luottohenkilö löytyy jostakin läheisestä ystävästä tai isovanhemmasta, mene ja tiedä. Kaikilla ei ole luottohenkilöä ja varmaankin sitten ajoittain tuntevat raskaaksi kun ei voi puhua oikein kenellekkään. Mutta niinhän Lutherkin opetti, että rukouksissakin voi pyytää syntejään anteeksi, ihan suoraan Jumalalta. Kyllä Jumala kuulee ja tietää mitä kukin on tehnyt. Siksi kaduttavan asian kertominen Jumalallekin onnistuu, koska kun rukouksessa nimeää sen kaduttavan asian, on tunnustanut itselleenkin ja Jumalalle tehneensä väärin. Kaikkia tekemiään syntejä ei edes tiedä, sitä varten Lutherkin kehoitti rukoilemaan Isä meidän.
Muutin perheineni toiselle paikkakunnalle. Vanhempani tulivat vuoden asumisen jälkeen käymään ja äitini alkoi menoamme seurattuaan siunailemaan sitä, että meillä on tuttavia ja ystäviäkin uudella paikkakunnallamme!
Hän oli tyypilliseen vl-tapaan ajatellut, että olemme yksinäisiä ja onnettomia (kuten "epäuskoisten" kuuluukin) emmekä avoimia ja sosiaalisia joilla on kunnollisia ystäviä! SRK on hyvin kasvattanua alamaisensa.
joiksi "eriseuraisia", "maailmallisia", "hempeitä" ja muita Ry:stä erotettuja saatanalle heitettyjä kutsutaan. Heitä pitää kohdella kuin spitaalisia, ja heidän kanssaan "veljeileviä" rangaistaan.
T: tämän kokenut
Puheenjohtaja:
"Henkilö xx ei ole eronnut Jumalan valtakunnan armoneuvoista huolimatta SMP puolueesta(tai televisio taí kirkkokuoro ym. syystä) ja niin ollen Jumalan valtakunta sitoo seurakunnan läsnäollessa henkilön xx syntiin ja tästä hetkestä henkilö xx ei ole Jumalan valtakunnan matkasaatossa vaan ulkopuolla siellä missä koirat ja noidat ovat. Henkilö xx sidotaan syntiin ja häntä pidetään pakana ja publikaanina ja kaikki jotka hänet ottavat vastaan ja tervehtivät Jumalan terveellä pidetään myös heitä silloin pakana ja publikaanina elleivät he tottelle Jumalan valtakunnan armoneuvoja. Henkilön xx rakkaat sukulaisetkin Jumalan valtakunta sitoo rakkaudella mikäli he pitävät verisiteen sidottuun ja halventavat pyhän hengen ja Jumalan lasten yhteisen rakkauden."
Henkilö xx:
Poistuu paikalta ja henkiparannusjonot kiermutelee kohti puhujan pöntön edustaa ja jokainen käy vuorollaan pyytämässä anteeksi väärää henkeä.
Oliko puheenjohtaja se hoitomies vai kuka?
Miten vl:n jättäneiden teologien kohdalla suhtautuminen?
Vieläkin esiintyy vl:lla käsitystä, että teologia on vaarallinen tiede ja voi viekoitella pois vl-uskosta.
Tavallinen rivi-vl ei ehkä pysty syvällisesti keskustelemaan teologien kanssa uskon raamatullisista perusteista ja muusta kristinuskon historiasta. Toisaalta monet vl:t tuntevat hyvin SRK:n kirjat, joista saavat opillensa tukea, siis tukea vl-kirjoittajilta.
Tästä en ole samaa mieltä:
"Vieläkin esiintyy vl:lla käsitystä, että teologia on vaarallinen tiede ja voi viekoitella pois vl-uskosta."
Varmaan toisaalta näin, mutta toisaalta vl:ien piirissä ollaan tietoisia siitä vallata, jonka he voivat saavuttaa kun vl-pappeja on paljon seurakunnissa. Siksi he kannustavat nykyään aktiivisesti nuoriaan opiskelemaan teologiaa. Samoin tekee SRK julkaisuissaan ja nuorisotyössään.
Kirkossamme toimiikin nyt yli sata vl-pappia. Tällä tavoin SRK:lla on aina kirkon jäsenten verovaroilla tomiva "oma pappiskaarti", josta löytyy sopivia ehdokkaita korkeisiin kirkon ja yhteiskunann virkoihin sekä luottamustehtäviin. Tällä tavoin SRK on kasvattanut valtaansa kirkossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mutta... eikö se ole tavallisen seurakuntalaisen palvelun kannalta omituista, jos seurakunnassa on vl-pappi? Tämähän pitää lähes kaikkia omia seurakuntalaisiaan helvettiin menijöinä.
VL-pappi hyväksyy jumalan lapsiksi vain ne seurakuntalaiset, jotka ovat vl-uskossa. Kaikki muut ovat kadotuksen lapsia, jumalattomia ja epäuskoisia! Mutta onneksi nuo kaikki maksavat kirkollisveronsa...
Tottakai siis on asia noinkin. Miehille erityisesti ehkä suosittelevat teologian opintoja, mutta entä naisille?! Naisia kun eivät papiksi hyväksy, vaikka vl-miespapit kuitenkin suostuvat työskentelemään naispappien kanssa.
Kaikki teologit eivät valmistu papeiksi, mutta varmaan aika monet.
Tämä asia nousee ennemmin tai myöhemmin esiin seurakunnissa. Sillä mitä enemmän seurakuntiin sijoittuu lestadiolaispappeja, sitä julkisemmaksi tulee tämän heidän harjoittamansa seurakuntalaisten erottelu ja leimaaminen.
on vapaa pääsy uskovaisilla, erotetuilla, eronneilla ja "epäuskoisilla", siis kaikilla.
Erotetun kanssa lopetetaan kaikenlainen hengellinen kanssakäyminen, ja häntä ei tervehditä eikä hyvästellä lestadiolaiseen tapaan.Jotkut perheet ja suvut menevät pidemmälle ja eivät ole missään tekemisissä erotetun kanssa. Erotettu on heille kuin kuollut.Tämä ei kuitenkaan ole automaatio joka tapauksessa. Asteveihteluita on.
Näin huusi SRK:n lähettämä hoitomies 13- ja 14-vuotiaille pojille, koska he eivät olisi halunneet hoitokokousta ulkoilupäivän päätteeksi. Näin esimerkiksi erottaminen tapahtuu.