Joskus vuonna 2003/2004 huvikseni naputtelin sukunimeni yahoon people search hakukoneeseen ja sieltä löytyikin noin kymmenkunta ihmistä ympäri maailmaa, joilla oli sama sukunimi kuin minulla. Yksi nimi sieltä kiinnosti enemmän ja kyseessä oli henkilö joka asui USAssa Michiganin osavaltion pikkukaupungissa Lake Superiorin rantamilla. Kyseisen henkilön e-mail osoite näkyi myös hakutuloksesta, joten päätin kirjoitaa hänelle muutaman rivin (englanniksi tietenkin). Kerroin kuka ja mistä olin ja kysyin, että onko hänen sukujuurensa kenties täältä Suomesta. Muutaman päivän kuluttua tulikin vastaus ja hän kertoi iloisesti yllättyneensä viestistäni, samalla hän kertoi, että hän oli 73 vuotias evp majuri US air forcesta, lentänyt Vietnamin sodassa jne. Hänen isovanhempansa olivat tulleet itälappilaiseta kunnasta Norjan kautta laivalla Amerikkaan ja hän kertoi isovanhempiensa nimet. Tiedot saatuani tuli hinku selvittää, että onko kaukainen Ben kenties jotain sukua minulle. Sattumalta yksi työkaveri oli juuri aloitellut tutkimaan omaa sukuaan ja tiesi, että maakuntakirjaston mikrofilmi osastolta pitäisi päästä alkuun etsinnöissä, tosin enhän minä tiennyt hölkäsen pölähätävää että miten lähtisin jäljittämään asiaa. Varattiin aika mikrofilmi osastolle ja kun menimme sinne, seillä oli vanhempi herra lopettelemassa tutkimuksiaan ja alkoi jututtaa meitä, että "mitäs pojat aikoo etsiä". Selitin hälle koko stoorin ja hän sitten kysäisi, minun nimeäni, jonka kuultuaan hän tokaisi "poika, mehän ollaan näköjään sukulaisia". Siinä sitten sukuni tietoja hälle kertoessani hän sanoi tutkineensa yhteiset juuret niin pitkälle kuin mahdollista (1500 luvulle) ja hän tarjoutui myymään 200 sivuisen sukuselvityksen, joka sisälsi tarkkaa sukutietoa ja sen lisäksi poimintoja erilaisista sattmuksista, tuomioista jne joita arkistoista oli löytynyt. Todella mielen kiintoista luettavaa, paikoittain hauskaakin esim. vanhat termit "salavuoteus" tai "kaksinkertainen salavuoteus". Sieltä löytyi luostarin ryöstäjää, sekä Sau-herran aitanaulojen hakureissu, joka venähti pidemmäksi. Selvitystä tutkiessani löysin kuin löysinkin Benin isovanhemmat sieltä, elikkä Ben on samaa sukua, mutta sukua kuitenkin. Meikäläinen sai sukuselvityksen melko helpolla, maksoin siitä 300 markkaa ja minusta se ei tuntunut paljolta 200 sivuisesta sukuselvityksestä.
Löysin kaukaisen sukulaisen netin kautta
kaukainen serkku
51499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sukututkimus on sellaista että joskus tulee sattuma joka auttaa kerralla paljon, joskus voi tehdä kuukausia työtä ja pahimmassa tapauksessa ilman mitään tulosta. Uskoisin että tätä Beniä ainakin kiinnostaisi hänen taustansa. Niille jotka muuttivat Amerikkaan tuli sellainen katkos omaan taustaansa, jota sieltä ja täältäkin käsin ei hetkessä parsita.
Itsellekin kävi kerran sellainen onnenpotku että erään talon vintistä löytyi asiakirjoja 1500 luvulle. Niistä paljastui suvun tarinaa 1400 luvulle saakka.
Lapsi on vaihto-oppilaana amerikoissa. Siellä jollakin yhteisoppia vastaavalla tunnilla oli tehty jokaiselle tutkimus esipolvista, sillä kaikkien esivanhemmat ovat tulleet muualta maailman kolkilta Amerikkaan.
Sukulaislapsikin otti minuun yhteyttä ja pyysi tietoja.
Kymmenisen vuotta sitten myös toinen, vakituisesti Amerikassa asuva sukulaispoika kysyi minulta esipolviaan, ja ymmärrän nyt, että hänkin tarvitsi niitä koulunsa vuoksi. Lähetin hänelle taulut 1600-luvulle asti.
Ei varmaan monella muulla ollut niin kattavia tietoja omista juuristaan.
Amerikassa on varmaan tärkeätä tietää, mistä ensimmäinen muuttaja on tullut.
Suomalainen Suomessa voi melko hyvin olla perillä asiasta, vaikka ei olisi edes sukututkija. Samaa talonpoikaisjuurta lähes kaikki olemme.
Minun serkkuni tarjosi n. 10 v sitten tuhannella markalla ostettavaksi sukuselvitystä. En kyllä ihan sellaista hintaa pystynyt irrottamaan. Sääli sinänsä.
Olen tehnyt jo aika pitkälle tutkimusta omista sukuhaaroistani, osasta 1500-luvulle saakka ja kyllä aion sen ilmaiseksi sukulaisilleni luovuttaa. Tutkimisen ilo on ollut minun, tekemäni sukututkimuksen ilo minun ja rakkaitten sukulaisteni ja tarkoitan todella rakkaitten. Upeita sukulaisia minulla.
Olisihan se mukava huomionosoitus, jos joku sukulainen tietoja pyytäessään tarjoaisi edes vähän korvausta, mutta ei minulle ole kukaan mitään maksanut. En ole edes pyytänyt, että omaa syytäni kai. Pitävät itsestään selvyytenä, vaikka olen kyllä keskusteluissa antanut ymmärtää miten kallista lystiä tämä sukututkimus on.