Millaisia vaikutuksia kokemustenne mukaan on iällä esim. nokkeluutta ja nopeaa omaksumiskykyä vaativassa työssä?
Tein nuorena Mensan testin ja selvisin siitä keskinkertaista paremmin. Nyt 50 vuotiaana kuitenkin tuntuu, että työelämässä en pärjää nopeaa omaksumiskykyä vaativissa tehtävissä 20..30 vuotiaille alkuunkaan. Opin selvästi hitaammin, mutta sitten kun opin, niin homma kyllä sujuu. Miten te nuoremmat koette meidät yli 50:set työpaikalla, ollaanko hitureita?
Kyllä se ikä omat haasteensa aiheuttaa.
Tein nuorena Mensan testin ja selvisin siitä keskinkertaista paremmin. Nyt 50 vuotiaana kuitenkin tuntuu, että työelämässä en pärjää nopeaa omaksumiskykyä vaativissa tehtävissä 20..30 vuotiaille alkuunkaan. Opin selvästi hitaammin, mutta sitten kun opin, niin homma kyllä sujuu. Miten te nuoremmat koette meidät yli 50:set työpaikalla, ollaanko hitureita?
Kyllä se ikä omat haasteensa aiheuttaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika moni yli 5-kymppinen ajattelee: "En voi oppia tätä kun olen jo tämän ikäinen. Nuoremmat tehköön homman.". Eipä tällä ajatusmaailmalla pitkälle pötkitä ainakaan jos on uuden kehittämisestä kysymys.
Meillä on firmassa technical spesialistina 50 täyttänyt kaveri, joka on taidoiltaan ja omaksumiskyvyltään lähes ylivertainen. Eli ei se ikä aina tekemistä ja arvostuksen saamista estä.
Aivot on siitä kumma värkki, että pysyäkseen toimintavalmiudessa ne vaativat jatkuvaa rääkkäystä. Pelkästään tallennetun tiedon käyttö ei riitä, vaan on koko ajan syötettävä uutta materiaalia. Kieltämättä prosessointi hidastuu keski-iässä, mutta yleensä viisikymppisen tehot riittävät vielä mainiosti työelämän tarpeisiin, jos nyt ei sitten sauhua ympäriinsä vuorokaudet läpensä ja on ymmärtänyt huoltaa pääkoppaansa. Tosin paikalleen jähmettyminen taitaa olla piilevä kansantauti.
Johtuisikohan vain yksinkertaisesti siitä, että nuoremmat ovat kasvaneet ja kehittyneet teknologian keskellä ja se on heille (meille) itsestäänselvyys ja perusasiat ymmärretään jo ennen työelämään siirtymistä.
Olen kyllä saman huomannut (itse 27-v), että nuoremmat omaksuvat nopeammin täysin uusia asioita. Tähän voi vaikuttaa edellä mainitun lisäksi se, että vanhemmilla on pitkä historia tietyn tyylisestä teknologiasta ja työtavoista, joita on hankala muuttaa.
Jonkun tutkimuksen joskus katsoin töllöstä, missä väitettiin aivojen sopeutuvan täydellisesti muutokseen vasta n. kahden vuoden kuluttua. Eli siis jos on tehnyt aikaisemmin tietyllä tavalla, kestää n. kaksi vuotta, että "kasvaa" irti siitä ajattelu- ja tekotavasta. Tämä luonnollisesti edellyttää, että on olemassa joku rutinoitunut ajattelu- ja tekotapa. Tutkimuksessa myös todettiin, että paluu vanhaan tapahtuu hetkessä, jolloin se kaksi vuotta tavallaan "resetoituu". Notta tarkkana on oltava :) Paras ehkäisykeino on olla rutinoitumatta mihinkään, mutta sehän tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin burnouttia, kun ei ole mitään pysyvää...
Samaa asiaa varmaan itse ihmettelen 20 vuoden kuluttua, jolloin nuoremmat ovat varmaankin käsittämättömän omaksumiskykyisiä.
Minä poika dokaan aina kun on mahdollista, ja silti osaan tuottaa huippukoodia. Olen siis 31, eli joidenkin mielestä tosi vanha. Itse en näe nykypolvessa, siis 80-luvulla syntyneissä, paljoakaan potentiaalia. Jos tulevaisuuteni on heidän käpälissä niin mieluummin kuolen koodini äären kuin ryhdyn rengiksi kuspäille. Toistaiseksi mene hyvin, noksun pomot nyyhkyttää kun en koodaa heille. Sellasta se, vetäkööt käteen hekin :)
Johtuisikohan vain yksinkertaisesti siitä, että nuoremmat ovat kasvaneet ja kehittyneet teknologian keskellä ja se on heille (meille) itsestäänselvyys ja perusasiat ymmärretään jo ennen työelämään siirtymistä.
Olen kyllä saman huomannut (itse 27-v), että nuoremmat omaksuvat nopeammin täysin uusia asioita. Tähän voi vaikuttaa edellä mainitun lisäksi se, että vanhemmilla on pitkä historia tietyn tyylisestä teknologiasta ja työtavoista, joita on hankala muuttaa.
Jonkun tutkimuksen joskus katsoin töllöstä, missä väitettiin aivojen sopeutuvan täydellisesti muutokseen vasta n. kahden vuoden kuluttua. Eli siis jos on tehnyt aikaisemmin tietyllä tavalla, kestää n. kaksi vuotta, että "kasvaa" irti siitä ajattelu- ja tekotavasta. Tämä luonnollisesti edellyttää, että on olemassa joku rutinoitunut ajattelu- ja tekotapa. Tutkimuksessa myös todettiin, että paluu vanhaan tapahtuu hetkessä, jolloin se kaksi vuotta tavallaan "resetoituu". Notta tarkkana on oltava :) Paras ehkäisykeino on olla rutinoitumatta mihinkään, mutta sehän tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin burnouttia, kun ei ole mitään pysyvää...
Samaa asiaa varmaan itse ihmettelen 20 vuoden kuluttua, jolloin nuoremmat ovat varmaankin käsittämättömän omaksumiskykyisiä.
En muuten takuulla lähettänyt kuin kerran!
Lisäyksenä voisin sanoa, että nuoremmat ovat kasvaneet hektisemmän maailman keskellä, jolloin sopeutumis- ja omaksumiskyky on varmaan vähän erilailla kehittynyt. Ihmisten elämähän muuttuu jatkuvasti kiireellisemmäksi ja monimutkaisemmaksi, vaikka idea varmaan on päinvastainen kun teknologiaa kehitetään...
Vanhemmista kolleegoista sanottua. Näkevät laajemmalle kuin nuoret. Eivät ensin valita vaan tekevät työnsä hyvin ja jämptisti. Eivät hötkyile vaan osaavat kokemuksen kautta suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja järkevästi. Tasapainottavat työyhteisöä. Saavat monesti asiat hoidettua siihen mennessä, kun nuorimmat ovat vasta selvittäneet mitä pitäisi tehdä.
Suoraan sanottua. En jaksaisi porukkaa, jossa kaikki olisivat 20-30 vuotiaita. Liian vähän oma-aloitteista ajattelua muutamien vuosien työkokemuksesta huolimatta. Niitä vanhempia energisiä ja innostuneita ihmisiä tarvitaan. Eikä se energisyys tarkoita sitä, että koko ajan vedetään 150 lasissa vaan sitä, että tehdään oikeita asioita oikealla asenteella.
olette varsinkin keskittymistä vaativissa tehtävissä, mutta toisaalta onhan teillä kokemustakin, mikä toimii ja mikä ei.
oppiminen on asenteesta kiinni. Uskon, että jos jokin aihe kiinnostaa sen omaksuu helposti ikää katsomatta.
Juuri tuossa iässä on riski miesten vaihdevuosiin liittyvästä masennuksesta.
Putoavaa testosteronitasoa ei sitten kannata yrittää paikkailla viinalla tai rasvaisella ruoalla. Molemmat nostavat testosteronitasoa, minkä vuoksi ne miehille maistuvatkin.
"Tein nuorena Mensan testin ja selvisin siitä keskinkertaista paremmin."
Jos tulos oli 101 niin unohda se. Alle 120 tulosta ei kannata noteerata.
Iän myötä ihmisten keskimääräinen ÄO nousee, koska tyhmät kuolevat jostain syystä nuorimpina.
"Opin selvästi hitaammin, mutta sitten kun opin, niin homma kyllä sujuu."
Niin, onko tuo tullut ihan varmasti vasta viime aikoina? Minä olen aina oppinut keskimääräistä hitaammin ja aina ylittänyt keskiarvon opitun ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Tämä on tunnettu oppimisstrategia, jolle on nähtävissä perusteet aivotoiminnan erityispiirteistä. Minä olen niitä harvoja, jotka lopulta keksivät vastaukset kysymyksiin: "Mikä tässä on oleellista?" ja "Miten tämä oikeastaan toimii?".
Vanhemmiten homman pitäisi sujua aiemman kokemuksen myötä sukkelammin, koska uutta asiaa ei samalla alalla tule kovinkaan paljoa eteen.
Ikä vaikuttaa oppimiskykyyn vasta 65 ikävuoden jälkeen.
Ilmeisesti sinä et myöskään tarkkaile ympäristöäsi tai ihmisiä yleensäkään. Nuorten kulttuuri on taas kerran erilaista kuin aiemmin ja sen takia nuoret osaavat eri asioita kuin aiemmat sukupolvet. On nk. kulttuurieroja.
Jopa junttinuoret osaavat nykyään englantia, mutta ruoanlaittotaidot ovat rapistuneet. Pannukahvi ja kaakeliuuni ovat ihmeellisiä asioita.
Kokemuksen puutteen takia nuoret eivät tiedä mikä on normaali korkokanta; inflaatio; mitä merkitsee torakoiden häviäminen Pietarista ja se ettei joku ilmesty työpaikkahaastatteluun.
.. Pitää paikkaansa - vanhempana näkee kokonaisuuden ja monta kertaa kyseenalaistaa asioita.
Eli usein halutaan kaikennäköistä - mutta kun kysyy että mitä tästä hyödytte ja mitä se maksaa sekä mikä pitää olla lopputulos niin useimmiten ikä ja kokemus kääntää suunnitelmat uusiksi ja paljon halvemmaksi !
Nuoremmat usein tottelevat vain asiakasta ja tekevät sen mitä asiakas haluaa sillä hetkellä !
Mitä tästä opimme - no emme mitään mutta ikä ja kokemus on hyväksi !
t. 100 v juuri täyttänyt (51)
Miehillä ja naisillakin 42-48 iässä tulee henkinen matalapaine. Hormonaalisten juttujen lisäksi tässä iässä tekee tilinpäätöstä eletystä elämästä ja saldo ei aina vastaa toiveita. 50 tienoilla sitten hyväksyy vallitsevan tilanteen ja vapautuu elämään niillä eväin kun on.
"Pitää paikkaansa - vanhempana näkee kokonaisuuden ja monta kertaa kyseenalaistaa asioita. "
Aivan, tuo hyvä puoli lienee toisaalta este
rekrytoinnissa vanhemmalla iällä.
Nuoret ja yleensä esimiehet tietävät
tämän ja eivät ota mielellään (hyvääkään)
(asiallisesti) kriittistä kokenutta
työntekijää.
Nuorempi ja kokematttomampi on
varmasti nöyrempi (aikansa).
(Joskushan on neuvottu, että omaa
CV:tä kannattaisi jopa
karsia/vähätellä sopivasti)
kokenut ja koulutettu, mutta kriittinen ikähakija
Oppimiskyky ruostuu koulusta lähdettyä harjoituksen puutteen takia.
Kun kävin itse oppijakson "aikuisiällä" niin ensimmäiset kolme kuukautta tökki ennen kuin tottui taas opiskelutyön rytmiin. Niin, työ on helpompaa kun se mitä opiskelin.
Iän myötä lähimuisti heikkenee, mikä vaikuttaa oppimiseen. Pitää kerrata ja kerrata. Työtehtävissä lyhytmuistia pitää tukea muistiinpanoilla. Nokkeluus sen sijaan tuskin katoaa mihinkään, jos muuten pysyy hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa.
Muuten iästä ja kokemuksesta on hyötyä, sillä yleensä niiden mukana tulee rauhallisuutta ja harkintaa. Elämänkokemuksen myötä ei jaksa enää hermoilla turhanpäiväisistä asioista ja tuhlata energiansa niihin.
Mun mielestäni Mensan testejä arvostetaan liikaa. Tärkeämpää mielestäni on se, mihin aivojansa käyttää. Jos ratkoo päivittäin ongelmia, laatii algoritmeja, pohtii ja tutkii asioita, aivot ovat paremmassa kisakunnossa kuin sillä, joka viettää aikansa olutterassilla tai surfailemassa netin vedonlyönti- ja aikuisviihdesivuilla. Kerran saatu testitulos ei tarkoita, että se pysyy ikuisesti samana. Sanotaanhan Mensan testeistä, että niihin ei kannata osallistua kahdesti peräkkäin, sillä ekalla kerralla oppii sen verran, että toisella saa muutaman tehtävän lisää ratkaistua.
Siis mitä ?
Eikö olut ja aikuisviihdesivustot pidäkkään aivoja vetreänä?? Onko tämä kaikki ollut turhaa ?
Lähimuisti on nolla, kertaamisella ei pääse mihinkään, ainoa ratkaisu on tehdä nopeasti ennenkuin katoaa muistista sekin vähä joka sinne on jostain hämärän syystä tuhansien oluiden jälkeen jäänyt. Muistiinpanot ovat turhia koska ei muista mitä siinä muistiinpanosaa on tarkoittanut, vaikka se olisikin sillä hetkellä tuntunut 'faktavarmalta' muistiinpanolta kapisen muistin tukemiseksi.
Iästä ei ole hyötyä sen paskan vertaa, rauhallisuus ja harkinta on pakkomielteistä pätemistä sen asian takaa, että hauta kutsuu. Turhanpäiväisiä asioita ei todellakaan viitsi kelata koska kohta on mullisssa.
Mensan testit ovat todella syvältä, niin syvältä etten näe miksi niistä pitää mainita tai että edes älykkyysosamäärästä jaksaa kukaan jauhaa (johtunee tuosta minun lukemastani, olisiko huono itsetunto vai?).
Matkalla kohti multia aivojen kisakunnossa pitäminen ei ehkä ole se tavoite. On ihanampaa sanoa: "oi ihana multa, ihanat madot, tässä minä tulen", täysin suyyntakeettomasti, kuin pohtia terävillä aivoillaan: "niin, tässä minä olen tullut matkani päähän jo 62 vuotiaana, kumpa olisin muistanut pitäytyä pienemmissä alkoholimäärissä ja saisin katsella kuinka lapseni kuolevat ennen minua".