lopetettuani laihiksen syksyllä, alkoi ylävatsakivut. marraskuussa heräsin yöllä aivan järkyttävään kohtaukseen, jota luulin ensin sydäriksi, mutta tajusin kyllä kivun hellitettyä, että mistä oli kyse.
varasin lääkärin, mutta hän ei uskonut sappikiviin ja kertoi terveelläkin ihmisellä voivan olla kovia kipuja ilman syytä. otti verikokeita, mutta vasta pari viikkoa kohtauksen jälkeen, eikä niissä mitään ollut.
tuloksia odottellessani vietin päivät useimmiten kaksinkerroin sohvalla ja sitten alkoi jatkuva oksentelukin, mutta lääkäri vaan väitti ettei kuulosta sappivaivoilta. muutaman kirosanan sain sanoa, että sain lähetteen ultraan... missä sitten yllättäen todettiin paljon ns. soramaista kiveä.
sain purkin litalginia ja paperin missä kerrottiin mitä kannattaa syödä ja mitä ei. ohje ei hirveesti lohduttanut, koska en voi oikeasti syödä juuri mitään sallittuakaan ilman että oksennan ja tunnen järkyttävää kipua. tammikuussa varasin uutta aikaa lääkärille ja aika itkun kanssa sain sen, kun ei kuulemma ole mikään akuutti vaiva nuo sappikohtaukset oksenteluineen. käynti kesti noin viisi minuuttia ja lääkäri sen kummempia kuuntelematta sanoi laittavansa lähetteen leikkaukseen.
ajattelin ettei tämä kai sitten ole kovin vakavaa, mutta nyt on alkanut hirvittämään koko homma.
pystyn syömään vaaleeta leipää vähissä määrin ja rasvatonta maitoa, sekä kuningatar pilttiä. kaikki muu tuntuu aiheuttavan tunteja kestävän kohtauksen oksenteluineen. lääkkeitä on marraskuusta tähän päivään kulunut parisataa kappaletta ja kilojakin on alkanut tippumaan, vaikkei tosiaankaan olisi enää varaa laihtua yhtään.
leikkaus aikaa vaan ei näy eikä kuulu.
ensiavussa kävin yhden kerran kun kohtaus kesti tunteja eikä mennyt litalgineilla ohi. siellä minulle annettiin lisää litalgineja ja pistettiin kotiin. eli sekin reissu poiki ainoastaan laskun ja olenkin sen jälkeen pysynyt kotona vaikka kohtaus olisi jatkunut sen viisikin tuntia rajuna.
tässä pitää kuitenkin perhe ja työt hoitaa, lähestulkoon syömättä ja silti rajuja kohtauksia on pari viikossa.
kertokaa minulle millä ihmeen konstilla te olette saaneet hoitoa vaivaanne, joka ei minun lääkärini mielestä ole ilmeisesti kummoinenkaan?
pitääkö minun mennä yksityiselle vai mitä? sen lisäksi, että saan kärsiä noita kohtauksia, alan myös olla todella peloissani tämän syömättömyyden ja oksentelun kanssa.
varasin lääkärin, mutta hän ei uskonut sappikiviin ja kertoi terveelläkin ihmisellä voivan olla kovia kipuja ilman syytä. otti verikokeita, mutta vasta pari viikkoa kohtauksen jälkeen, eikä niissä mitään ollut.
tuloksia odottellessani vietin päivät useimmiten kaksinkerroin sohvalla ja sitten alkoi jatkuva oksentelukin, mutta lääkäri vaan väitti ettei kuulosta sappivaivoilta. muutaman kirosanan sain sanoa, että sain lähetteen ultraan... missä sitten yllättäen todettiin paljon ns. soramaista kiveä.
sain purkin litalginia ja paperin missä kerrottiin mitä kannattaa syödä ja mitä ei. ohje ei hirveesti lohduttanut, koska en voi oikeasti syödä juuri mitään sallittuakaan ilman että oksennan ja tunnen järkyttävää kipua. tammikuussa varasin uutta aikaa lääkärille ja aika itkun kanssa sain sen, kun ei kuulemma ole mikään akuutti vaiva nuo sappikohtaukset oksenteluineen. käynti kesti noin viisi minuuttia ja lääkäri sen kummempia kuuntelematta sanoi laittavansa lähetteen leikkaukseen.
ajattelin ettei tämä kai sitten ole kovin vakavaa, mutta nyt on alkanut hirvittämään koko homma.
pystyn syömään vaaleeta leipää vähissä määrin ja rasvatonta maitoa, sekä kuningatar pilttiä. kaikki muu tuntuu aiheuttavan tunteja kestävän kohtauksen oksenteluineen. lääkkeitä on marraskuusta tähän päivään kulunut parisataa kappaletta ja kilojakin on alkanut tippumaan, vaikkei tosiaankaan olisi enää varaa laihtua yhtään.
leikkaus aikaa vaan ei näy eikä kuulu.
ensiavussa kävin yhden kerran kun kohtaus kesti tunteja eikä mennyt litalgineilla ohi. siellä minulle annettiin lisää litalgineja ja pistettiin kotiin. eli sekin reissu poiki ainoastaan laskun ja olenkin sen jälkeen pysynyt kotona vaikka kohtaus olisi jatkunut sen viisikin tuntia rajuna.
tässä pitää kuitenkin perhe ja työt hoitaa, lähestulkoon syömättä ja silti rajuja kohtauksia on pari viikossa.
kertokaa minulle millä ihmeen konstilla te olette saaneet hoitoa vaivaanne, joka ei minun lääkärini mielestä ole ilmeisesti kummoinenkaan?
pitääkö minun mennä yksityiselle vai mitä? sen lisäksi, että saan kärsiä noita kohtauksia, alan myös olla todella peloissani tämän syömättömyyden ja oksentelun kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos sulla on soramaista kiveä sappirakossa, niin nehän voi lähteä liikkeelle ja juuttua sappitiehyeeseen tai mikä pahempaa haimatiehyeeseen ja se on jo vaarallista, jopa kohtalokasta. Minulla kiviä vaelteli ja juuttui sappitiehyeeseen, seurauksena kivut, maksan toimintahäiriöt (kaikki maksan arvot taivaissa) ja keltaisuus. Onneksi haimatulehdus ei iskenyt.
Kummallista ettei sinua hoideta, käypäs vielä vaatimassa että pääset leikkaukseen. Ja seuraavan kohtaksen tullen menet ensiapuun etkä suostu lähtemään pois. Minua eivät olisi aina päästäneet pois, sain melkein tapella ja luvata aina että tulen heti takaisin jos kivut palaavat....
Tsemppiä ja toivottavasti pääset hoitoon.
Oksenteli kokonaan hiessä yöllä 3 tuntia paita märkänä. Jatkui kauan. Pakotin lääkäriin ja kun lääkäri vähätteli, soitin että minä haastan oikeuteen jos miehelleni sattuu jotakin. Sai ajan leikkaukseen. Iso kivi. Ystävänsä kertoi, että aina kun syö lihaa tai vähänkin raskaampaa, kun sappi otettiin kokonaan pois, niin syödä aina SINAPPIA. Mieheni on sen jälkeen syönyt sitä todella purkki toisensa perään, eikä ole enää niin palljon vatsaansa pidellyt. Maksa kyllä tuottaa edelleen sappinestettä, mutta sinappi auttaa ruuansulatuksessa. T Mukanaeläjä.
ruuansulatus pelaa ilman sinappiakin. Leikkauksen jälkeen maha on hiensoti kestänyt. Tosin en ole koskaan mikään mässailijä oolutkaan.