mä mietin itsarii joka päivä monta kertaa, oikeestaa melkee koko ajan. ja mietin kuin vihaan itteeni. mietin miten mun elämä on paskaa ja kuin huono oon ja muut on muo parempii, must tuntuu et mä oon virhe, et ei mun kuuluis tääl olla. mietin kuin epäonnistun aina kaikessa. välil itken iltasin ja mun koko ruumiis tuntuu niin itsesäälivä tunne.
ni tosta itsarin miettimisestä, et ku must tuntuu et mä en ajattele sitä "aidosti". et oon vaa niin itsesäälinen et ajattelen sitä leikisti, ku en kuitenkaa haluu kuolla. tai sit mul on jotai pakko ajatuksii, et se vaa tulee mielee koko aika.
mut yleensä se tulee sillon ku mokaan jotenki, mokaan koko aika muiden ihmisten kaa, enkä siedä olla ihmisten kaa, pelkään niitä.
sit mietin et parempi olis kuolla vaikka en haluu kuolla.
Mitä tää on??
ni tosta itsarin miettimisestä, et ku must tuntuu et mä en ajattele sitä "aidosti". et oon vaa niin itsesäälinen et ajattelen sitä leikisti, ku en kuitenkaa haluu kuolla. tai sit mul on jotai pakko ajatuksii, et se vaa tulee mielee koko aika.
mut yleensä se tulee sillon ku mokaan jotenki, mokaan koko aika muiden ihmisten kaa, enkä siedä olla ihmisten kaa, pelkään niitä.
sit mietin et parempi olis kuolla vaikka en haluu kuolla.
Mitä tää on??
Vastaukset 6
Vanhimmat
ollenkaan niin ihmeellisiä, kuin sinusta nyt tuntuu. Pyörittelet mielessäsi omia todellisia ja kuvittelemiasi huonoja puoliasi, ja samalla vertaat itseäsi siihen kiillotettuun ulkokuoreen minkä "muut ihmiset" antavat nähdä itsestään. Ei mikään kovin reilu vertailuasetelma mielestäni! Toisaalta kyllähän ne toisetkin mokailevat, mutta ehkä he jotenkin osaavat antaa itselleen helpommin anteeksi ne mokat, kuin sinä nykyisin omasi? Ja jos katsoo tosi-TV sarjoja, niin niissähän porukka mokailee koko ajan, mutta silti he vaan nauravat virheilleen, ja jatkavat elämäänsä eteenpäin. :)
En tietenkään tunne sinua, mutta vaikutat mukavalta mutta masentuneelta ihmiseltä. Ansaitset parempaa, ja siksi kannattaa varata lääkäriaika masennuksesta ja itsemurhasuunnitelmistasi puhumiseen. Saat hyvin todennäköisesti masennuslääkereseptin (ne lääkkeet tehoaa kuulema n. 70% potilaista, kunhan oikea lääke ja annostus löytyy, ja lääke ehtii vaikuttaa), ja toivottavasti pääset myös terapiaan. Et ole hullu, mutta ei kaikesta silti ole pakko selviytyä yksinään. Apua on olemassa,joten sitä todellakin kannattaa käyttää! Voimia ja halaus sinulle!
Mä luulen olevani masentunut sen takia kun mulla on tää paniikkihäiriö ja ihmis pelko. en pysty mennä kahville työkavereiden kanssa, kädet ja huulet alkaa tärisee näkyvästi. Kun edes ajattelen menemistä kahville ihmisten kanssa, alan tärisemään. Se ajatus on jo hirvee! Se vaan on niin kamalaa, ne ihmiset näkee kun mä vaikenen ja pala menee kurkkuun, punastun ja alkaa pyörryttää. Pitää koko ajan heiluttaa jalkaa tai jotain, että keskittyisin johonkin muuhun kun siihen pyörtymiseen. Tulee aina hirveitä ajatteluja siinä kahvi pöydässä. Mietin että kohta makaan tossa maassa ja kaikki ihmiset on mun ympärillä ja soittaa ambulanssin paikalle.
Ei tästä ei tuu mitään, oon niin pelkuri! En tiedä enään mitä vois tehdä!?
Must tuntuu et mul menis tosi hyvin ilman tätä pelkoo. Oon kuiteski elämän halunen. Mietin mun tulevaisuutta ja kaikkee kivaa aina. Haluun elää kunnolla, enkä haluu ittelleni mitää pahaa. Enkä haluu kuolla.
Mut silti aina noiden paniikkien yhteydes tuntuu et et mun elämä on maailman hankalinta ja ei mun elämästä tuu mitää, enkä pysty mihinkää, ja sen takii masentaa.
Vihaan itteeni ja haluun pois täältä, mut samal haaveilen hyvästä elämästä ja kaikesta kivasta.
Tää niin hallitsee mun elämää. Mut en silti vaan usko et mul on mitään, tai mitään niin pahaa et lääkäreit kiinnostais. Koska muilla menee viel huonommin ja ne eihkä elä kauaa..
Ja mä en oo viel ihan tosissaa harkinnu mitää itsarii enkä oo tehny mitää itsetuhosta.
Ehkä kerran yrittäny jollai saksen kärjel viiltää, mut sekää ei oo ollu mitää aitoo, se on ollu vaa jotai sellasta et ku muutki masentuneet tekee niin, ni en mä oo masentunu jos en tee niin. Ja inhoon kaikkee verta ja sellasii ajatteluja.
Niin kiinnostaa mitä tää on, mus elää joku toinen henki joka hallitsee muo. Enkä tunne itteeni tarpeeks, jos mult kysytään oonko sosiaalinen, en osaa vastaa. Koska haluisin olla ja tekee mieli aina puhuu ihmisille ja olis vaik mitä kerrottavaa ja tuntuu niin yksinäoseltä ja kiduttavalta olla aina yksin, haluun sosiaalista elämää. Mut en pysty, ku oon niin nolo.
Nuo tunteesi on tosi yleisiä, mutta kyllä ne silti lääkäreitä kiinnostaa. Parempi se vaan on että ihmiset hakevat apua mahdollisimman aikaisin! Mulla Zoloft niminen masennuslääke taisi aikoinaan olla tehokkain, mutta sen jälkeen on varmaan tullut markkinoille muitakin hyviä lääkkeitä, ja Zoloftin edullisempia rinnakkaislääkkeitä. Beetasalpaajat puolestaan tehoaa tärisemiseen ja sydämen hakkaamiseen erittäin hyvin, ja ne on myös edullisia eikä niillä ole juuri mitään sivuvaikutuksia.
Ehkä voisit myös kertoa joillekin tutuillesi, että sinua jännittää kahvipöydässä? Silloin he tietäisivät miltä sinusta tuntuu, eikä tilanne enää olisi yhtä pelottava. Kukaan kunnon ihminen ei ainakaan ajattele tuollaisesta mitään pahaa, päinvastoin!
Liikuntaa kannattaa myös harrastaa, koska se kehittää itsevarmuutta ja tuo kroppaan endorfiineja jotka edistää hyvää mieltä. Tavotteita ei kannata laittaa liian korkealle, ettei se liikunta ala stressaamaan, mutta ihan sellaista mikä itselle parhaiten sopii.
en kyllä halua tai pysty kertomaan kenellekkään tästä. Ainoa kenelle olen sanonut tästä masennuksesta on mun poikaystävä. Tai oikeastaan hän alkoi ensin epäröidä mulla sitä.
Toi lääkitys muo kiinnostaa, ku tuntuu et tää ei lähe enää itestää pois. Olisin vaa niin pettyny itteeni, jos en pysty olee normaali ilman lääkkeit. Ja et jos niistä tulee sivuvaikutuksia. Millonkohan ne alkais sitte vaikuttaa positiivisesti, kun kuulin että aluksi pelot voivat voimistua. Jos niin käy, enhän mä uskalla mennä minnekkään yleisille paikolle.
olet kertonut poikaystävällesi. Minusta voisit ihan hyvin kahvipöydässä vaikka vain sivulauseessa mainita että sinua jännittää tuommoiset tilanteet, mutta jos se ajatus ei sinusta nyt tunnu hyvältä ja jännitystä helpottavalta, niin eihän sitä sitten ehkä hyödytä tehdä(?).
Lääkkeitä puolestaan saa lääkäriltä, ja siinä tuskin tulee mitään suurempaa ongelmaa, eikä niiden lääkkeiden ottamisessa ole mitään hävettävää. Ne nykyaikaiset masennuslääkkeet (SSRI lääkkeet) perustuu siihen, että masentuneella ja ahdistuneella ihmisellä aivojen välittäjäaineiden pitoisuudet on muuttuneet hieman epätasapainoon, ja lääkkeillä se tasapaino palautetaan. Kyseessä ei siis ole mikään huumaava eikä turruttava aine, vaan aivot vain palautetaan siihen tilaan (tai parempaan), missä ne olivat ennen masennuksen puhkeamista. Sitten kun välittäjäaineet ovat taas kunnossa, niin lääkkeen ottaminen pikkuhiljaa lopetetaan annostusta pienentämällä.
Beetasalpaajat puolestaan on hyvin yleisiä sydämen rytmihäiriölääkkeitä, ja muistaakseni myös verenpainelääkkeitä. Koska ne auttavat jännitysoireisiin, niin niitä käytetään myös tähän tarkoitukseen, mutta silloin hyvin pienet pitoisuudet riittävät eikä lääkettä oteta kuin murto-osa siitä mitä sydänvaivoihin. Mitkään näistä lääkkeistä tai lääkeryhmistä mistä olen kirjoittanut ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, eikä vaikuta päihdyttävästi. SSRI lääkkeitä myös pidetään sikäli vallankumouksellisina, että ne aiheuttavat hyvin vähän sivuvaikutuksia aiempiin lääkkeisiin verrattuna ja muutenkin. Beetoilla myös on turvallinen maine, ja muutenkin niitä otetaan niin pikkiriikkisiä annostuksia että varsin huoletta voi olla. Beetoja ei edes tarvitse ottaa kuurina, vaan tabletti tai pari kerrallaan silloin kun itse haluaa.
Mielelläni tietysti suosittelisin terapiaa ja muuta keskustelu-apua masennukseesi, mutta en uskalla sitä tehdä kun en tiedä onko paikkakunnallasi sellaisiin mahdollisuutta. Jonot terapioihin on Suomessa jo pahamaineisen pitkät, mutta jos olet nuori niin voi hyvinkin olla että sinulle sellaista tarjotaan. Jos niin hienosti käy, niin se tilaisuus kannattaa ilman muuta käyttää hyväkseen (mutta ei ole pakko). Ja lääkkeistä kannattaa myös kysellä ihan aktiivisesti, että mitkä juuri sinulle voisivat olla hyvät. Noita mainitsemiani voit vaikka nimeltä kysellä, mutta tietysti lääkäri sitten paremmin ymmärtää käykö ne juuri sinulle. Hyvin yleisesti käytettyjä ja mahdollisimman turvallisia lääkkeitä ne ainakin ovat.
Eli mä en voi koskaan tulla sosiaaliseksi, puheliaaksi ja itsevarmaksi ihmiseksi. Kun sanoit että lääkkeillä palautetaan aivojen toiminta siihen tilaan missä ne ovat ennen masennusta olleet. Niin mä olen koko elämäni ollut ujo, arka ja hilanen.
Eli olen syntynyt tälläseksi ja mun luonteeni on pois sulkeutunut, ujo ja nolostuva. nyt meni viimenenkin maku tähän elämään. oon vaan niin suunnitellu tulevaisuutta, ja luullut et pystyisin viel tulemaan rohkeemmaks ja mun unelma ammattiin tarvii paljon sosiaalisuutta. Eli ei musta ole mihinkään. Kai se pitää jo uskoa et mä vaan olen pelle!