ilotulituksen kuvaaminen

Ei valotusmittarilla mitään tee ilotulistusta kuvattaessa. Asetat objektiivin ääretöömään ja sulkimen B:lle ja kun uumoilet raketin avautuvan, siis räjähtävän, avaat sulkimen ja kukan sammuttua suljet sen. Sen verran käytät valotusmittaria, että katsot, että täydellä aukolla valotusaika olisi jotain 10 sekunnin paikkeilla. Sitten aukko jonnekin 5,6-11 paikkeille ja aina kuvausta varten avaat sulkimen ja annat rakettien valon tulla filmille. Jalusta on välttämätön, lankalaukaisinkin hyvä. Normaaliobketiivi tai lyhyt tele on sopiva. Koeta etukäteen aavustella mihin päin raketit avautuvat ja millä kohtaa taivasta. Filmin herkkyydellä ei ole niin väliä, ideanahan on valottaa palava ruuti mustaa taustaa vasten. ja vaikka kaupungin valot tulisivat ihan kirkkaina läpi, se ei kuvaa haittaa, kunhan raketin tausta on tumma. Pilvet haittaavat vähän, jos ovat alhaalla ja heisjastavat raketin valoa, tulee pliisu vaikutelma.
PS Vanhat käsisäätökoneet on poikaa tämmöisessä kuvauksessa!

Homma toimii siten että otat epäherkintä filmiä mitä löytyy ja ruuvaat aukon niin pieneksi kuin menee. Jos omistat ND -suotimen niin aina parempi. Sitten kuvaat piiitkällä valotuksella (20-30 sec.) ja toivot parasta.

Konsteja on niin monta kuin kuvaajaakin.

Käytetty menetelmä riippuu tulituksen laadusta ja laajuudesta.
Halutaanko tilanteet pysäyttää vai sallitaanko liike-epäterävyys ratkaisee filminherkkyyden ja suljinajan.
Etäisyys ja laajuus määrää polttovälin.
Ilotulituksessa syntyvä valo ei ole kovinkaan kirkas, mikä helposti aiheuttaa pettymyksen valotuksessa.
Sanoisinko kuunvaloon verrattava. On kyllä olemassa valoraketteja, jotka on hyvin kirkkaita, mutta ne ei mitään kuvaamisen arvoista kohdetta muodosta.

Manuaalisella kameralla onnistuu parhaiten jos osaa arvioida valaistuksen oikein.
Joillakin kameroilla homma hoituu jopa automatiikalla.
Myöskään usean erilaisilla arvoilla säädetyn kameran käyttö yhtäaikaa ei ole kiellettyä.

Yksittäisten rakettien kuvaamiseen toimii mielestäni parhaiten "haulikkoperiaate".
Tarkenetaan ennekolta raketin lentoradalle. Seurataan raketin lentoa kameralla etsimestä ja painetaan laukaisijaa kun raketti puhkeaa kukkaan.
Helppoa, jos raketit ammutaan likipitäen samasta lähtöpaikasta.
Laajempien "valomerien" kuvaaminen on vielä helpompaa, koska voi käyttää jalustaa. Vaikeus on vain valotuksen arvioimisessa.
Liian pitkä valotusaika aiheuttaa kohteen puuroutumisen ja kuvasta tulee vain väriläiskä.

Kokemukseni mukaan käytännölliset ajat on välillä 1s-1/60s, mutta se riippuu kohteesta ja omista pyrkimyksistä.

Vaikeuksia kyllä yökuvauksessa on.
Kuustakaan ei saa "tärähtämätöntä" kuvaa teleobjektiivilla ilman seurantakoneistoa. Se huitelee uskomattomalla nopeudella.