Juolahti mieleen äsken TV:tä katsellessa, että ovatkohan Kela ja eläkevakuutusyhtiö kohdelleet minua ihan oikein omassa eläkehakemusasiassani? Olen kärsinyt keskivaikeasta tai sitä vaikeammasta masennuksesta vuodesta -96 lähtien. Lisäksi minulla on useita liikuntaelinsairauksia (polvet, selkä, olkapäät), silmissä sekä harmaa-, että viherkahi. Ikää mulla on muutamaa vuotta vaille 60. Viimeiset vähän yli 3 vuotta olen ollut sairauslomalla yhtäjaksoisesti ja lähettänyt sinä aikana ainakin 10 työkyvyttömyyseläkehakemusta. Kaikki ovat tulleet takaisin bumerangeina: "Työkyvystänne on jäljellä vähintään 2/5, joten teillä ei ole oikeutta eläkkeeseen". Yhtään Kelan tai eläkevak. yhtiön lääkäriä en ole tavannut!
Onko tässä mitään järkeä? Jos ei se järki piile sitten siinä, että Kela ja eläkevak. yhtiö ovat tällä konstilla saaneet tiputettua tulevaa eläkettäni muutamilla kympeillä.
Vähäiset säästöni kuluivat fyysisten vaivojeni tutkimuksiin jo heti sairauslomani alussa.
Jos olisin varoissani, niin haastaisin Kelan sekä eläkevak. yhtiön raastupaan murhayrityksestä, sillä mitä muutakaan tällainen kohtelu enää on? Masennuspotilaalta viedään viimeisetkin elämänhalut pakottamalla tämä kerjuulle sosiaalitoimistoon, tai nälän ajamana pikkurötöksiin, myymälävarkauksiin ja näpistyksiin. Itsemurha on alituisesti mielessäni ja syyllisenä tällaisille ajatuksille pidän juuri tuota nimeltä mainitsematonta eläkevakuutusyhtiötä. Ainoa este siirtymiselleni autuaammille metsästysmaille oman käden kautta on se, että siinä tapauksessa siirtäisin kärsimykseni aikuisille lapsilleni, joita mahdollinen itsarini kyllä tuntuu peloittavan kovin.
Onko tässä mitään järkeä? Jos ei se järki piile sitten siinä, että Kela ja eläkevak. yhtiö ovat tällä konstilla saaneet tiputettua tulevaa eläkettäni muutamilla kympeillä.
Vähäiset säästöni kuluivat fyysisten vaivojeni tutkimuksiin jo heti sairauslomani alussa.
Jos olisin varoissani, niin haastaisin Kelan sekä eläkevak. yhtiön raastupaan murhayrityksestä, sillä mitä muutakaan tällainen kohtelu enää on? Masennuspotilaalta viedään viimeisetkin elämänhalut pakottamalla tämä kerjuulle sosiaalitoimistoon, tai nälän ajamana pikkurötöksiin, myymälävarkauksiin ja näpistyksiin. Itsemurha on alituisesti mielessäni ja syyllisenä tällaisille ajatuksille pidän juuri tuota nimeltä mainitsematonta eläkevakuutusyhtiötä. Ainoa este siirtymiselleni autuaammille metsästysmaille oman käden kautta on se, että siinä tapauksessa siirtäisin kärsimykseni aikuisille lapsilleni, joita mahdollinen itsarini kyllä tuntuu peloittavan kovin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pari tosiasiaa, jotka pitää hyväksyä: ei vakuutusyhtiölääkäri tapaa yhtään hakemuksen lähettänyttä. Siellä tehdään päätökset ainoastaan lääkäreiden lausunnon perusteella ja Kela seuraa niitä. Ehkä mielenterveystodistus ei ole ollut niin painava, koska itse puhut keskivaikeasta tai vaikeasta, se pitää olla todella sellainen, että ei ole mitenkään työkykyinen, samoin ortopedien lausunnot.
Mikäli olisit halunnut lisää eläkettä, niin sinun olisi pitänyt olla töissä eli eivät ole vähentäneet eläkettäsi.
Itse elän pienen eläkkeen kanssa rullatuolissa ja olen löytänyt paljon elämisen aiheita, pieniä iloja, katkeruus olisi pilannut loppuelämäni, mutta nyt minulla on annettavaa monelle ihmiselle eikä ainakaan rahana vaan ihmisenä. Älä edes mieti itsemurhaa, kyllä sinulla on vielä tehtävää.