Hei

Täytyy nyt muistaa ensinnäkin, että avioero EI OLE synonyymi perheen hylkäämiselle. Joskus toki se voi sitäkin olla, mutta missään tapauksessa sitä ei voi yleistää synonyymiksi asti.

Monen moni etäisä -kuten moni etä-äitikin, ei ole hylännyt omia lapsiaan, vaikka ei enään ydinperheessä heidän kanssaan asu. Avioerossa on kysymys puolisoiden välisestä erosta, ei lasten ja vanhempien välisestä _henkisestä_ erosta.

Mies/nainen voi vaihtaa puolisoaan toisen naisen/miehen takia. Joskus erotaan "tyhjän päälle" ja joskus sitten on se kolmas pyörä jo kuvioissa valmiina. Oikeasti kannattaa miettiä, että miten siihen avioliittoon sitten mahtui se kolmas pyörä? Yleensä kun se on seurausta, jäävuoren huippu, mikä kertoo omaa kieltään avioliiton tilasta. Tämä tosiasia kannattaa kohdata, ettei tekisi uudestaan samaa virhettä.

En todellakaan usko, että yksikään vanhempi vaihtaa lapsia toisiin lapsiin. Ei todellakaan! Siinä on vaan käynyt niin, että kun puolisoa on vaihdettu, niin se uusi puoliso on otettu kokonaisena pakettina, hänen lapsensa mukaan lukien.

Tuohon en osaa kommentoida, miksi ei tule puhelinsoittoja /txtviestejä lapsille. Tosin mistäs sen varmaksi tietää, ja toisaalta myöskin kokevatko lapsetkaan sitä tarpeelliseksi?

Ilmeisesti elatusmaksut pyörii ja sovittu rahasumma tulee sovitusti? Miksi ihmeessä sitten pitäisi kysellä sen jälkeen, että pärjääkö exä taloudellisesti? Menetkö sinä naapuriltasi kysymään, että pärjääkö tämä taloudellisesti ja jos ei, niin lyöt käteistä kouraan? Ehkä tätä on vaikea sisäistää, mutta teillä on erilliset taloudet ja sen mukaan on vaan elettävä. Ei etävanhempi mikään maksuautomaatti saa olla, jolta voi käydä pyytämässä rahaa silloin kun on vähän tiukilla.