Tiedän että tarvitsisin apua, mutta en vain jotenkin tiedä mitä tehdä.
Lyhyesti kerrottuna perheeseeni kuuluu isä, äiti, iso-veli ja iso-sisko minun lisäkseni.
Äitini on viinan ja lääkkeiden sekakäyttäjäksi päätynyt monisairas ihminen. Mustasukkainen isälleni. Väkivaltainen.
Isäni lähentelee juoppoa, on agressiivinen ja empatia kyvytön. Väkivaltainen ja stressaantunut.
Iso-veljeni on 14-vuotta käyttänyt huumeita. Lähes kolmekymppinen työtön. Masentunut.
Iso-sisko on paniikkihäiriöinen pessimisti. Masentunut ja syö masennuslääkkeitä.
Minä taas sairastan atopiaa, ihottuma ja allergiat sekä pakkoneuroosia, kumpaakin olen sairastanut lähes koko ikäni (20-vuotta).
Olen perheeni ns. ”mustalammas” joka ei kuulemma mukamas onnistu ikinä missään. Molemmat vanhempani ovat hakanneet minua kauan ja uhkailleet kaikenlaisella. He ovat kärränneet minua ties missä sairaaloissa ja tutkimuksissa tuloksetta ja olen vain ahdistunut siitä kaikesta lisää. (Tähän kaikkeen liittyy myös paljon muita asioita..)
Saan tästä kaikesta vastuun omille niskoilleni niin perhettä kuin omiakin asioita myöten.
Olen pitkään koittanut jaksaa ja vaikka olen omasta mielestäni suhteellisen vahvatahtoinen persoona, en vain enää jaksa. En jaksa enää mitään. En tiedä enää mitä tekisin. Tein mitä hyvänsä se kallistuu aina uhkaavasti minua päin.
Mitä ihmettä voin tehdä?
(Anteeksi sekava teksti, saa kysellä jos jokin kohta askarruttaa. Toivon kuitenkin että saisin asiallisia vastauksia.)
Lyhyesti kerrottuna perheeseeni kuuluu isä, äiti, iso-veli ja iso-sisko minun lisäkseni.
Äitini on viinan ja lääkkeiden sekakäyttäjäksi päätynyt monisairas ihminen. Mustasukkainen isälleni. Väkivaltainen.
Isäni lähentelee juoppoa, on agressiivinen ja empatia kyvytön. Väkivaltainen ja stressaantunut.
Iso-veljeni on 14-vuotta käyttänyt huumeita. Lähes kolmekymppinen työtön. Masentunut.
Iso-sisko on paniikkihäiriöinen pessimisti. Masentunut ja syö masennuslääkkeitä.
Minä taas sairastan atopiaa, ihottuma ja allergiat sekä pakkoneuroosia, kumpaakin olen sairastanut lähes koko ikäni (20-vuotta).
Olen perheeni ns. ”mustalammas” joka ei kuulemma mukamas onnistu ikinä missään. Molemmat vanhempani ovat hakanneet minua kauan ja uhkailleet kaikenlaisella. He ovat kärränneet minua ties missä sairaaloissa ja tutkimuksissa tuloksetta ja olen vain ahdistunut siitä kaikesta lisää. (Tähän kaikkeen liittyy myös paljon muita asioita..)
Saan tästä kaikesta vastuun omille niskoilleni niin perhettä kuin omiakin asioita myöten.
Olen pitkään koittanut jaksaa ja vaikka olen omasta mielestäni suhteellisen vahvatahtoinen persoona, en vain enää jaksa. En jaksa enää mitään. En tiedä enää mitä tekisin. Tein mitä hyvänsä se kallistuu aina uhkaavasti minua päin.
Mitä ihmettä voin tehdä?
(Anteeksi sekava teksti, saa kysellä jos jokin kohta askarruttaa. Toivon kuitenkin että saisin asiallisia vastauksia.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt sinun täytyy päästä pois tuollaisesta
tilanteesta ja ympäristöstä.
Hulluksihan tuollaisesta tulisi kovinkin ihminen.
Muuta pois sieltä.
Joko omillesi tai alivuokralaiseksi tai tuettuun
asumiseen ym..kunhan vaan johonkin.
Asunto hakemuksia on tullut läheteltyä pitkän aikaa, mutta en ole saanut koskaan mistään vastauksia.
Tottakai yritän edelleen hakea..
Mutta silti kaikki tuntuu pahalta. Entä jos kaikki seuraakin uuteen kotiin?
Että eihän se oman asunnon saaminen ehkä mitään
ihmeitä tee..mutta on alku. Se on tärkeää että
pääsisit pois vihamielisestä ympäristöstä.
Se paha olo voi toki seurata sinne uuteenkin kotiin.
Mutta sitten vasta voi alkaa sen olotilan
työstäminen ja oman itsen arvostuksen etsiminen.
Siihen tarvitset aikaa ja kykyä unohtaa menneet.
Jos et yksin pärjää itsesi kanssa niin sitten on
hakeuduttava hoitoon ajoissa.
Tuo on oikein hyvä että aktiivisesti yrität hakea asuntoa.
Se on tällä hetkellä tärkeintä sinulle.
Ehkäpä täältä löytyisi jotain:
http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/residences/rental-flats/search/public/search.jsp?portal=eo&.pkg=12086181872080&.pkg=12086181872050&.sid=1000.DDB721D5E9631DAF5069D668834600EA