Piilipuu saa poikansa takaisin!Palaan asiaan myöhemmin!!!
Jess!!!Piilipuu saa poikansa!!!
Piilipuu
352182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Piilipuun pojan kärsimykset päättyvät. Se on siis MAHDOLLISTA, että lapsen oikeus voittaa.
arvasin, että lopulta onnistut.
Tsemppiä edelleen.
Oi, kiitos Helinä ja Amalia, olen ikionnellinen ja poikakin on, tulen aina muistamaan teidät hyvällä! Ja olen kiitollinen kaikista kiihkeistäkin keskusteluista täällä, tämä on ollut kaikesta huolimatta ihana paikka kirjoittaa ja kaikki kommentit, niistä on jotain saanut. Kaikki vaikeudet, kaikki tuskat, mitä on ollut, ai, että koen onnen aikaa nyt! Toivottavasti kaikki, jotka saavat elämäntilanteensa korjattua, saisivat mahdollisuuden saada perhe yhdistettyä ja vähemmällä mielipahalla kuin minä.
Ja toivon, että yhteiskunta, sosiaalitoimi, sairaalan henkilökunta, lääkärit ym..., että he muistaisivat tulla rehellisimmiksi, oikeudenmukaisimmiksi ja muistaisivat lain merkityksen, että pitää tehdä mahdolliseksi perheen yhdistyminen, kun näkevät sitä kovasti perheessä yritettävän, ponnistellen jne.
Ja kaikenkarvaiset asumiskodit, sijaisperheet, laitokset, ne on kuin laulussa sanotaan, "vanhuksetkaan eivät kuulu vanhainkotiin...entä kun lapsi unohdetaan laitokseen. Ja entä kun suurella rahalla käännetään asioille selkä. Entä kun ei pidetäkään lupauksia pitää hyvää huolta, ja sanotaan vielä, että kyllä noita lapsia riittää ilman sinun poikaasikin, että ei tässä nyt ole kiinni rahasta, mutta ikävä kyllä en voi sanoa, että olisin nähnyt sen muusta kiinni olevan!
tässäkin maassa, sittenkin!
Tuuletetaan nyt oikein kunnolla!!!
K I I T O S SINULLE!
KOKO PERHEELTÄ!
Minua tässä joskus epäiltiin sinuksi,luultiin että olen vaihtanut nimi merkkiä. Ihmttelinkin kun mua haukuttiin yhteen aikaan että piilipuu on sama kun kipinä johon tietysti vastasin että käytän vain omaa nimimerkkiäni. Onnea sinulle ja pojallesi! Tovon teille elämän parasta terveyttä sydämmeni pohjasta. Suojelkoon enkelit teitä.
Joo, kiitos vain Sinullekin!
Aika vihaisia vanhemmat, jotka tänne kirjoittaa, ei sitä toisten nimimerkillä. Annetaan vaan kaikille vapaus kirjoittaa, ainoat rehelliset, jotka kirjoittavatkin omalla nimimerkillä!
Ei me toistemme varpaille astu.
Julki vain kaikki väärinkohtelu, kyllä jokainen "haistaa" milloin se tulee sydämestä!
Ja vaviskaa väärintekijät salanne tulevat julki!
Koskeeko?
toisiamme tunne, mutta omiemme ja toistemme asioita jaamme, hyvässä. Tämä tieto, siitä että sait poikasi takaisin, lisää voimia meillekkin taistelussa suomen lastensuojelun toimia vastaa.
Onnea paljon ja jumalan siunausta perheellesi. lapsen eteen kannattaa taistella.
t. Keijo Honkala
ylihärmä
ja hyvää jaksamista, tai oikeastaan sisukasta jaksamista, sillä sitä toden totta tarvitaan. Kääntäkää joka kivikin jos tarve on, ja kääntäkää ihan varmuudenkin vuoksi, älkää päästäkö ketään helpolla, laittakaa vastaamaan sanoistaan, teoistaan, virkaan, asemaan katsomatta!
En olisi ikinä uskonut, että valehtelijoita löytyy ns. hoitoalanhenkilöstöstäkin. Puhumattakaan virkamiehistä, että he kostavat asioita, mutta tulihan sekin nyt nähtyä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että jos taipuu piilipuu, kuin pajut yleensä, niin oli kyllä taivuttava vastapuolenkin!
Juutaita löytyy vielä!
En olekkaan tänne aikoihin kirjoitellut. työkiireiden ym. vuoksi. Mutta onnea.
Ja samalla kerron, että minäkin saan lapseni, nyt kotiin.
tullut jo täysi-ikäiseksi?
Nuorempi on siis palautumassa vihdoin ja viimein takaisin omaan kotiinsa. Onnea vielä kerran.
Oikeus voittakoon tässä maassa mahdollisimman pian
kaikkien laittomien huostan kokeneiden ja kohteeksi joutuneiden
lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohdalla.
Tämä toinen lapsistahan "kotiutti" itse itsensä,ennen täysi-ikäiseksi tuloaan, jos joku sattuu muistamaan vielä tapauksen.
Mutta nyt siis pienempi, ihan piakkoin kokonaan kotosalla, ihanaa.
En ole pahemmin seurannut asiaasi. Jotain muistikuvia on joiden perusteella jäi mieleeni, että kovaa taistelua on tämä asia edeltänyt. Harvoin nykyään pyörin palstalla, sillä en jaksa täällä tapella; ajattelen monista asioista omalla tavallani. Täällä on vakio immeiset ja sisäänlämpiävä ilmasto.
On ihana asia, että oikeudenmukaisuus voitti ja saat lapsesi kotiin. Lämpimiä ajatuksia sinulle ja lapsellesi sekä perheellesi. Hyvää kevään jatkoa ja aurinkoisia päiviä.
:) :) :) :)
Kiitoksia, kun nyt kuitenkin kirjoitit.
Joo, täältäkin pitää ikäänkuin poimia ne joista, ja josta henkisesti saa jotain.
Tottakai, on monenlaisia ihmisiä, ja itsekin kiivastuu välillä, sanoo jotain, jota ei ehkä jonain toisena hetkenä tulisikaan sanottua.
Mutta...mutta...tulen kyllä vieläkin kertomaan...tuli sitten taistelua tai ei...kerron sen kuinka ne olisi pitänyt mennä ja kuinka ne asiat meni...kerron kyllä vielä millaista huolenpitoa poikani on muilta saanut...ja millainen on, millaiset ovat henkilöt...Nii`in jos vaikka oppisivat käyttäytymään joskus??Tai vähemmin lupauksin...ja enempi rehellisesti...se ei ole sitä, että en olisi saanut rauhaa asioilta,..vaan se, että alkaavat tekemään myös käytännön töin, mitä lupaavat. Ja eiköhän niitä hyviäkin merkintöjä ala papereihin tulla, enempi rehellisyyttä ja vähempi oman etunsa tavoittelua.
Heidät on helppo tunnistaa.
Lukemattoman paljon erilaisia valtion rahoittamia mietintäryhmiä, joille on annettu tehtäväksi laatia...sitä sun tätä..ohjetta..., siis ketä varten.
Kun kunnat, eivät kerran sosiaalipuolella niitä lue, noudata käytännössä, ketä varten ne siis ovat.
Ne ohjeet päätyvät sitten ehkä vanhempien käsiin, jotka ovat ilman riittäviä avohoidon tukitoimia menettäneet lapsensa. He lukevat niitä, ehkä uskovatkin niitä, mitä kirjoitettu on.
Sillä jos sosiaali sattuu sellainen, kuin minulle, että ei sano mitään! No, minä luin, luin niitä kaikenlaisia...uskoin..., että kyllä tämä tästä, onhan täällä neuvottu kaikenlaista on siis olemassa KAAVOJA.
No, kuinka kävi minulle, minun viimeinen valituksen, vastaus, jonka sain lääniltä, sen viimeiset sanat olivat tarkoitetut sosiaalilautakunnallemme, ja ne olivat: - Sosiaalilautakunta ei ole noudattanut sosiaali- ja terveysministeriön KAAVAA.
Mitä tästä opimme, sanoisin niin, että: - Järki ja omatunto on ne viimeisimmät, jotka tuottavat meille oikeamielisyyttä, tekevät meidät uskottaviksi. Sanoisin, että minun ja meidän tapauksessamme ei sitä ole löytynyt ainoltakaan, joidenka kanssa olemme työskennelleet.
- Siis miksi yhteiskunta tuhlaa "toimikuntiin", paasaa satojatuhansia euroja turhuuteen. Jos kukaan ei sosiaalipuolella lue niiden tuottamaa pähkäily tulosta.
Miksi joku asumiskodin johtaja käy lisäkoulutusta, jos hän ei tiedä, mitä kuuluu 9-vuotiaan pojan talvivaatetukseen! Minkä takia hän käy sitä ja maksaa siitä, mitä käy. Maksaako hän likaisesti tienatuilla rahoilla, jotka ovat varastettu lasten vaaterahoista. Miksi lääni hyväksyy asumiskodin teon, että jätti poikani huonolle vaatetukselle, kun asiapaperissa luki, että vaatetus oli OK.
Väittääkö siis lääni, että minun äitini, vanha ihminen valehteli, että vaatetus ei ollutkaan sellaista, että kolme sormea meni kenkien läpi. Että vaatetus oli nuhruista, pientä ja puutteellista, valehteliko äitini, minkä takia, minkä takia Suomessa on niin paljon HUOSTASSA asioihin tyytymättömiä VANHEMPIA?
Jossain on vikaa?
Esimerkiksi, eikö meidän tapauksessamme sosiaalijohtaja kertonutkaan asiapapereissa kaikkia lääniin? Mitä kertoi?
Ketä uskotaan!
No, tottakai uskotaan sosiaalijohtajaa!
Kuinkas muuten?
Nyt kuitenkin meidän kunnassamme ollaan sosiaalipuolella niin kyllästyttyjä koko asumiskotiin. Onko siihen syytä?
Miten sieltä käyttäydyttiin viime kokouksessa?
Sitä kun on niin vaikea minun ymmärtää,menin kokoukseen, joka oli asumiskodissa.
Tätä kokousta odotin monia kuukausia, kuinkas ollakaan, asumiskodin johtaja ei vaivautunut edes olemaan paikalla!
Kuka oli vihainen?
Ainakin sosiaalityöntekijä!
Miksi?
Ottaavatko meidän sosiaalilautakunta enää vakavasti koko paikkaa?
Sen voin sanoa, että minäkin sen tiedän: - Eivät ota!
Miksi?
Sen saatte kaikki itse ajatella.
Minun tarinani, poikani tarina, perheemme tarina, meidän kunnan tarina, mikä se on ollutaaaa
Sos.työntekijä sai eduskunnan oikeusasiamieheltä moitteita, hän lähti pakoon.
Sosiaalijohtaja on sairaslomalla.
Sosiaalilautakunta sai kahdesta eri paikasta moitteita.
Mitä minä sain jouluna, sain sosiaalilautakunnalta päätöksen, mitä siinä luki:
- Huostassapidolle syytä ei enää ole, mutta minä en lopeta sitä, näin kirjoitti sos.johtaja.
Onko tämä se kaava, jota rikottiin? Ei pelkästään!
Onko tämä yleistä Suomessa!?
- Ikävä kyllä on!
Muuten ei olisi niin paljon TYYTYMÄTTÖMIÄ HUOSTASSAPERHEITÄ.
Mitä aioille aiotaan Suomessa tehdä?
Tähän saisi joku viisas vastata!
Miksi vedotaan aina niihin kohdin, mitkä tuntuvat kulloinkin sopivilta vastapuolelle, siis tarkoitan lakia. Miksi laki on sellainen, että se antaa siihen mahdollisuuden!
Mitä koulua ovat asumiskotien johtajat käyneet, joissa ei opeteta kirjoittamaan mitään hyvää perheestä.
Meidän kirjeet lyhenivät kerta kerralta. Viimeisimmässä ei ollut enään kun muutama rivi.
Mutta siinäkään ei löytynyt mitään hyvää. Miksi?
Liian paljon miksi, miksi, miksi....???
Tuntuuko Teistä muistakin kärsijoistä siltä, onko tuntunut, tuntuuko nyt?
Jos asiat puhuttaisiin oikein suoraan, niin jäisi monta kärsimystä pois!
Jäisi monta odotusta vähemmälle, monta ristiriitaa kokematta.
Jos vanhemmilla ei ole tietoa, onko sitä sos.viranomaisilla, miksi he eivät sitten kerro sitä. Vai onko valittuna sellaista porukkaa, joka ei osaa?
Minä en saanut koskaan minkäänlaista vastausta kysymyksiini meidän sos.virkailijalta, joka lähti karkuun...
En koskaan. Arvatkaas ottaako päähän sellainen tuppisuu!
Mikä se on se, että sanotaan, että tähtäimessä yhdistää perhe. Eikö se ole erottamista, jos aletaan pidentää tapaamisväliä, että niitä ei ole kuin neljä vuodessa!
Miksi laki antaa mahdollisuuden siihen, että virkailijat saavat väittää sitten lopuksi, että joku on kiintynyt johonkin? Onko tätäkin Suomessa.
Meidän kohdalla nyt ainut onnellinen asia on, kun sitä ei voida väittää, kun paikkana oli lopuksi laitos!
Mutta mielestäni niille perheille, joiden pitää jaksaa sen asian kanssa, että on kysymyksessä sijaisperhe. Se, että aletaan väittää jostain kiintymyksestä?
Meillä oli kyllä sijaisperhekin, se muisti hakea pojasta KELAn lapsenhoitotukea, takautuvastikin. Vaikka se oli sun kaksi-kolme kertaa irtisanonut itsensä. Sille ei sitä myönnetty!
Kai he olisivat sen tarvinneet?
Meille määrättiin sama paikka tekemään vanhemmuudenarvio, missä oli lapsi.
No, lipsahduksiahan sattuu kaikille.
Ja eihän me olla täydellisiä.
Eihän siinä ole kysymys, kun niin vähäpätöisestä asiasta, kuin HUOSTAANOTETTU PERHE.
Sanon vaan, että minä tunnen olevani hyvä äiti. Tunnen kaikenlaista hyvää. Minun tunteistani on kysymys.
Kaikkien suomalaisten tunteista on silloin kysymys, kun on perheestä kysymys.
Siihen kuuluu paljon, sitä pitää auttaa, ymnmärtää, sille pitää antaa toivoa.
Mutta rehellisyyden nimissä.
Rehellisiä vastauksia, ne ovat kaikista PARHAITA.
kaikki keskeneräiset työnsä, kun niin vähän ovat nyt liikkeellä verrattuna Sinun aikaisempiin aloituksiisi. Hyvää kesän odotusta Teidän perheelle. Olisi mielenkiintoista kuulla Teistä vielä, miten lapsi ja itse sopeudutte takaisin arkeenne. Voi olla, että huonosti asetettu lause Helinän mielestä, mutta siitä asiasta ei kukaan oikein kerro ja itselleni se on jotenkin pelottavaa vai jatketaanko elämistä ja arkea vain siitä mihin jäätiin. Ja onko sossu mukana vai jättääkö rauhaan.
Viestisi antoi varmasti toivoa monelle huostaanotetun vanhemmalle!
Itse en muista lukeneeni viestejäsi (olen uusi suomi24:ssä), mutta uskon sinun joutuneen taistelemaan oikein kunnolla saadaksesi lapsesi takaisin...
Onnea sinulle ja pojallesi vielä kerran!!!!!!!!
Joo, kyllä kaikki järjestyi, sitten viimein.
Olisin vain tarvinnut enemmän sosiaalilta neuvoja, joita en saanut!
Mutta nyt olen ihka onnellinen ja muutenkin, kun saa ihanat tasapainoisuudet elämään ja näkee, että kaikki lapset vaikuttavat onnellisilta ja vanhemmatkin näyttävät menestyvän eli siinä on suurta syytä iloon.
Kyllä tuossa huostassa kulussa olisi mielestäni paljon yhteiskunnalla korjaamisen varaa.
Toivon vain, että jotka päättävät lukisivat näitä kirjoituksia.
Kukaan ei kirjoita turhaan, kukaan ei suutu jos ei ole ollut aihetta. Ei valituksia ilman aihetta. Pahinta epäoikeudenmukaisuus. Kyllähän yritystä oik.asiamiehen puolelta on kiinnittää huomiota, jos on tehty väärin. Mutta kuinka paljon ne sitten opettavat lautakuntia, ja yleensä ottaen sos.tsto:jen viranhaltijoita työskentelmään paremmin, sitä en tiedä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että kun parhaansa yrittää ja nöyrtyy itse huomaamaan myös virhéensä, on se sitten sairautta, tuo alkoholismi tai ei, mutta kun yrittää kaikkensa, antaa kaikkensa, niin ei enempään pysty.
Eli kyllä ne pitää huomioida, ja huostassa pidon syytä EI SAA muuttaa, ei vanhemmat voi olla mitään HYPPYKEPPIHEVOSIA, ja mennä syiden perässä, niin ettei mukana pysy. Jos syyt ovatkin muuttuneet sos.johtajan kostoksi.
Mutta pitää muistaa, että jos oikein kärjäjille mennään, niin kyllä se laki niillekin lopuksi löytyy. Onneksi heidän pitää kirjoittaa, syyt! Ja kuinka lapsellista, kun meidän papereissa lukee, että syytä ei ole! Oli siinä läänissä ihmettelemistä, eikä sitä olankohautuksella ohitettukaan!
Kiitos Sinulle, toivotuksista: t: piilipuu
pääkohdittain tuonne biovanhempien palstalle
miten teidän huostaanotto oikein purkautui loppujen lopuksi.
Kenelle kaikille jouduit tekemään valituksia
ja kuka sai huomautuksia ja kenen toimesta ja päättämänä
(lääni?, miten se liittyy tähän purkuasiaan ja käräjät)
huosta sitten lopulta purkautui.
Minusta on uskomattoman hieno teko ja voimainosoitus kaikilta niiltä äideiltä ja isiltä, jotka vielä saatuaan lapsensa taikaisin taistelunsa jälkeen jaksavat tulla tänne kertomaan tilanteestaan ja onnistumisestaan. Luulisi ihmisen olevan jo siinä vaiheessa niin voipunut ja rättipoikkipuhki, että haluaa vain piiloutua pesäänsä lapsineen.
Minua hävettää eniten keskivertokansalaiset, jotka eivät ole panneet rikkaa ristiin vaan lastensuojelun epäkohtien ja raadollisuuden korjaaminen jää jo uhreiksi joutuneiden heikoimmassa asemassa olevien ihmisten viimeisten voimien varaan. Minusta meillä olisi ollut selonottovelvollisuus, kansalaisina, ja velvollisuus ryhtyä oikomaan käytäntöjä. Suurimmalle osalle hyvinvointivaltion onneen tuudittautuneista on täysin tullut yllätyksenä Suomen lasten pahoinvointi ja tuo järkyttävä huostaanotettujen ja sijoitettujen 16.000 lapsen asuminen ihan muualla kuin omissa kodeissaan. Kyllä omalta osaltani olen häpeissäni, että missä minäkin olen vuosikaudet uinunut, kun lapsia kärsii jossain laitoksen kätköissä. En ole tiennyt, eikä paljon kukaan muukaan. Salassapitäjät ja YK:n raporttien peittelijät ja vähättelijät vaadin vankilaan määräämättömäksi ajaksi, kokeilkoon miltä tuntuu, kun ei tiedä, koska rangaistus päättyy, vai päättyykö ikinä. Kokeilkoon käytännössä itse, miltä tuntuu elää, kun tulevaisuus on jonkun paskapään taskussa.
Sinä kirjoitat asiaa!!
Tosiaan täytyisi tuomita määrämättömäksi aikaa, aivan kun on lapset ja heidän vanhemmat tuomittu.
Uskon, että ne monet "rättipoikkipuhki"-vanhemmat jaksavat ihan Sinun takiasi tulla tänne palstalle lukemaan muutama rivi, piristät kaikkia hauskalla sanavarastollasi, elämä - on - jakamisen riemua, - saamista ja antamista.
Sinä ymmärrät niin syvällisesti, ihan oikein, sen tuskan, minkä yhteiskunta, sosiaalit tekevät vanhemmille ja ihan tahallisesti, sillä "jännällä" vaitiololla, mitä he narsistisuudessaan käyttävät.
Luulisi omatunto tulevan jossain vastaan!
Ihan herää ajatus joskus, että se on ammattikunta, jolla sitä ei ole?
Ja se pitää juonenaan tätä vääryyttä käyttävää, rahanpyydystäjä "sakka-porukkaa".
On niin vähän, liian vähän niitä, jotka hyvästä sydämestään haluavat auttaa.
En usko, tai ainakin se on tosi pieni määrä vanhempia, jotka eivät yritä tosissaan. En usko, että kukaan haluaa tahallisesti tekevän vaikeuksia, kyllä niihin on selkeät syyt.
Silloinhan tulsi jopa aitoa auttamisen halua, jos aidosti pureuduttaisiin syihin.
Se kaikenlainen kierteleminen, kaarteleminen sosiaalipuolelta, hoitolaitos/paikka ym...puolelta tulee loppujen lopuksi yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.
Jos sanottaisiin suoraan niin kuin asia on, riidat, erimielisyydet ym. jäisivät paljon vähemmälle.
Mitenkä tahallista/tahatonta tuo on? Jaa`a vaikea sanoa, kun se vaikuttaa huostassa-perheiden silmissä niin tahallisena erottamisena, ja moni lapsi hakkaa sijaisperheen oven eteisessä tälläkin hetkellä ovea, että miksi, miksi, miksi en saa mennä kotiin!!!
Täällä jos joku äiti murahtaa vihaansa, kaikki on kimpussa kuin kusiaispesällä.
Ja väärin kohdeltuna voin sanoa, että ei ollut tosiaankaan oikein minua kohtaan, kun sos.johtaja sanoi, että sos.virkailija ei ole koskaan sinusta pitänyt!
Mitä tuo tieto minua auttoi?
Ei se "tuppisuu" olisi koskaan kuitenkaan minulle sanonut, että miksi ei pitänyt, ja mitä se pitämättömyys meidän välisiin asioihin vaikutti.
Vai vaikuttiko, nähtävästi vaikutti. Kun teki 4½ kk eron minulle ja pojalleni, kuka todistaa minulle, ettei sos.virkailijan minusta "pitämättömyys" vaikuttanut asiaan.
Laissa ei kyllä puhuta sellaisista, että sellaiset saisivat vaikuttaa. Siellä puhutaan paljon sellaista, mikä jäi meille aivan tuntemattomaksi. Ja sitä lakia ja oikeuksiaan sai oikein hakea!
Onko se tarkoitettu niin?
Uskon, että ei.
Mutta silloin se ei toimi!
unohtanut ottaa lääkkeesi?
Siis mitkä asiat on olennaisia et saa soskut uskoon elämän tilanteen muutokseen yms.
Meidän soskulla on asenne ongelma ollut jo kun käsipäivää ekaa kertaa tehtiin.
ainut joka todistaa asian on maksakoe, ja sen saa lääkäriltä. cd lisäksi vai mitkä ne kirjaimet on, saa näkymään 1½ vuodeltakin.
Onneksi olkoon piilipuu!!!
Ja onnea myös thm:lle!!!
Meillä taistelu vielä jatkuu mitä ihmeellisin kääntein...
Niin ja hyvää kevättä amalialle, Helinälle, Merkalle muille kumppaneille!
sinulle ja rutkasti voimia yhä jatkuvaan taistoon, jonka myös toivon päättyvän osaltanne onnellisesti.
Vihjaisit tuossa, että erikoiset käänteet jatkuvat jutussasi, kerro lisää.
Sinun tarinasi on ollut, kuin jatkokertomus, mitä uskomattomammista tarinoista.
että voitto odottaa kulman takana, teilläkin.
Tuskin teidänkään sossu haluaa päätyä vitsikirjan materiaaliksi suomalaisessa lastensuojelun historiankirjoituksessa.
Kiitos toivotuksista, niin toivon minäkin, että kaikkien kanssakärsijöiden perheet täällä, saisivat yhdistyä. Lapset muuttaa kotiin!
Niin minä toivon, ja toivon, että mahdollisimman moni päättäjä huomaa, että takana voi olla rutkalti ymmärtämättömyyttä, niillä, jotka ei näe, että lapset KUULUVAT KOTIINSA ja HEITÄ OLISI TUETTAVA KOTIINSA.
Muistan kyllä jotain teidän tapauksestanne, kyllä luen jos jaksat kirjoittaa tänne.
Meidän tapauksessamme ei mikään niin hullu ajanjakso ollutkaan, kun lapsi oli sairaalassa. Siis sellaista valehtelua en ole elämässäni kokenut, mitä se ulkolainen lääkäri kirjoitti. Ja kukaan ei halunnut sanoa mitään, vaikka näki miten katalasti meidän perhettä kohdeltiin.
Tuo sana huosta, vaikka se olisi hoidollisistakin syistä, niin se on leimattu tässä yhteiskunnassa syvälti. Ja vaikka meillä se ulkolainen lääkäri ei itse asiassa olisi tiennyt mistä on kysymyskään. Hän vain ikäänkuin katsoi sanaa, sanana, paha sana huostaanotto, paha perhe!
Eikö surullista, vaikka vanhemmat olisivatkin hyviä vanhempia, ja voimakkaita, kun jaksavat taistella itsensä vapaiksi ongelmistaan. Ajaa lasten etua, niin, että he saavat oikean diaknoosin jne. Taistelua, taistelua, lääkäreidenkin ihan lonkalta heitettyjä olettamuksia, loppujen lopuksi diaknoosia laitetaan aina mukaan: tunne-elämän häiriötä ym. vaikka sitä ei olisikaan, voisi vaikka kirjoittaa diaknoosiksikin suoraan: HUOSTAANOTTO, voisivat keksiä sille sitten vielä numerotkin, niin vanhemmatkin alkaisivat olla samaa mieltä diaknoosista, että paraneminen ja lapsen hänelle tuttuun ja rakkaiden ihmisten luokse mpääseminen, voisi tasapainoittaa paljon enemmän, kuin meillä esim. tuo, että lapsi seuraavaksi alkaa oppia asumiskodissa käytettävät kirosanat.
Mutta Sinulle kaikkea hyvää ja lapsillesi, koko perheelle, odotan, että saan lukea täältä, jess, toniac saa lapset kotiin!
Toivomme kaikki niin! Heippa!
sanoiksi, juuri sen ajatuksen, mikä päässäni pyöri. Siis naurettavaa pitää lasta/lapsia vuositolkulla poissa kotoa.
Missä ne ihmiset hyörii, joidenka pitäisi TYÖSKENNELLÄ perheen hyväksi?
Sairaalassa olivat minut äitinä aivan unohtaneet. Kaspas kun kellekään ei juppasut mieleen, että äitiä pitää kutsua, kun sijaisäiti oli kantanut eroanomuksensa jo kolme kertaa riidellessään sos.johtajan kanssa.
Siis, minä en ole koskaan jättänyt eroanomusta äitiydestäni, en sinne päinkään. Ilman sinnikkyyttäni poikani ei olisi tänä päivänä niin tasapainoinen, kun vihdoin sai sen ADHD-lääkityksen.
Kun sattui oikea lääkäri, joka oli alan asiantuntija näki heti mistä oli kysymys.
Mutta se kesti liian kauan.
Meille oli parikin vuotta aivan liian pitkä aika, Tonik on saanut odottaa, uskoa, toivoa ja kärsiä liian kauan!!
Ongelmat voivat tosiaankin mutkistua, jos lasten ympärillä alkaa kasvaa liian suuri muka eri ammattinimikkeillä liikkuvaa henkilöä ja tosi asiassa jos kysyttäisiin vaikka äidiltä, voitaisiin päästä heti käsiksi TODELLISIIN kysymyksiin. Niihin jotka auttavat laspsia.
Ei ole sairaalat, laitokset ja mielenterveydeltään heilahtavaiset sijaritkaan oikea paikka vuositolkulla jämäyttää lapsen elämä, JA SE ELÄMÄ KUULUU KOTIIN.
SE ON AITO, LUONNOLLINEN PAIKKA, HE TUKEVAT TOINEN TOISIAAN. SINNE VAAN RAHAAKIN, EI OLE OLLENKAAN HUONO AJATUS SE TALOUDELLINEN TUKEMINENKAAN.
Miksi aletaan laskea senttejä, kun katsotaan kotiin päin, ja tuhansia, melkein kymmeniä tuhansia euroja, kun katsotaan laitoksiin päin.
Laitoksiin, jotka eivät pidä edes tarpeellista määrää henkilökuntaa, iso lauma vain pyörii nuortaväkeä omine tarpeineen kahden miehen voimin, missä on naisen käden jälki?
Miksi aina alipyörityksellä hoidetaan hommaa, voin sanoa, että hoitamatta kyllä on jäänyt.
Ja sen kyllä huomaa. Odottaisi, että edes tunnepuolelta olisi jotain annettavaa, mutta paha mieli tulee kuunnellakin niin tasapainotonta henkilökuntaa, jos niitä paria voi nyt "henkilökunnaksi" sanoa.
Suomessa aletaan hoitaa jo eläimetkin paremmin!
Yritän kirjoittaa lyhyesti tilanteemme...
Eli: reilu vuosi huostassa:
päksin tutkimusjaksolla 7vk, last.neurologin lähetettä ei noteerattu, vanhemmat suljettiin pois, ylistettiin vain perhekotia, muistutus lääkäristä, pojalla todettiin dysfasian piirteitä ja paljon, samoin as-piirteitä ja paljon, sairaalakoulun ope suositteli 4:n luokan uusimista, terapian tarvetta on, lääkäri kielsi terapian ja jatkohoidon sairaalassa koska vanhemmat kantelivat oikeusasiamiehelle... pojan paperit TEO:ssa, kantelu sos.tätistä oikeusasiamiehelle ja hänet jäävättiin ei saa hoitaa enää asioitamme saimme uuden, koulun rehtori "haukkui" minut puhelimessa koska koulunkäynti on mennyt huononpaan suuntaan, koulusta karkailuja poliisikyyti, poika sai 3 dg:tä jotka kaikki vääriä: änkytys, samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö ja psykologinen kehityshäiriö, sosiaaliasiamiehen avustuksella uusiin tutkimuksiin neurologian puolelle...
Niin ja perhekoti kehuu aina kuinka hienoa kuntoutusta antavat, mutta silti poika on mennyt takapakkia ja jää luokalleen...
Ja todellakin vuosi ja 1kk huostassa!
Mikä/missä mättää???
Poika oli päksin lasten psykiatrian puolella, EI neuron.
"Tutkimuksia" ja "testejä" teki mm. tavallinen psykologi jolla ei ole koulutusta eikä ammattitaitoa edes tehdä neuropsykologisia tutkimuksia: virkavirhe!
pitäisi kuunnella!
Äiti on useinmiten oikeassa!
On se ihme, että tuollainen saman tyylinen peli teillä, kun on paljolti meilläkin on.
Sanotaan, että valittaa saa, ja on oikeus, ja että se ei vaikuta negatiivisesti asioihin, ja kuitenkin se vaikuttaa henkilöpolitiikkaan ja se on usein syy narsististen vallankäyttäjien julmuuksiin.
Hoitoon vaan kaikki narsistiset virkaansa hoitavat ihmiset, heille kuulemma on olemassa apua!
Kyllä ne kulissit heiltä tahtovat sortua ennen pitkää. Joten nopea avun saanti olisi virkaatekeville eduksi.
Käy kalliiksi yhteiskunnalle pompottaa vanhempia ja lapsia. Ja etenkin lapsien hyvinvointi ei edisty! Jos päättäjät lukevat tätä; MIKSI ON NIIN PALJON TYYTYMÄTTÖMIÄ HUOSTASSA-PERHEITÄ.
Kävisi tie suoremmaksi, reitti lyhyemmäksi kun kuuntelisitte ENEMPI VANHEMPIEN ÄÄNTÄ. He tuntevat kyllä omat lapsensa!
ei kun paranee vaan, mitä tosin osasi ennusmerkeistä odottaakin.
Onneksi on myös jo jotain tolkkuakin tullut mukaan, esim. sossun vaihto ja vihdoin oikeat tutkimukset.
Kuitenkin on aivan kammottavaa, mitä helvettiä tämän maan lapset joutuvat lastensuojelun nimissä ja vuoksi kokemaan.
Sitten täällä kehtaa joku vielä arvostella mun näkemyksiä, kun sanoin, että on lähes lottovoittoon verrattavissa osuma tarkkuus,kuka selviää lastensuojelusta voittajana.
Minusta yksikin tälläinen tapaus on liikaa ja vie pohjaa pois kaikelta, silti lyhyessä ajassa on täälläkin kerrottu jo useista vastaavista tapauksista.
paljon on ollut Toniakilla samaa kuin meillä!
Kyllä kurjaa, kun Suomessa on näin!
Meni usko koko psyk.sairaalalaitokseen!
Meidän tapauksessa oli ratkaiseva käänne, kun saimme ADHD asioihin perehtyneelle lääkärille käynnin, siinä 2½ tunnin aikana oltiinkin sitten aivan samoilla linjoilla koko ajan.
Tiesi heti, että nyt on asiantuntija-lääkäri, eikä mikään keinotteleva, ilkeilevä vanhempien "leimaaja".
Kyllä on ikävää, kun saa lukea samoja kosto-meininkejä harrastetun Toniak`ille, kuin meille!
Kyllä voi olla tyhmiä viranhaltijoita.
Jos tietäisivätkin esim. oikeusasiamiehen seinien sisällä, että valituksista seuraa kostoa.
Minä vähän uskon, että meidän lääinhallituksen edustaja arvasi, miten ja mistä kiinni olevana meidän asioita oli hoidettu!
Kai niille sielläkin päässä alkaa kovin tutuilta nämä KAAVAT tuntumaan. Niin samalla huonolla tolalla Suomessa huostan hoidot on!
Mikä kärsimys lapselle, että vuositolkulla aletaan piinaamaan, olen aina sanonut, että vangitkin saavat huostassalapsiin nähden oikeutta paremmin.