Tule luo ...

Tätä minäkin olen odottanut, vastarunoa Sinulta.
Ja nyt Sinä sen teit, ihanaakin ihanampi.

Kiitos !

ja minä lumoudun sanoistasi.

Kiitos.

Melankolia asuu minussa.

Kiitos.

suruvoittoisesta sielusta syntyy tällaista.
Ja minä tiedän, että Sinun sydämeesi tämä ehkä
jätti jäljen.

Kiitos, se kuuluu Sinulle.

tuntuu olevan jatkuvasti kateissa * naur *

Mykkyrässä sanoistasi,
kiitos.

joka kerran mielenkiintoista huomata, kuinka eri
tavoin kukin lukija lukee/kokee runon.

Sinulle kaunein kiitos.

kirjoitan juuri sitä mitä haluan.

Ei minun runoistani tarvitse kenenkään pitää jos
sikseen tulee, ei Sinunkaan. Ja nytpä tiedät, et-
tei jatkossa tarvitse minun runojani avata.

Pitääkö todellakin rautalangasta vääntää, mitä
on lumihiutaleiden kyyneleet - en ymmärrä. Mutta
etpä ole Sinäkään ymmärtänyt ainakaan sitä.

Tämä on kyllä runo, väität Sinä sitten mitä halu-
at. Täällä on paljon sellaisia ns. runoja,
joissa todella on VAIN sanoja peräkkäin ja
joita ei voi kutsua runoiksi.

Kai jokainen tietää, että kameralla voi
ikuistaa. Vapauteni antaa minulle tässäkin asias-
sa mahdollisuuden leikitellä vain asialla.

Tusinamössöä tai ei, aina on niitäkin jotka pi-
tävät runoistani. Ja minä kyllä tiedän, että
vähän on enemmän, ei minua tarvitse täällä tulla
kenenkään neuvomaan.

Eikä minun tarvitse Sinulle, eikä kenellekkään
muulle täällä konkretisoida tuskaani. Ja minulle
on ihan yksi ja sama uskooko lukija vai ei.

Kiitos kuitenkin, että näit vaivaa kirjoittaa
mielipiteesi kuka sitten lienetkään.

lindalinda1 kirjoitti:

kirjoitan juuri sitä mitä haluan.

Ei minun runoistani tarvitse kenenkään pitää jos
sikseen tulee, ei Sinunkaan. Ja nytpä tiedät, et-
tei jatkossa tarvitse minun runojani avata.

Pitääkö todellakin rautalangasta vääntää, mitä
on lumihiutaleiden kyyneleet - en ymmärrä. Mutta
etpä ole Sinäkään ymmärtänyt ainakaan sitä.

Tämä on kyllä runo, väität Sinä sitten mitä halu-
at. Täällä on paljon sellaisia ns. runoja,
joissa todella on VAIN sanoja peräkkäin ja
joita ei voi kutsua runoiksi.

Kai jokainen tietää, että kameralla voi
ikuistaa. Vapauteni antaa minulle tässäkin asias-
sa mahdollisuuden leikitellä vain asialla.

Tusinamössöä tai ei, aina on niitäkin jotka pi-
tävät runoistani. Ja minä kyllä tiedän, että
vähän on enemmän, ei minua tarvitse täällä tulla
kenenkään neuvomaan.

Eikä minun tarvitse Sinulle, eikä kenellekkään
muulle täällä konkretisoida tuskaani. Ja minulle
on ihan yksi ja sama uskooko lukija vai ei.

Kiitos kuitenkin, että näit vaivaa kirjoittaa
mielipiteesi kuka sitten lienetkään.

Lue lisää

Ei tarvitse Linda vetää herneenpalkoja nenään. Käsittääkseni erilaiset kirjallisuusfoorumit ovat olemassa siksi, että teoksista voisi antaa palautetta. Jos ei palautetta halua, miksi "julkistaa" mitään?

Tottakai jokainen voi "runoilijan vapaudella" kirjoittaa ihan mitä haluaa. Yhtä lailla kuvataiteilija voi räimiä kankaalle sattumanvaraisia väriläiskiä ja kutsua sitä taiteilijan vapaudeksi. Minusta kuitenkin oikealla taiteella on myös sisältö, syvempi merkitys.

Hyvä jos tiedät, että vähemmän on enemmän - runostasi se ei ainakaan käynyt ilmi.

Miksi käyttää kielikuvaa, jota ei itsekään ymmärrä? Joku "lumihiutaleiden kyyneleet" ei tarkoita yhtään mitään. Se on samaa sarjaa kuin "rakkaudesta puhuvat ruusut" ja "itkevät sydämet" - sanahelinää ilman tunnetta.

Jos sinulle on yksi ja sama onko runosi lukijalle uskottava, et oikein voi kutsua itseäsi runoilijaksi. Tällainen "Ah, tunnen niin suurta tuskaa"- "runous" on lähinnä huvittavaa. Se tuskin oli tarkoituksesi.

Enigma. kirjoitti:

Ei tarvitse Linda vetää herneenpalkoja nenään. Käsittääkseni erilaiset kirjallisuusfoorumit ovat olemassa siksi, että teoksista voisi antaa palautetta. Jos ei palautetta halua, miksi "julkistaa" mitään?

Tottakai jokainen voi "runoilijan vapaudella" kirjoittaa ihan mitä haluaa. Yhtä lailla kuvataiteilija voi räimiä kankaalle sattumanvaraisia väriläiskiä ja kutsua sitä taiteilijan vapaudeksi. Minusta kuitenkin oikealla taiteella on myös sisältö, syvempi merkitys.

Hyvä jos tiedät, että vähemmän on enemmän - runostasi se ei ainakaan käynyt ilmi.

Miksi käyttää kielikuvaa, jota ei itsekään ymmärrä? Joku "lumihiutaleiden kyyneleet" ei tarkoita yhtään mitään. Se on samaa sarjaa kuin "rakkaudesta puhuvat ruusut" ja "itkevät sydämet" - sanahelinää ilman tunnetta.

Jos sinulle on yksi ja sama onko runosi lukijalle uskottava, et oikein voi kutsua itseäsi runoilijaksi. Tällainen "Ah, tunnen niin suurta tuskaa"- "runous" on lähinnä huvittavaa. Se tuskin oli tarkoituksesi.

Lue lisää

nenään, älä kuvittele sellaista ollenkaan !

Tietenkin voi ja pitääkin antaa palautetta, siinä
olet oikeassa. Rakentava palaute on aina terve-
tullutta, kaikenlainenkin. Mutta en henkilökoh-
taisesti lähtisi kenenkään runoa arvostelemaan
sellaisilla sanoilla ja lauseilla kuin mitä Sinä
olet minun runostani antanut. Voi pitää tai olla
pitämättä. Tai jos ei pidä niin senkin voi sanoa
mielestäni monin eri tavoin lähtemättä
loukkauslinjalle. Ja minun mielestäni
Sinä olet sen tehnyt. Mutta äläpä huoli, olen
saanut täällä kaikkea mahdollista päälleni joten
Sinunkaan palautteesi ei hetkauta minua yhtikäs
mihinkään.

Ei näkynytkään " pieni on kaunista " tässä runos-
sani, mutta tiedän sen - niinhän minä sanoinkin.

Kyllä minä ymmärrän itse kaiken kirjoittamani,
joten jos sovitaan siitä ettet lähde älykkyysosa-
määräänikään täällä puntaroimaan.

Se on SINUN mielipiteesi, että " lumihiutaleiden
kyyneleet " on sanahelinää kuin muukin josta kir-
joitat.

Ehkä käytin turhan kriittistä sanaa siinä, onko
runoni uskottava vai ei joten otan hiukan takai-
sin siinä kohtaa. Sanotaan niin, että lukijalle
jää vapaus uskoa tai olla uskomatta.
En ole runoilija, eikä minusta sellaista varmaan
koskaan tulekkaan vaikka käytinkin sitä sanaa
edellisessä vastauksessani Sinulle.

Runoni ei ollut tarkoitus huvittaa, vaan aivan
muuta. Ja tulen jatkossakin tuomaan tänne ns.
runoja. Ja muista - Sinulla on myös vapautesi
jättää lukematta tai lukea, kommentoida tai olla
kommentoimatta.

Kiitos.

lindalinda1 kirjoitti:

nenään, älä kuvittele sellaista ollenkaan !

Tietenkin voi ja pitääkin antaa palautetta, siinä
olet oikeassa. Rakentava palaute on aina terve-
tullutta, kaikenlainenkin. Mutta en henkilökoh-
taisesti lähtisi kenenkään runoa arvostelemaan
sellaisilla sanoilla ja lauseilla kuin mitä Sinä
olet minun runostani antanut. Voi pitää tai olla
pitämättä. Tai jos ei pidä niin senkin voi sanoa
mielestäni monin eri tavoin lähtemättä
loukkauslinjalle. Ja minun mielestäni
Sinä olet sen tehnyt. Mutta äläpä huoli, olen
saanut täällä kaikkea mahdollista päälleni joten
Sinunkaan palautteesi ei hetkauta minua yhtikäs
mihinkään.

Ei näkynytkään " pieni on kaunista " tässä runos-
sani, mutta tiedän sen - niinhän minä sanoinkin.

Kyllä minä ymmärrän itse kaiken kirjoittamani,
joten jos sovitaan siitä ettet lähde älykkyysosa-
määräänikään täällä puntaroimaan.

Se on SINUN mielipiteesi, että " lumihiutaleiden
kyyneleet " on sanahelinää kuin muukin josta kir-
joitat.

Ehkä käytin turhan kriittistä sanaa siinä, onko
runoni uskottava vai ei joten otan hiukan takai-
sin siinä kohtaa. Sanotaan niin, että lukijalle
jää vapaus uskoa tai olla uskomatta.
En ole runoilija, eikä minusta sellaista varmaan
koskaan tulekkaan vaikka käytinkin sitä sanaa
edellisessä vastauksessani Sinulle.

Runoni ei ollut tarkoitus huvittaa, vaan aivan
muuta. Ja tulen jatkossakin tuomaan tänne ns.
runoja. Ja muista - Sinulla on myös vapautesi
jättää lukematta tai lukea, kommentoida tai olla
kommentoimatta.

Kiitos.

Lue lisää

Kirjoita ihmeessä lisää.

Minusta on mukava lukea runoja ja novelleja ja arvostella niitä. Tämä on ihan rehellinen arvio, ei mikään henkilökohtainen loukkaus (miksi ihmeessä olisin kiinnostunut loukkaamaan ihmistä jota en edes tunne?). En myöskään ole sanonut älykkyysosamäärästäsi mitään, sen paremmin kuin persoonastasi.

Kritiikistä voi olla myös hyötyä jos sitä lukee avoimin mielin. Ylisanat ja kliseet ovat koomista luettavaa, vaikka niitä ei sellaisiksi tarkoittaisikaan. Samoin sisällöttämät kielikuvat. Tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni.

Minä pidin kovasti Lindan runosta.
Se oli koskettava,herkkä ja kaunis.Aito.

Luin arvostelusi ja minusta sinä odotat
runolta dokumentin ominaisuuksia.

Tiedätkö mikä tehokkaimmin tapaa runosta
herkkyyden? Dokumentinomaisuus.

Runo ei koskaan saa olla selväpiirteinen sukuselvitys.Runo ei saa antaa vastauskia,
vaan herättää kysymyksiä ja saada lukijan
ajattelemaan,kokemaan ja tuntemaan.

Jos runo analysoi koetun tuskan,ei se ole
enää runo, vaan analyysi.

Minusta tuntuu että sekoitat Lindan hienon runon arvosteluun liaksi henkilökohtaisia intressejä.
Tulee ajatus että teet siinä väärin.

Enigma. kirjoitti:

Kirjoita ihmeessä lisää.

Minusta on mukava lukea runoja ja novelleja ja arvostella niitä. Tämä on ihan rehellinen arvio, ei mikään henkilökohtainen loukkaus (miksi ihmeessä olisin kiinnostunut loukkaamaan ihmistä jota en edes tunne?). En myöskään ole sanonut älykkyysosamäärästäsi mitään, sen paremmin kuin persoonastasi.

Kritiikistä voi olla myös hyötyä jos sitä lukee avoimin mielin. Ylisanat ja kliseet ovat koomista luettavaa, vaikka niitä ei sellaisiksi tarkoittaisikaan. Samoin sisällöttämät kielikuvat. Tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni.

Lue lisää

sain nimittäin lenkillä ollessani puhelimitse
tiedon että olet jälleen jättänyt jälkesi tänne.

Niin. Ethän Sinä minua tunne, mutta jos itse kat-
sot ettet ole loukannut minua, niin suuresti ih-
mettelen sitä. Et sanonutkaan älykkyysosamääräs-
täni suoranaisesti mitään vaan kiertäen ja kaar-
taen " Miksi käyttää kielikuvaa, jota ei itsekään ymmärrä? "
Sanon uudelleen, että ymmärrän kaiken kirjoitta-
mani. Valitettavaa jos Sinä et ole ymmärtänyt
sitä, vai lieneekö sittenkään loppujen lopuksi.

Mielestäni en käyttänyt runossani mitään kliseitä
vaikka sanomasi viittaakin siihen suuntaan. Ja
jos sisällöttöminä koet kielikuvani, en voi sille
mitään. Ja millä Sinä voit puhua kenenkään muun
puolesta, sitä minä tässä ihmettelen. Tai sitten
on niin, että siellä on joku klaani joka arvos-
telee täällä toisten runoja, ja te kimpassa joko
haukutte tai kehutte. Itse en ole löytänyt kyllä
tältä sivulta Sinun suustasi kuin yhden ainoan
positiivisen palautteen.

Kuten sanottu, runojani ei tarvitse lukea jos ne
ovat sisällöttömiä, kliseisiä tai muuten vain
kiinnostamattomia.

Tämä taas oli VAIN minun mielipiteeni.

mies-v57 kirjoitti:

Minä pidin kovasti Lindan runosta.
Se oli koskettava,herkkä ja kaunis.Aito.

Luin arvostelusi ja minusta sinä odotat
runolta dokumentin ominaisuuksia.

Tiedätkö mikä tehokkaimmin tapaa runosta
herkkyyden? Dokumentinomaisuus.

Runo ei koskaan saa olla selväpiirteinen sukuselvitys.Runo ei saa antaa vastauskia,
vaan herättää kysymyksiä ja saada lukijan
ajattelemaan,kokemaan ja tuntemaan.

Jos runo analysoi koetun tuskan,ei se ole
enää runo, vaan analyysi.

Minusta tuntuu että sekoitat Lindan hienon runon arvosteluun liaksi henkilökohtaisia intressejä.
Tulee ajatus että teet siinä väärin.

Lue lisää

Sydänalaani lämmittää Sinun puolustuspuheesi ja
se miten punnitset runoni sisältöä.

Kyseinen arvostelija ei nähnyt runoani edes runo-
na, pelkästään sanoja sanojen perään kirjoitettu-
na. Mutta jokaisella on sananvapaus, hänelläkin.
Valehtelisin, jos sanoisin etteikö hänen sanoman-
sa vaikuttaisi minuun mitenkään. Minähän olisin
kylmä ja sydämetön, jos tuollaisen palautteen
saaminen ei millään muotoa minua satuttaisi.
Mutta niin kuin olen aiemminkin sanonut, kaiken
mahdollisen olen täällä varmaan jo päälleni saa-
nut. Vie aikaa pureskella sitä, mutta jos
kirjoittaja kuvittelee lannistavansa minut pois
täältä kommenteillaan, siinä hän kyllä erehtyy.

Suurin osa runoistani kertoo elämästäni, kaikes-
ta siitä mitä koen ja elän - tuskastakin jota
olen joutunut kantamaan sisälläni erinäisistä
syistä johtuen. Mutta se ei ole julkista riistaa,
vaikka kommentoija vaatikin konkretisointia sii-
tä. Tuskani on minun, elämäni on minun. Ja jos
minä siitä täällä kirjoitan, minulla on siihenkin
oikeus. Aivan niin kuin on Sinulla, minulla ja
jokaisella muullakin.

Olen samaa mieltä siitä, että runoon on hyvä jät-
tää jotain lukijalle pohdittavaksi. Se on mieles-
täni mauste, ettei tarjoa kaikkea eteen.

Sinä olet kultainen, enkä irrota otettani Sinus-
ta.

Kiitos ja halaus, jonka annan todella harvoin.
Mutta kun se ansaittu, sen kuuluu tulla.

kuten huomaat, mielipiteitä on monia moninaisia.
Mutta minua ei lannisteta jos edellisen kommentin
tarkoitus oli sellainen.

Sinun sanoistasi sain uutta voimaa.

Kiitos.

lindalinda1 kirjoitti:

kuten huomaat, mielipiteitä on monia moninaisia.
Mutta minua ei lannisteta jos edellisen kommentin
tarkoitus oli sellainen.

Sinun sanoistasi sain uutta voimaa.

Kiitos.

Lue lisää

Ne on kunigatar-runoilijan käsistä syntyneet.
Sydämen sykkeellä sävellettyjä.
Sielun sinffoniaksi.
Luettavaksi.

Ja nyt aurinkokin nauraa meille.
Sekin rakastaa.

Margitta kirjoitti:

Ne on kunigatar-runoilijan käsistä syntyneet.
Sydämen sykkeellä sävellettyjä.
Sielun sinffoniaksi.
Luettavaksi.

Ja nyt aurinkokin nauraa meille.
Sekin rakastaa.

Lue lisää

voin kertoa, että kirjoittamasi kirvoitti kyyne-
leet silmiini.

Rutistavin kiitoksin,
linda

huomiotta jäisi tyttöseni, niin sanonpa muutamia
sanasia tässä.

Tietäisitpä kuinka monta p********ä olen tänään
lausunut ääneen. Jos niitä ei ole kymmentä, niin
ei sitten yhtään. Mutta ei se mitään, jouskarin
sisulla mennään etiäpäin kuin mummo lumessa.

Säe johon viittaat, niin täytyy sanoa että itsek-
kin olen mieltynyt siihen eniten.

Kiitos tytölleni, Sinä olet päivieni ilo.

Ihanaa, ihanaa että olet poikennut. Ja sitten Si-
nä vielä puhut ettei runoa synny. Höpöhöpö sanon
minä. Sinun vastarunosihan on upea, kerrassaan
upea joka on pehmeämpi versio omastani.

Takuuvarmasti tuo menee muistiin * naps *

Kiitos. Ja nyt kun olet saanut pään auki, ei kun
uutta putkeen, joohan :D

et tiedäkkään, kuinka paljon nuo sanasi lämmit-
tää. Sain tämän runoni sisällä niin paljon ikä-
vyyksiä päälleni, eihän tätä edes koettu jonkun
lukijan silmissä edes runona. Muutenkin minua
kohtaan kohdistettiin kaikkea mahdollista, jolla
vain voi ihmistä loukata.

Sinulle ihanuus kiitos, toit aamuuuni auringon.