En ennen ole montakaan kalaa tuntenut, mutta nyt tutustunut yhteen varsin jalat alta vievään tapaukseen. Olemme tunteneet vasta vähän aikaa, mutta yhteys syntyi hämmästyttävällä tavalla oikeastaan saman tien ja mies on aivan liian hyvää ollakseen totta MUTTA.. mulla menee kohta hermo huonoon kuntoon sen jahkaamiseen! Kertokaapa te viisaammat onko ominaisuus kovinkin tyypillinen kaloille??
Elämäntilanteet ovat enemmän kuin hankalat puolin ja toisin, enkä oikeastaan tarkoitakaan mitään suuria päätöksiä sillä olemme tunteneet vasta vähän aikaa ja olemme melkoisen isojen asioiden äärellä.. Ylipäätään tuota päättämättömyyttä ilmenee ihan pikkujuttujenkin suhteen. Itse kun olen halki-poikki-ja-pinoon -tyyppiä, niin tämä jahkaaminen koettelee kärsivällisyyttäni..
Vai pitäisikö se osata lukea merkkinä, ettei kiinnostus olekaan molemminpuolin yhtä voimakasta?? Itse välillä tulkitsen tilannetta näin..
Vai pitääkö fisuherralle vaan antaa aikaa ja etäisyyttä sekä kärsivällisesti odottaa, mihin päin asiat kehittyvät? En tiiä...
Elämäntilanteet ovat enemmän kuin hankalat puolin ja toisin, enkä oikeastaan tarkoitakaan mitään suuria päätöksiä sillä olemme tunteneet vasta vähän aikaa ja olemme melkoisen isojen asioiden äärellä.. Ylipäätään tuota päättämättömyyttä ilmenee ihan pikkujuttujenkin suhteen. Itse kun olen halki-poikki-ja-pinoon -tyyppiä, niin tämä jahkaaminen koettelee kärsivällisyyttäni..
Vai pitäisikö se osata lukea merkkinä, ettei kiinnostus olekaan molemminpuolin yhtä voimakasta?? Itse välillä tulkitsen tilannetta näin..
Vai pitääkö fisuherralle vaan antaa aikaa ja etäisyyttä sekä kärsivällisesti odottaa, mihin päin asiat kehittyvät? En tiiä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna sille aikaa.....kyllä ne asiat selvenee molemmille ennemmin tai myöhemmin, kato hiljaa hyvää tulee;) On hyvä muistaa että JAHKAILU on ominaisuus useimmissa kaloissa, ei vika.
Omasta mielestä oon ollut ihan todella kärsivällinen. Takapakeistakaan en oo nostanut meteliä, vaikka joskus olis ehkä pitänyt ja syytäkin ois ollut.. välillä tekis mieli antaa huutia ihan täydeltä laidalta, mutta onko kalalle räjähtäminen ihan vihon viimeinen niitti arkkuun? Vai miten hyvin te kalat kestätte toisen osapuolen tunteenpurkauksia suhteissanne?
vaikuttas toi nyt vaan vähän siltä että kalaherra ei taijakkaan olla vakavasti kiinnostunut sinusta....Luultavasti pelkkä kaveruuskin hänelle riittänee...
Kuulostaa tutulta tilanteelta. Olen itse jousimiesnainen, joka on ollut pitkään rakastunut kalatmieheen.Hän tuntuu aidolta sielunkumppanilta. Elämäntilanteemme ei ole ollut myöskään helpompia ja liekö siitä johtunut että tilanteemme ei ole edennyt yhtään. Yhtenä päivänä kyseinen mies näyttäisi olevan todella kiinnostunut minusta toisena hetkenä ei ole tuntevinaan. Nyt olen päättänyt niellä kyyneleeni ja siirtyä elämässä eteenpäin.Että se siitä sielunkumppanuudesta.
No, kylläpä kuulosti tutulle sinunkin kommenttisi. Olen jousimiesnainen ja seurustellut tiiviisti kalamiehen kanssa jo yli neljä vuotta. Hitaasti edetään, olen jo heittänyt pyyhkeen kehään monta kertaa. Mutta jostakin olen kuitenkin löytänyt sen peräytymisen ja maltin, jotta olemme jatkaneet yhdessä. Ihanaa on, ajatukset ja tuntemukset käyvät niin hyvin yhteen. Kalamies etenee hitaasti, mikä toisaalta on minun tilantarpeelleni tärkeätä, vaikka olenkin päätöksiin nopeammin syöksyvä. Emme loukkaa toisiamme. Kaikki elämäni varsinaiset miehet ovat olleet kaloja, kalamiehet ihastuvat minuun ja minä heihin. Mutta tämä viimeisin tapaus on kyllä paras - kestää sitten niin kauan kuin kestää.
Kyllä se on niin, kun nainen on tippaleipäaivo ja miehet putkiaivoja, niin siitähän voi vain tulla sekamelskaa.
Itselläni on kyllä juuri päinvastainen kuva kalatmiehestä, olisi ihan valmis jo naimisiin ja tekemään lapsia, vaikka ollaan tunnettu juuri ja juuri kaksi kuukautta. Mies olisi syöksymässä vakavaan suhteeseen alta aikayksikön. Itse olen tässä jarrutellut ja yrittänyt tahtia hiljentää. Välillä en oikein tiedä mikä mies on miehiään, sillä saattaa kadota vuorokaudeksi ilmoittelematta mitään, välillämme on monta sataa kilsaa... ja sitten taas pidetään yhteyttä todella tiiviisti. Annan nyt ajan katsoa mitä tästä tulee, enkä ota herneitä mistään tyhjästä.
ovat hitaita syttymään.
He ovat ujoja, ja estoisia.
Tarvitsette aikaa.
Itse voin kalat naisena allekirjoittaa, että tuo hitaasti syttyminen on erittäin totta. Itse toimin juurin näin, hitaasti syttyen. Kärsivällisyyttä ja kuitenkin avointa ilmaisua välittämisestä. Niin se toimii meillä kaloilla. Onnea matkaan!
Kiitos teille kaikille vinkeistä, täytynee ottaa vinkistä vaari ja koittaa tuota jaloa taitolajia, eli kärsivällisyyttä.. Tuo fisu taitaa olla kyllä sellainen aarre, että eiköhän se ole odottamisen arvoinen ;)
Onko se liian vaikeaa ymmärtää? Ainakin meikällä menee tovi ennen kuin viitsin ruveta puhumaan itsestä. Jos joku on oikeasti tärkeä ihminen, niin kyllä avaudutaan jne...
Jos esim sellainen, joka tahtoo heti vastauksen, niin siinä menee vielä kauemmin.