Papit vain

siihen liittyy juoruilu, johon taas liittyy valehteleminen. Jonkinlainen löysyys kaikessa puhumisessa ts. harkitsemattoomuus, mitä voi puhua ja mitä ei ja etenkin muista ihmisistä, on liukaskielisen ongelma. Omat asiathan he salaavat. He saattavat pitää itseään jopa älykkäinä vain sillä perusteella, että puhuvat kuin papupata.

Luoneteenpiirteen omaava ei sovi puhujaksi, jonka olemuksen jo täytyy huokua luottamusta ja harkistevuutta kaikessa sekä käyttäytymisessä että puhumisessa.

Olen kysynyt vanhoillislestadiolaisilta tästä, ja he ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että ei hyödytä uskonelämää tuntea alkukielisiä tekstejä tai kirkkohistoriaa.

Olen jopa törmännyt vanhoillislestadiolaisiin, joden mukaan tällainen "liian" syvällinen perehtyminen teksteihin on jopa vaarallista ja vie uskon. Minusta tuntuu, että uskolla ei ole sen kanssa tekemistä, vaan pahempi uhkakuva tuntuu olevan se, että seurakuntalainen saattaa alkaa kyseenalaistamaan srk:n oppeja ja perinnäissääntöjä. Tämä taas horjuttaa vl-liikkeen uskottavuutta, ei itse uskoa Jeesuksen sovitustyöhön.

Olin kerran seuroissa, joissa puhuja selvitti: "tämä on väärää oppia" ja "tämä on oikeaa oppia"...Hyvänen aika sentää, olisin halunnut kysyä, että mihin tuo opetuksesi oikeasta ja väärästä oikein perustuu. Ei siihen ainakaan riitä vastaukseksi, että "se vaan on Raamatun mukaista"´. Vaarallista tuo suurisuinen oman opin oikeaksi julistaminen. Kun puhutaan opista, sitä on aina oikeus kyseenalaistaa. Oppi ja usko ovat eri asioita, joten opin kyseenalaistaminen ei ole uskon kyseenalaistamista. Vl-liikkeellä menee kai puurot ja vellit sekaisin tässä asiassa.

joissa luetaan raamatun teksti ja sen jälkeen aletaan puhua vähän sinneppäin, mutta ei juuri luetusta raamatun kohdasta.

juuri noiden perusteella jo kahden lisäksi jotka eivät ole pappeja. Puhujalta pitäisi vaatia teologinen koulutus, nykyään täälläisia on jo tarpeeksi.