Kerro haapavetistä "totta tai tarua" tarinaa, joka sisältää vähintään 20 sanaa.
Jokainen voi kertoa jutun
A)yksin
B)vuorovedolla kaverin kanssa
Laittakaa jutun alkuun merkki A tai B, jotta tiedetään kumpaan sarjaan se kuuluu.
Jos haluaa "satunnaisen" kaverin mukaan, voi aloittaa jutun (B...) ja toinen jatkaa tarinaa, kenestä kulloinkin siltä tuntuu.
Jokaisen täytyy osallistua rekisteröitymättömänä, mutta NIMIMERKKI täytyy olla helposti tunnistettava... → "Karhunvatukka", "Wiskisieppo", "Kaneliomena"... ja voittajat valitaan yleisöäänestyksellä Vappuna.
Voittaja/t molempiin sarjoihin.
Tähän alle vain kilpailuun osallistuvia juttuja.
Protestit omaan aloitukseen, kiitos.
Leikkimieltä kaikille!
Jokainen voi kertoa jutun
A)yksin
B)vuorovedolla kaverin kanssa
Laittakaa jutun alkuun merkki A tai B, jotta tiedetään kumpaan sarjaan se kuuluu.
Jos haluaa "satunnaisen" kaverin mukaan, voi aloittaa jutun (B...) ja toinen jatkaa tarinaa, kenestä kulloinkin siltä tuntuu.
Jokaisen täytyy osallistua rekisteröitymättömänä, mutta NIMIMERKKI täytyy olla helposti tunnistettava... → "Karhunvatukka", "Wiskisieppo", "Kaneliomena"... ja voittajat valitaan yleisöäänestyksellä Vappuna.
Voittaja/t molempiin sarjoihin.
Tähän alle vain kilpailuun osallistuvia juttuja.
Protestit omaan aloitukseen, kiitos.
Leikkimieltä kaikille!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kylymänä pakkasehtoona katottin pirtin klasista ulos, jotta jokuhan sieltä vieraaksi pyrki. Joku hiihtäen taloa läheni peltoa pitkin karvalakin reuhka silimillään.
Kohta jo koputus ovelta kuului ja pirttiin astui kuurottunut mies, joka tokaisi: " Kätö kätö, ku on mukava hiihellä.."
Mittari näytti -35 asteita.
...
Pikkunen terhakka äijä kuluki kylillä hierojana, isäntien ja emäntien kolotuksia se hoiteli.
Hieroissa se monasti seiso toolilla ku ei muuten ylettäny istuvan isännän jäsenniin. Kerran kun se kopristeli isännän mahatalia ja tuli kourinneeksi liian allaalta niin isäntä ärähti ja huitas hierojan tollonkoppina lattialle. Ku hieroja konttas sieltä ylös niin se heristi sormijjaan ja moitti isänttää että tootoo, ei titä tillälailla taa leuhata.
No sillä kertaa hierojalle ei ees maksettu palakkaa. Ku se sitte palas mökkiisä niin sen iso akka oli pahana ku ei rahhaa tullukkaa ja sieppas nahkavyön ja meinas antaa ukolle remmiapelia. Vai sillon se hieroja konttas äkkiä sängyn alle turvaan ja huuteli sieltä että miehellä on miehen titu vaikka te olit tängyn alla.
Eräässä talossa oli hierojalla vakituinen jakkara,jossa hän aina istui käydessään.Nähdessään kerran hierojan tulevan,naulasivat talon pojat kolme naulaa jakkaran alapuolelta läpi.Hieroja tuli,toivotti hyvää päivää ja istahti:
- Taatana! Viranko rokotti viikolla,tuli toinen reikä,nyt tuli niitä littää.Ei Ahonperän hällättäkkää oo ko kolome reikkää,vaikka te on ito talo.
Hieroja kväi Oulussa sammoihin aikkoihin ku Viina-Mattiki tapasi Oulun vanahampiian. Siellä sattu yhtä ja toista, jos oli Matilla niin olipa hierojallaki palattuaan palijo kerrottavvaa.
"Titte minä menin vetitolninmäjelle ku oli aivam pimiää. Miet teito tien valletta. Minä teitahtin ja tanoin että teit, kuka tiellä? - Ei vattautta. Te miet vain teito hilijjaa.
Minä tanon että lain nimettä teit, täällä on polliiti. Ei vattautta ja miet vieläki vain teito hilijjaa.
Minä tanon uuveettaan että teit, taikka minä ammun. Ei vattautta vieläkään.
Titte minä katon talkemmin ja te oli ito kanto.
Mina tanon että antteekti, ei titä tuolla lailla taa olla ylypiä."
Hieroja oli hieromassa erästä rouvaa Oulus,venytteli siinä rouvan pehmeitä reisiä,selitti:
- Minun täytyy tunnuttaa tyntini,minun lihani nouttee,eikö maitteta?
Käräjillä sukkelakielinen vaimoihminen todistaessaan
kertoi kuulleensa tietonsa kyliltä.Tuomari vihastui:
- Täällä ei kuulopuheet tule kysymykseen,saatte poistua. Pitkähameinen todistaja lähti ovea kohti.
Mennessään hän nosti hieman toista jalkaansa ja pieraista posautti. Tuomari komensi hänet takaisin:
- Te pierasitte halventaaksenne oikeutta.
- Näkikö herra tuomari sen ?
- En,mutta kuulin sen.
- Justiinsa herra tuomari sano,ettei täällä kuulopuhheet tule kysymykseen.
unohtu se A
Sarja B
Kävipä niin, että kaivinkonneen lavetista hajosi renkas kesken matkaa uuvelle työmaalle Vattusiin ja kolarin seurauksena meni samalla napa käyttökelevottomaksi.
Ei auttanu rukkoukset eikä muutkaa yliluonnolliset jekut, uusi oli saatava ja halavimmaksi osottautu ruottalainen välittäjä.
Kuumailimapallolla lähimmä sitte kolomisin nappaa hakemaan. Tuuli oli myötänen ja porukka hyvin keskenään toimeentuleva. Alakujaan oli tarkotus renkaita poltella kuuman iliman saavuttamisseen, mutta jo Annosissa vaihettiin suomalaiseen koivuhalakoon syystä, että matkan tarkotus oli olla herättämättä turhaa huomioa...palavista renkaista, ku tahtoo lähtiä paksu musta savu, joka lienee henkitettynä vaarallisempaa, ku tupakka.
Matka oli kaikenkaikkiaan hyvinni vaiherikas...
ku vieläki on turpa nojesa?
mutta jäitkö pois Annosissa, jos nyt oot jo päässy nokkaas peilistä kahtoon?
Vai ootko vielä mukana ja tuo oli vain tekstari?
on jatkoa kohdassa Pihatyöt / kuumalima pallo.
Sarja B Alkuvalmistelut: Miehistö alukseen koottiin innokkaiden vapaehtoistenvoimin. Jännitys lähtöön oli ihan käsinkosketeltavan innostava.Palaveerattiin Absin kahviossa suunnitellen matkan vaiheita joita ei voi kuitankaan ennakkooa arvata. Kapteenille uskottiin kaikki aloksen kiperimmätkin päätökset. Hupiukot eivät osanneet arvata kinkälainen porukka ryyppi kahvia ja teki päätöksiä suurista matkavalmisteluista.Kun palaamme niin saattapa huomata erikoisen ilmeet vai osaavatkohan tunnistaa meitä. Ruokahuolto teetti kovasti ennakko valmisteluja. Aluksen perämiehelle oli askarruttavaa ilmojen ja tuulien ennakointi kuin myös kaluston hankinta. Aluksen Perämies jatkuu kohdassa Pihatyöt myös
Olihan siinä moninaiset naurut eessä matkan aikana, ku Hupiukkojen palijon, mutta niin vähän, tietäviä ilimeitä muisteltiin. Kysymysmerkkit naamallaan istuskeli heistä moni, mutta ku ei hoksattu, niin ei hoksattu. Ilimeet keroivat sen, että mietittiin porukalla, mikä sakki se siinä istuu ja hilijaa jutustellee niinki lähellä Parlamentin pöytää. Välistä oli olo meillä, niin ku oltaisiin väärässä paikassa. Yskäsyjä kuulu ympäriltä, mutta me ei oltu tietääkseenkää.
Muonitushan se eniten tuotti päänvaivaa. Korissa ei liiemmin ollu ylimäärästä tillaa, joten jotakin oli keksittävä... Olipa siinä porukassa yksi partiolainen, jonka opastuksella kuivasin kaikkia mahollisia ruokatarvikkeita pienempään olomuottoon. Loppujen lopuksi saatiin pieneen tillaan kunnollinen ruokavarasto lihhaa, kallaa, marijoja, kymmenenlaisia jauheita, sokeria, suollaa, rusinoita, päähkinöitä.... vettä, ku jostain löyettäs matkan varrelta niin kyllä pärijättään. Melekkeen vois sanua, että paremmin syyään, ku monesti kotona..
mietittiin lennetäänkö vain päivällä kun tuulet kuljettaa. Yöllä tuuli usein tyyntyy vaan merellä kyllä tuulee yötäpäivää. Annettiin käytännön hoitaa tilanteen mukaan jokaisen päivän päiväohjelman. Yleisöllähän on mahdollista esittä kysymyksiä matkan aikana.Aluksen Perämies. jatkuu
Paitaressuna ollessa sattu niin, että tuli puhuttua vanhanemännän kuullen rumia. Vanhaemäntä hyvinkin uskovaisena ihmisenä sanoi: "Tuo ei tiiä hyvää. Jos puhuu rumia, Jumala ei siitä tykkää ja rankaistukseksi puottaa kuumia kiviä päälle."
Iltapäivällä alkoi kuulua ukkosen kaukaista jyminää. Viisas vanhaemäntä virkkoi tämän kuullessaan : "Nyt on Jumala kuullu sun aamulliset sanat.."
Eipä paitaressu siitä hätkähtänyt, vaan käveli ulkoportaille seisomaan pääkallellaan taivasta kohti katsoen ja tuumasi "Antaa tulla vaan!"
liikkeitä.Jatkoa alkaneeseen ketjuun. Oomma nyt matkalla ainaki Ruotsiin ja riippuen tuulista niin nähhään mistä meidät löytää. Kokkolasta nousi mukaan luotsi merimatkaa varten. Aluksen päällystöön kuuluu KAPTEENI ja Perämies . Minä toimin aluksen perämiehenä. Palataanpa viela perjantaiillan tapahtumiin. Lähdimme yöllä klo 2.00 paikkaa en kerro matkan arkaluontoisuuden vuoksi. Niinpä päädyttiin kokeilemaan aluksi kuuman ilman tuottamisessa vanhoja renkaita ja halkoja.No hyvinhän siinä ilmaan päästiin mutta savu oli aivan mahoton. Meidän menoa on helppo seurata savumerkeistä. Ensimmäinen ongella sattu Sievin yllä kun joku houkka oli kuhtunu Sepen sammuttaa aluspaloa ja niin siinä sitten kävi että Sepe yläpuolellamme lurautti niskaamme tuhatlitraa vettä niin voitta arvata mitenkä siinä käy. aluksen Perämies. Jatkuu
liikkeitä jatkuu. No tässä vesi suihkussa kävi niin että pallon alla oleva tuli sammui kuin myös kapteenin läppäri. Josta on sellaisia tietoliikenne ongelmia no mutta minun läppäri pelovua. Siinäpä kävi sillai kun tuli sammu ja koritäytty vedellä niin tultiin alan kuin Sakkeus puusta että kaarna rapisi.Annahan olla, allahan oli melekonen laskettelu keskus ja paikalla oliat luulivat meitin tulleen aivan tarkotuksella kysseiseen kohteeseen. Hurraa huudoin meidät vastaan otettiin.Siinähän ruvettiin kyseleen kuivia syttypuita niin luulivat meidän makkara nuotiota tarvihtevan, no eihän me makkaroista kun oltiin paistettu hyvin hiiltyneet rengastulella paistetut makkarat, vaan korin alle tulet ja joutuin että päästään jatkaan matkaa. No käytiinhän laskeen parit mäet samalla kun oltiin paikalla. Pelastus kotrille ilimotimma ettei pijä lossautella vesiään kaikkien savuovien päälle, oli muuten aika joutusa alastulo. Päästiinhän viimein liikkeelle.Ihmiset olivat hyvän tuulisia kun huiskuttivat meille ja me myös luultiin olevamma jotahi sankareita niin päästettiin kauhiat savut ilmoille. Siinä meni kolme auton rengasta. Innostuttiin vähän liikaa kun sytty pallaa korin kiinnitys köydet, no toki jäi yksi ehyt niin pysyttiin kyydissä. Vain sillä seurauksella että kori roikku kallellaan kuin Efel torni. Aluksen Perämies. jatkuu
liikkeitä jatkuu. No siinä taiteiltiin Kokkolan yhden köyden varassa. Maastoiduttiin ja korjattiin palaneet köydet. Tankattiin puuvarasto ja renkaat. Luotsi nousi alukseen ja merimatka alkoi. Merellä oli alkumatkasta pilkkijöitä joita tervehdittiin savumerkein. Siinä renkaat osottautui pistämäksi. Luotsin ohjeiden mukaan väistettiin karikot mutta tuulia kyllä ei. Eräs kunnon puhuri antoi meille kunnon kyydit. Menimme matala lentoa kuin harakka parvi neljänkymmenen asteen kulmassa hurjaa kyytiä. Tunnelma oli kuin ensi lentäjällä; Ilmojen halki käy lentäjän tie vaikka takapuoli maata viiltää. Eikä ilma kuopista ollut tietoakaan.Ruotsin vesitilassa ilmesty hävittäjät seuraksemme, sillä seurauksella että ilmavirtaukset kulettivat alusta kuin höyhentä. Aluksen Perämies jatkuu...
Minä, ku luulin, että kaikki suurimmat vastoinkäymiset koettiin Sievissä, ku Sepe heitti veet niskaan... siitähän ne tojellisuuvessa vasta alko, kuten saatta lukia..
No, ku veet tuli niskaan, niin mulla huoli muonavarastosta. Jos pussit kastuu, tavara turpuaa; eikö se näin ruukaa käyä.. luonnollinen reaktio. Mää niitä sitten suojelemmaan ruhollani ja hyvinpä oli läskeistä tässä hyötyä.. Kaikki säily syötävän pienessä muovossa.
Enpä oo elläissäni pelänny niin, ku tämän yhen köyven varassa Kokkolaan menon aikana. Jos ihiminen on semmonen luonnostaa, että kiikkutuolissa eestaas liikuskelu tekkee jo jopelon olon, niin arvaappa vain oliko Yrjö kylässä koko välin. Siinä minä makasin mahollisimman keskellä korin "alareunaa" ja pijin reunasta kiinni. Joka kerta, ku silimiä pikkusen ravotin, pyörähti sisuskalut kiihtyvällä tahilla ympäri ja maha kramppasi. Mistähän sitä löytyyki ihimisestä "tulemista" niin palijo?... No tämmösen elopainon ommaavalta varmasti "vararenkaista". Se on kyllä varma se, että ku kottiin takasi tullaan, niin viimestään Sokkarin tarkkasilimäset ovivahit puottaa silimäsä päästään, ku minut vihon viimein tunnistavat... kilo poikineen on matkalle jääny, yksistään merisairauven takia.
Seurasta minä oon kyllä nauttinu..
Poikamies kehaisi syöneensä mateita,josta johtuen kasvinkumppani oli tytöissä ollessaan osoitellut halujaan. Toinen neuvoi: - Syöppäs läskiä.Tiiä,vaikka se sitte jo yrittää puhetta vokelttaa.
A
Tämä tapahtui viime syksynä vai olikohan se edellis... No, ei nyt takerruta siihen. Olin ostamassa 12 kpl kanervaa äidilleni kirkonkylän kukkakaupasta. Olin tosi pitkästä aikaa tälläisella asialla ja olin epävarma siitä, että miten pitäisi toimia. Näin kyllä heti ulkona hyllykät, jotka olivat aivan täynnä kanervia. Hyllyjen vieressä oli paperipusseja, joihin arvatenkin valitut kanervat voisi laittaa. Olin vain niin epätietoinen, että tulisiko myyjä avukseni vai oltiinko kukkakaupassakin siirrytty itsepalvelu aikaan? No, siinä minä ulkona mietin asiaa ja, kun ei ketään tullut paikalle, niin päätin itse valita kanervat ja pistää ne pusseihin. Jaoin valitsemani kanervat kolmeen pussiin. Ajattelin, että olisi myyjän helpointa tarkistaa....
Niin minä lähdin kaupan sisälle maksamaan ostokseni. Kassan luona seisoikin myyjä valmiina palvelemaan minua. Ennen maksamista minun täytyi kuitenkin saada pestä käteni. Olihan ne ryöttyneet likaisten saviruukkujen käsittelystä. Ystävällinen myyjä opasti minut vesipisteen luo.
Palasin maksamaan kukat. Myyjä kysäisi, että "haluaisinko vielä muuta?" Katselin ympärilleni. Olin ihanien esineiden ja kauniiden kukkien ympäröimä. Sanoikin myyjälle, että "olisihan kaupassa vaikka mitä ihanaa, mutta kun olen liikkeellä pyörällä ja noissa kanervissakin on jo tekemistä, että saa ne vietyä äidin luo".
Lähdin ulos ja aloin laittamaan paperikasseja pyörän kyytiin. Yksi taakse koriin ja yhdet molemminpuolin sarveja. En ehtinyt kaikkia laittaa, kun ovi aukesi ja myyjä sanoi, että "Ei niitä täällä näykkään...Odota hetki". Siinä myyjää odotellessa laitoin loput kassit paikoilleen. Painavia kasseja katsoessani kävi mielessä, että jospa myyjä toisi paremmat kassit, koska sarvissa olevat kassit tuntuivat tosi painavilta saviruukkujen johdosta. En ehtinyt kauaa seisoa, kun ovi taas aukesi. Myyjä tuli takaisin pahvilaatikko kantaen ja sanoi nauraen että "Siinä sinulle, ettei matkanteko käy liian helpoksi". En osannut kuin kiittää.
Sain paketin mahtumaan kainalooni ja lähdin äidin luo polkemaan. Sitä ei voi usko, miten yllätyspaketti saanti kevensi paluumatkaa. Hymyssä suin poljin kylän läpi ja eivätkä painavat kassit haitanneet yhtään matkantekoa.
Ai, mitäkö paketista löytyi? No, siellä oli sarja peltisiä ulkoruukkuja. Yhden annoin äidille ja kahteen niistä laitan talvisin kanervia koristamaan etuoveani.
A
Sain vihdoin työviikon päätökseen. Kello löi vähän yli yhdeksän ja suuntasin pyöräni kohti kotia. Ilma oli leppoisan lämmin, alkukesän merkkejä.
Päästyäni kotiin aukaisin pahaa aavistamatta ulko-oven. Samassa sain väistellä ilmassa lenteleviä esineitä; tuli haarukkaa, kirjaa, pyyhekumi ja jopa pieni retkikirves. Ilmassa oli selvää tappojuhlan tuntua. Etsin hätäiseen piilopaikkaa ja vaatekomerosta sen äkkiä äkkäsinkin. Oven raosta katsoin poltergeistin syytä. Siellähän armaani punaisena sadattelikin kaikki manalankenraalit pienimmästä isoimpaan päälleni. Kerrassaan uskomatonta kuinka lempeästä prinsessasta oli hetkessä muuttunut tappokone. Sadattelun jatkuessa luikahdin kohti ainoaa pakotietä, samaa mistä olin tullutkin. En kerennyt puoleen väliinkään kun sain murhaavan rutistuksen kaulaani. Samassa myös oikea olkapääni kastui.
Sain kuulla vastavuoroisesti ison aarian anteeksipyyntöjä. Tajusin ainokaiseni rauhoittuneen sille asteelle, että voin johdattaa hänet lempeästi talomme ainoaan laiskanlinnaan (hetken mielessäni mietin mahdollisia esineitä jotka toimisivat pakkopaidan korvikkeina). Kyselin ja maanittelin syytä mikä moisen tulivuoren aiheutti. Vaimo vikisi ja nyyhki lisää. Viimein sopertavalla äänellä hän sanoi kolme kirjainta "PMS".
Väsyneet aivoni etsivät muistini sokkeloista oikeaa vastausta. Yksikään ei tuulut muistin päälle. Kysyttyäni tarkennusta sain sen verran äkäisen katseen, että päätin olla hiljaa ja etsiä ratkaisua ominpäin. Tutkimuksissani en käytä tietosanakirjoja, pelkästään omaa (välillä myös muiden) intuitiota). Yöunet väistyivät tämän visaisen pulman ratkaisemiseen.
continued.
Työhuoneeni lattia alkoi uhkaavasti kulua mietiskellessäni kuumeisesti kolmen kirjaimen mysteeriä. Vihdoin väsyneet aivoni oivalsivat merkityksen - kysehän on tietenkin Pulse Magnetism Syndroomasta. Vaimokultani oli saanut liikaa magneettistä säteilyä. Vähemmästäkin hormonit käy ylikierroksilla.
Onneksi varastossa oli riittävästi komponentteja säteilyn alkuperän selvittämiseksi. Imurista varsi, kahvinkeittimestä pari vastusta, tv meni siinä sivussa päreiksi. Onneksi olin yksin ja sain etsimeni pikaisesti valmiiksi. Enää puuttui korkea paikka havaintopisteeksi.
Nykäsin vaimoni autosta akun kainalooni, häkkyrä toiseen ja suunnistin mopedillani Korkattivuorelle. Saavuttuani kukkulalle hikisenä virittelin nuotion hetkessä pahinta vilua pois viemään. Nyt saattoi alkaa säteilyn metsästys. Kului neljättä tuntia ja akkukin alkoi uhkaavasti uupua. Vihdoi sain suuntiman. Kompassista lukema ylös ja takaisin mopedille. Tunturi vaisi kuin viimeistä päivää. Ei aikaakaan kun piti lähteä suota jalan talsimaan. Hemkitoreissani löysin itseni Wanhan Pappilan pihalta. Tarakalta tempaisin mittauslaitteistoni, joka lupaavasti osoitti minun löytäneen sitä minkä ajattelinkin - vesiperän.
Nälkä jo kurni suolissani saapuessani kotipihaan. Vaimo olikin sopivasti vastassa uudessa kampauksessaan. Ilman minkäänlaisia mittareita vaistosin kovan myrskyn olevan lähellä. Se olikin ainut oikea sisäinen ääni sinä viikkona. Neljättä päivää menikin lepäilessä kotiarestissa. Ainut mnkä opin oli se, että naisia on vaikea ymmärtää - PMS:n kanssa tai ilman.
Muistoja kaukaisesta nuoruudesta.
Moto-grossia mopolla.
Oli 60-luvun alkupuoli meneillään, kun tulin mopoikään. Mopoja sanottiin siihen aikaan moottoripolkupyöriksi, koska niissä oli vielä silloin polkimet. Mutta eihän se menoa haitannut, kun alla oli ihan oikealla moottorilla varustettu ajoneuvo. Eipä tarvinnut mitään räpättimiä laitella, niin kuin polkupyörään.
Kova oli kilpailu kylän pojankossien välillä. Se, jonka mopo kovimmat kyydit tarjosi, oli Kylän Kunkku. Viritystoimenpiteitä suoritettiin, pitihän sitä konetta ”viilailla”, vaikka ei oikein ollut käsitystä, mihin kohtaan moottoria moinen toimenpide piti suorittaa. Kuulopuheiden mukaan viritys oli onnistunut, jos teho ei pudonnut kuin 20 prosenttia. Miten sekin prosenttiluku käytännössä mitattiin, jäi arvoitukseksi.
Koska mittalaitteita Kuninkaan Mopon tehon määrittelyyn ei ollut, suoritettiin jyvien erottelu akanoista paikallisella sorakuopalla. ”Moto-crossi” oli muodissa. Idolina oli siihen aikaan Frank Nyman. Hän taisi olla siihen aikaan lajin Suomenmestari, ellei enemmänkin?
Ainahan sitä voi kuvitella olevansa kovakin crossitähti, mutta eihän siitä voinut mopolla ajaessa puhua. Pari metriä oli jo pitkä loikka mopon kyydissä. Ei tavallinen mopo ollut tehty montulla ajoa kestämään. Yrittää kuitenkin piti. Täytyihän se kavereille saada taitojaan näyttää. Niinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan nuorten ”miesten” keskuudessa.
Moponi satula oli yhden istuttavaa mallia. Saman tapainen kuin polkupyörässä. Kooltaan hieman pyörän satulaa suurempi. Se oli kiinnitetty rungosta nousevaan pystyputkeen. Aivan samalla tavalla, kuin polkupyörissäkin. Jonkinlainen jousikin oli satulan alla.
Kerran sattui crossia ajaessani käymään siten, että satula irtosi ja tipahti hyppyrissä enkä sitä heti huomannut. Ei tosin kauaa aikaa kulunut, kun asia tuli esille. Ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä istahtaa satulan putken päähän täydellä voimalla. Tähtiä vain silmissä välähteli ja ajohommat siltä päivältä loppuivat siihen paikkaan. Lievästi sanottuna teki ”Eetvarttia”.
Tuuria oli kaikesta huolimatta silloinkin matkassa. Siitä on olemassa kaksikin elävää todistetta ;)
A-sarjaa.
Mikä mahtaisikaan maistua paremmalle, kuin aito, kotona valmistettu ruisleipä? Makuasia, sanoo joku… Kyse siinä tapauksessa lienee, että henkilö ei ole saanut koskaan maistaa todella hyvää leipää.
Sanovat, että leivän maku perustuu taikinan juureen. Siihen, joka jätetään ”juurisaavin” pohjalle talteen seuraavaa leipomiskertaa varten. Perustuukohan emännän taito tehdä hyvää ruisleipää jauhopeukaloon vai siihen, että on jostain saanut hyvän juuren taikinan tekoa varten? Täytyy se ruisjauhojen laadullakin olla oma merkityksensä lopputuloksen makuun. En ikinä unohda sitä herkullista ruispuuron makua, joka on jo kaukaa lapsuudessa jäänyt aivojen makukeskukseni muistilokeroihin. Riihessä puidusta rukiista oli jauhot jauhettu. Mahtaako sellaisia enää mistään saada? Riihet ja varstat taitaa elää elämäänsä ainoastaan vanhojen ihmisten, kuten minun, muistoissa…
Ruisleipien säilytys tapahtui lähellä katonrajaa sijaitsevissa leipävartaissa. Siellä kuivuivat koviksi, mutta maku niissä säilyi. Taisi jopa parantua. Sieltä oli ilo niitä nälän tullessa alas ottaa ja ryhtyä syömään. Päälle kun vetäisi kotona kirnuttua voita, niin mahtaako mikään olla sen parempaa?
Nykyiset ”kaupan leivät” tehdään isoissa leipomoissa. Parhaansa tietenkin sielläkin yrittävät, mutta koskaan eivät kykene tekemään niin hyvää, kuin oli oman äidin leipoma RuisLeipä. Taisipa olla äidillä leipoessaan taitavan jauhopeukalon lisäksi tunnetta mukana. Se oli varmaankin perussyy, joka jätti ikimuistoisen makuaistimuksen leivän mausta lapsen suuhun. Oma osuutensa saattoi olla myös nälkäisellä lapsen suulla, joka aina odotti äidin leipomaa leipää. Niin kuin pieni linnunpoika..
Ihanaa muistella tällaista, monen mielestä mitättömän pientä asiaa. Minulle se on aina ollut eräs suurimmista haaveistani. Jospa vielä edes kerran saisin tuntea äidin tekemän leivän maun suussani. Tiedän asian oleva mahdottomuus, mutta onneksi kukaan ei voi kieltää unelmointia, jopa sen kertomista muillekin. Tuliko kellekään muulle kuin minulle, vesi kielelle ;)
Muistuu mieleen yksi tapaus liki kymmenen vuoden takaa kun olimme syömässä. Mies sai aina joskus outoja "kohtauksia"että tiskasi astiat.Niin oli myös kyseisenä päivänä,kun töistä tulin. Siinä ruokailimme ja maitolasin tyhjennyttyä huomasin ,että mitä kummaa siellä pohjassa kiinni on. Ei tarvinnut enempää arvuutella...hiirenpaskahan se siellä oli ja kiinni edelleen...koiranruokakuppi odotti viemistä koiralle häkkiin...lähdin sitä viemään ja vatsassa rupesi jo kovasti kiertämään.Heti ulos päästyäni tuli oksennus ja hyvä ruoka sen siliän tien pois,ja yökätä sai tosi pitkään.Kyllä sen jälkeen tuli vähän tarkemmin tutkittua "tiskaajan " kädenjälki.