ja huomasin että jo välillä ulkonakin:(
Kuuluuko tämä yksinäisyyteen??
Pitkän suhteen jälkeen rannalle yksinään jäänyt mies kyselee tässä hiukan huolestuneena. Ne kaveritkin jotenkin etääntyi jossain vaiheessa.
Joskus nuorempana oli "yksinäisiäkin" jaksoja elämässä, mutta nyt alkaa tuntua todella pahalta!
Taisin ruveta purkautumaan:((
Tarkoitin , onko joku huomannut rupeavansa puhelemaan itsekseen, kun on vähän kontakteja ihmisiin. Vai olenko tulossa ,, ?
Kuuluuko tämä yksinäisyyteen??
Pitkän suhteen jälkeen rannalle yksinään jäänyt mies kyselee tässä hiukan huolestuneena. Ne kaveritkin jotenkin etääntyi jossain vaiheessa.
Joskus nuorempana oli "yksinäisiäkin" jaksoja elämässä, mutta nyt alkaa tuntua todella pahalta!
Taisin ruveta purkautumaan:((
Tarkoitin , onko joku huomannut rupeavansa puhelemaan itsekseen, kun on vähän kontakteja ihmisiin. Vai olenko tulossa ,, ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun olin vielä "pieni tyttö", äitini puhui itsekseen ääneen. Minusta se oli jotenkin hävettävää ja kummallista. Siis ei normaalia. Nyt ymmärrän asian toisin. Ihminen kaipaa puhekaveria ja kontaktia toisiin ihmisiin. Miten muuten kommunikoit ellet puhumalla, ääneen lausutut sanat voivat olla merkityksellisempiä kuin pelkästään ajatellut jutut.
Olen itse nyt tilapäisesti yksin, mitä nyt lapset käy. Tämä lapsuusmuisto kuitenkin estää yksinpuhumisen. Haluan kuitenkin sanoa, ettei siinä ole mitään väärää, se on tunteitten purkamista :).
puhun aina ittekseni joka on todella häiritsevää. ois hieno tietää miten siitä pääsee eroon. ehkä vaan pitäs keskittyä olemaan hiljaa.
toisaalta oon kuullut että enteilee hulluksi tulemista..o_O en ihmettelis sitä itestäni:D hihi buaha hihi hehaa
Oujee Sä vastaaja pelastit päivän.
Hohhohoijaa Ei ollu tosi huoli, mutta hymyollään kun tavataan;) Vai mitä?
hätäinen lukasu saattoi saada minut väärin käsittämään, Alkaa vaan hermot kiristyä näköjään kevään tullen. Unohtakaa koko pKaleen aloitus!!
että olisi yksinäinen. Minua auttaa keskittymään, kun puhun ääneen. Eikä se ole vanhuudenkaan merkki. Kerron kun nuorempana, no olin kyllä jo 50, mutta lomamatkalla tapahtui, että hain alueelta tiettyä paikkaa ja sanoin ihan englanniksi: Here I am at last! Mies poydän ääressä hymyili ja minä pyytelin anteeksi yksin puhumistani ja hän sanoi jotain tälläistä: It is allowed to you! Ehkä hän sanoi saman vähän fiksummin, mutta en muista mitä.