Hei!
Saattaa kuulostaa hullulta, ehkäpä se sitä onkin, mutta olen huomannut että pelkään elämää.
Minua ahdistaa suunnattomasti ihmisten julmuus niin muita ihmisiä kuin eläimiä kohtaan.
Päivittäin näen lööppejä ja ihmettelen kuinka sairaita ihmiset ovat ja mietin, miksei me voida elää sovussa ja harmoniassa. Koulukiusaamista, murhia, kouluampumisia, terrorismia, sotia, raiskauksia, pahoinpitelyjä.. Kamalaa.
Tämä jäytää mieltäni päivittäin ja se vaikuttaa elämääni sillä tavoin, että olen todella arka.
En uskalla käydä juurikaan ihmisten ilmoilla, etenkin humaltuneet ihmiset pelottavat.
Töissä käyn kuitenkin ja siellä on mukavia ihmisiä, mutta kaupungilla liikkuminen tuntuu kamalalta ajatukselta.
Mietin vain että onkohan tässä maailmassa vielä olemassa paikkaa, jossa vallitsee tasa-arvo, hyveellisyys ja oikeudenmukaisuus. Heikompia autetaan, eletään sovussa muiden kanssa, eläviä olentoja kunnioitetaan ja omista teoista kannetaan vastuu. Sairaita autetaan, ketään ei syrjitä ja kaikille löytyy koti, aitoa yhteisöllisyyttä, ketään ei jätetä pulaan.
Tämä kuulostaa naiivilta, mutta tämä yhteiskunta jossa elämme ei ole mielestäni hyvä paikka ihmiselle, saatikka lapselle kasvuympäristöksi.
Kävin ahdistukseni takia lääkärissä ja minulle annettiin unilääkkeitä ja jotain ilopillereitä. Lääkkeilläkö minua yritetään huumata, etten näkisi mitä ympärilläni tapahtuu? Mielestäni en ole sairas ihminen, olen vain hirvittävän alakuloinen maailmassa vallitsevan pahuuden ja hulluuden takia. Haluaisin tehdä jotain hyvää, koska tällainen murjottaminenkaan ei ole oikein mistään kotoisin.
Onko kellään muulla vastaavanlaisia tuntemuksia?
Saattaa kuulostaa hullulta, ehkäpä se sitä onkin, mutta olen huomannut että pelkään elämää.
Minua ahdistaa suunnattomasti ihmisten julmuus niin muita ihmisiä kuin eläimiä kohtaan.
Päivittäin näen lööppejä ja ihmettelen kuinka sairaita ihmiset ovat ja mietin, miksei me voida elää sovussa ja harmoniassa. Koulukiusaamista, murhia, kouluampumisia, terrorismia, sotia, raiskauksia, pahoinpitelyjä.. Kamalaa.
Tämä jäytää mieltäni päivittäin ja se vaikuttaa elämääni sillä tavoin, että olen todella arka.
En uskalla käydä juurikaan ihmisten ilmoilla, etenkin humaltuneet ihmiset pelottavat.
Töissä käyn kuitenkin ja siellä on mukavia ihmisiä, mutta kaupungilla liikkuminen tuntuu kamalalta ajatukselta.
Mietin vain että onkohan tässä maailmassa vielä olemassa paikkaa, jossa vallitsee tasa-arvo, hyveellisyys ja oikeudenmukaisuus. Heikompia autetaan, eletään sovussa muiden kanssa, eläviä olentoja kunnioitetaan ja omista teoista kannetaan vastuu. Sairaita autetaan, ketään ei syrjitä ja kaikille löytyy koti, aitoa yhteisöllisyyttä, ketään ei jätetä pulaan.
Tämä kuulostaa naiivilta, mutta tämä yhteiskunta jossa elämme ei ole mielestäni hyvä paikka ihmiselle, saatikka lapselle kasvuympäristöksi.
Kävin ahdistukseni takia lääkärissä ja minulle annettiin unilääkkeitä ja jotain ilopillereitä. Lääkkeilläkö minua yritetään huumata, etten näkisi mitä ympärilläni tapahtuu? Mielestäni en ole sairas ihminen, olen vain hirvittävän alakuloinen maailmassa vallitsevan pahuuden ja hulluuden takia. Haluaisin tehdä jotain hyvää, koska tällainen murjottaminenkaan ei ole oikein mistään kotoisin.
Onko kellään muulla vastaavanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Silmät ymmyrkäisenä luin juttuasi.
Koska minä olen ajatellut ihan samalla tavalla
ja olen samalla lailla ahdistunut ja masentunutkin
kaikesta mitä maailmassa tapahtuu.
Pelottavaa, todella pelottavaa.
Olen ajatellut josko lopettaisin uutisten
seuraamisen kokonaan.
Kun aina vaan kamalampia juttuja sinne ilmestyy.
Minä en ole käynyt missään ns.ammattiauttajilla.
Enkä halua mitään turrutuspillereitä.
Mutta alan sulkeutua omaan maailmaani, sen huomaan.
Eikä se ole hyvä juttu.
Olin ajatellut ettei kukaan ajattele asioista
kuten minä.
Kaikki on niin kylmiä ja välinpitämättömiä tai
kovia.
Kiva tietää että joku ajattelee samoin ja
unelmoi erilaisesta paremmasta maailmasta :)