näkijä

Miekka on käynyt sydämesi läpi ja nyt surua ja kipua kannat. Vaan miekka heltiää, se otetaan pois ja kipu lakkaa, haavat paranevat, sydän tulee voimakkaaksi.

Sillä rauha on ihmisen ja kaikkien olentojen luonnollinen tila, kuten vesi joka on nöyrä, joka pyrkii alemmas ja viimein haihtuu korkeaan sineen, kulkee keveästi kuin pilvi.

Niin on elämän kiertokulku, se ei pysähdy vaan virtaa lakkaamatta, vaan menetetty tuskin poissa on, sillä on monta aikaa. Muiston aika on todellista aikaa ja sekin virtaa, kuin pilvet taikka kuin puro, joka yhtyy jokeen kun on sen aika ja yhä suurempiin jokiin, kunnes on valtava suisto, josta vedet purkautuvat mereen.

Kun on sen aika, surusi on osa koko ihmiskunnan yhteistä surua, osa valtamerta ja silti me voimme purjehtia kevein sydämin, luottaen laivatovereihimme.

Tämä laiva odottaa jo sinua, sillä elämän matka jatkuu ja hyvät kumppanit ovat tukenasi, myös sinä osaat kätesi toiselle ojentaa ja olet tuonut lohtua monen tuskaan.

Kaikki hyvä palaa luoksemme, saamme kaiken mitä olemme antaneet ja enemmänkin, sillä sinulla on suuri ja rikas sydän, vaikka vielä hetken tunnet kipua. Se väistyy, parempaa edessä, lempeät tuulet, vahvat purjeet, hyvät toverit.