Olen jo nuoresta iästä asti masennusta potenut, mutten ole myöntänyt sitä itselleni...paitsi nyt se alkaa jo vähitellen olla ajankohtaista. Olen pohtinut miten kauan olen todella tätä sairautta potenut. Ja nyt vasta tosiaan itselleni sen myönnän ja että tarvitsen apua. Olen vihdoin uskaltanut oikeasti alkamaan hakemaan apua itselleni. Olen siinä suhteen ylpeä itestäni. Se meinaa on vaikeaa kun oikeen on masentunut, myöntää että on sairas ja tarvitsee apua.
Minulla masennus on ollut sellainen asia, että olen sen vaa "jättänyt noteeraamatta". Kokenut että on "normaalia" 5 vuottakin vapaa-ajalla nukkua vain, syödä JOS jaksaa, porukat hoitamassa kauppa-asiani(ite maksan)kun en jaksa mennä kauppaan...pohtien itsetuhoisia asioita päivittäin, kirjoittaen jäähyväiskirjeitä porukoille, mut aina aatellu, huomenna vasta lopetan itteni...mut kuitenkaan uskallus ei ole riittänyt ikinä lopettamiseen. Itkeminen joka päivästä jne jne...
Monta vuotta vain neljän seinän sisällä, ainoa kontakti ihmisiin on ollut työni ja sekä tämä netti. Hyvä sinänsä, koska olen hyvin yksinäinen, mutta vihaan työtäni. Siellä käynyt vain hakemassa rahaa, jotta voin "elää"...jos tätä elämiseksi enää on voinu kutsua...
Vuodet olen mennyt vaan tätä helvetin oravanpyörää, nyt vasta tajuan sen. Hankala ees muistaa ilonhetkiä, noilta vuosilta. Ei tule mieleen kuin pitkää harmaata jaksoa.
Ikinä en ole ollut edes seurustelusuhteessa, jotenki kaikki jääny kokematta, näkemättä. Ystävätkin ovat unohtaneet...
En tiedä miksi tänne nyt edes kirjoitan, ehkä sitä että kun en ole ainoa joka on masentunut maailmassa. Ja jokasella on omat vaikeutensa. Ja varmaan siksi kirjoitan myöskin, että jos olet masentunut, hae apua. Ite toivottavasti saan nyt itteni kuntoon, olen vasta alkanut auttamaan itseäni...hakemalla apua.
Minulla masennus on ollut sellainen asia, että olen sen vaa "jättänyt noteeraamatta". Kokenut että on "normaalia" 5 vuottakin vapaa-ajalla nukkua vain, syödä JOS jaksaa, porukat hoitamassa kauppa-asiani(ite maksan)kun en jaksa mennä kauppaan...pohtien itsetuhoisia asioita päivittäin, kirjoittaen jäähyväiskirjeitä porukoille, mut aina aatellu, huomenna vasta lopetan itteni...mut kuitenkaan uskallus ei ole riittänyt ikinä lopettamiseen. Itkeminen joka päivästä jne jne...
Monta vuotta vain neljän seinän sisällä, ainoa kontakti ihmisiin on ollut työni ja sekä tämä netti. Hyvä sinänsä, koska olen hyvin yksinäinen, mutta vihaan työtäni. Siellä käynyt vain hakemassa rahaa, jotta voin "elää"...jos tätä elämiseksi enää on voinu kutsua...
Vuodet olen mennyt vaan tätä helvetin oravanpyörää, nyt vasta tajuan sen. Hankala ees muistaa ilonhetkiä, noilta vuosilta. Ei tule mieleen kuin pitkää harmaata jaksoa.
Ikinä en ole ollut edes seurustelusuhteessa, jotenki kaikki jääny kokematta, näkemättä. Ystävätkin ovat unohtaneet...
En tiedä miksi tänne nyt edes kirjoitan, ehkä sitä että kun en ole ainoa joka on masentunut maailmassa. Ja jokasella on omat vaikeutensa. Ja varmaan siksi kirjoitan myöskin, että jos olet masentunut, hae apua. Ite toivottavasti saan nyt itteni kuntoon, olen vasta alkanut auttamaan itseäni...hakemalla apua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että olet alkanut ymmärtää asioita ja hakenut apua.
Nyt vasta sinulla alkaa paranemisprosessi ja
voit vielä alkaa pitämään ja välittämään itsestäsi.
Ehkäpä voisit löytää jotain parempaa työtäkin joskus,
ainakin sellaista mitä ei tarvisi vihata..
Ja voit varmaan nyt jäädä sairaslomalle joksikin aikaa,ehkä.
Olet myöntänyt sairautesi, siitä alkaa matka pohjalta suoraan ylöspäin! Itsekin sairastin masennusta 3 vuotta, kaikkien vaikeuksien jälkeen kuitenkin voitin sen, ja nyt elämä hymyilee taas..
Muista, että koskaan et ole yksin, vaikka miten siltä tuntuisi! AINA on joku joka auttaa, vaikka ei sitten olisikaan läheinen. Tosi paljon tsemppiä ja haleja sulle, lupaan että kaikki kääntyy vielä parempaan päin!
Niinpä, vihdoin myönnän että kaikki ei ole hyvin. Hyvä että elämä hymyilee sinulle, hope minullekkin vielä tuo hymyilisi...Ja kiitos tuesta :), myöskin DarkSoulille :).
Ajattelin jo vähännaikaa olla sanomatta mitään tähän viestiin mutta kumminkin ajattelin että pakko avautua.
On se hienoa että ymmärsit masennuksesi ja oireesi jo (ajoissa) löydän sinun tekstistäsi jo samaisuuksia itseeni mutta paria asiaa en tekstissäsi ymmärtänyt, Vanhempasiko vai ketkä sinulle ruoat hommaa? Elät neljän seinän sisällä liikkumatta kyllä luulisi että vähemmästäkin alkaisi masentumaan, mutta silti käyt töissä hommaamassa rahaa, eli sinulla on sentään jonkinnäköistä sosiaalista elämää? Hyvä että olet hommaamassa jonkinnäköistä apua mutta kuten monesti on todettu "mailma on sairas niinkuin ihminen" Enkä ymmärrä miksi täällä edes ketään yrittää elää epätoivossa.
Vanhemmat ovat tehneet kauppareissuni, koska itse niin väsynyt että ei jaksa mennä kauppaan. Kun oikeen väsyy, niin normaali-asiat tuntuvat todella raskaille.
Töissä olen sitkutellut, mut en sanoisi sitä sosiaaliseksi elämäksi. Kontakti kyllä muihin ihmisiin...mikä on ollut hyvä.(vaikka vihaan työtäni) En varmaan tässä enää kirjoittelisi mitään, jos olisin ollut vain ja ainoastaan 24h kotonani nämä vuodet.
Olen sen kokenut että se on pakko käydä, vaikka en jaksaisi. Sen verran olen sentään potkinut itseäni, että on rahaa maksaa laskut.
Mutta tällä hetkellä kyllä olen saikkarilla ensimmäistä viikkoa...toivottavasti saan itteni kuntoon. Pitkä prosessi alkaa...
Masentunut ihminen näkee asiat sumein silmin. En näe oikeen missään positiivisuutta, ja tunne on tällä hetkellä, että ei halua edes mennä ulos enää kotoaan. Mikä sotii kuitenkin joittenkin ajatuksieni kanssa; haluan sosiaalista elämää, haluan joskus rakastua, haluaisin elää paremmin...mutta kun on hyvin väsynyt...
Onneksi minussa vähän kuitenkin on elämänhalua (1 positiivinen asia), koska olen lähtenyt auttamaan itseäni ja omaan edelleen jotain haaveita. (2 positiivinen asia)
Kiitos ajatuksistasi :).
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten pystyin nousemaan masennuksen ja pahan olon syövereistä. tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. gorse ja gentian auttavat toivottumuuteen, kun ei usko että mitään hyvää enää elämässä jäljellä, mustard syvään masennukseen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet, eli ainakin kannattaa kokeilla! esim. www.alternativementalhealth.com ja www.orthomolecular.com on tosi toivoa antavia ihmisten kirjoittamia kertomuksia rankoista mielenterveyden ongelmista ja niistä selviämisestä luontaishoidoilla. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymhyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.
Luin mielenkiinnolla kyl mitä olit kirjoittanut. Pitää ottaa selvää enemmän tuosta, kun itsekkin karsastan tota masennuslääkettä. Mitä kuitenkin olen nyt joutunut alkamaan syömään... Ensiksi kokeilin lääkärin määräyksestä seroxat lääkettä ja nytten minulla on fevarin. Mut en tiedä auttaako tämä, kun se edellinenkään ei ollut hyvä minulle. Jollain tapaa se auttoi, mut noissa on noita sivuoireita paljon.
Kiitos kyl viestistä :), selkeästi tiedät mistä puhut. Ja meinaan ottaa selvää noista luontaishoidoista, ja puhua sitten lääkärinkin kanssa miten tekisin.
Itselläni todettiin tosiaan vaikea-asteinen masennustila ilman psykoosin oireita. Ja odottelen tässä vastausta pääsenkö terapiaan. Toivon todella että pääsen...
Pitää ostaa tuo kirja, jos se on auttanut sinuakin :). Ja mukavaa kevättä sinulle :).