Laserleikkauksesta kysymyksiä

Heti kärkeen täytyy todeta, että pyytämiäsi kokemuksia löytyy jo valmiiksi tältä palstalta tuhoton määrä, tarvitsee vain selata muutama sivu taaksepäin.

Mutta omaan kokemukseeni. Kävin leikkauksessa Espoon Medilaserissa viime keskiviikkona eli noin 2,5 vuorokautta sitten. Viimeisten lasieni vahvuudet olivat -6,25 / -6,25, esitutkimuksessa selvisi että silmieni taittovoima on itseasiassa -6,09 / -6,18. Tavoitteena oli päästä -0 näköön kummallakin silmällä, mutta koska olen vielä niin nuori (21v ja 11kk) minut leikattiin jopa 0,75 diopteria plussan puolelle, jotta väistämättömän taantuman/näön huonontumisen saapuessa näkö ei heti menisi selvästi miinukselle. Leikkaus itsessään oli miellyttävä toimenpide. Jälkeenpäin ajattelin että niinkin mekaanisesta toimenpiteestä on saatu rakennettua potilaalle yllättävän inhimillinen kokemus.

Ennen leikkausta kirurgi tarkasti vielä silmät mahdollisten tuoreiden silmäsairauksien varalta ja tarkasti korjattavat vahvuudet. Sitten odoteltiin jonkin aikaa kun laser ohjelmointiin minun silmiäni varten. Leikkaushuoneessa oli pehmeä valaistus. Aluksi silmäluomeni ja silmien ympäristö desinfiotiin, sitten sain hiusverkon ja kävin laser-pöydälle selälleni. Tämän jälkeen oikeaan eli ensiksi leikattavaan silmään laitettiin puudutustipat jotka kirvelivät hieman. Samalla silmän ympärille laitettiin leikkaussuoja, luomet teipattiin ripsistä osittain auki ja sitten vielä levitettiin luomenlevittimellä.

Tätä seurasi toimenpiteen ehkä jännittävin vaihe, eli läpän teko. Läpäntekolaite muistutti leikattavasta silmästä katsoen kynää jossa oli imukupin tapainen pää. Se painettiin silmää vasten niin että se painoi silmää jonkin verran. Tämän jälkeen laitteella nostettiin silmän paine korkealle, jolloin näkökenttä pimeni. Sitten sahattiin läppä, joka onnistui täysin ongelmitta. Mielestäni tunsin terän liikkuvan, mutta se ei sattunut. Toisessa silmässä se kutitti hieman.

Tämän jälkeen läpäntekolaite poistettiin ja kirurgi avasi läpän, joka näytti varsin villiltä. Näytti siltä kuin silmästi olisi nostettu kelmu, jonka jälkeen näkö meni entistä utuisemmaksi. Sitten vaan tuijoteltiin vilkkuvaan punaiseen valoon. Laseroinnissa kesti yli 30 sekuntia per silmä, sillä minun tapauksessani käytettiin normaalia optiikkaa "isompaa optiikkaa" ilmeisesti sen takia, että näin nuorella hämäränäkö on vielä sen verran hyvässä kunnossa, että sitä on mahdollista säästää ko. optiikan käytöllä. Noin sen ainakin ymmärsin, mutta selitys annettiin minulle vain "lennossa" leikkauksen aikana, joten voi olla että jotain meni vähän ohikin. Tietysti myös se vaikutti, että korjattavat vahvuudet olivat aika korkeat.

Laseroinnin jälkeen läppä suljettiin, kirurgi siveli sen paikalleen jonkinlaisella siveltimellä ja silmään tiputettiin välittömästi antibioottia. Sitten oli toisen silmän vuoro, jonka suhteen toimittiin täysin samalla tavalla. Vasemman silmän jälkeen kyseltiin vointia, annettiin ohjeita toiminnasta välittömästi leikkauksen jälkeen ja silmien suojaksi asetettiin suojalasit, joita sitten pidin lähes tauotta seuraavan päivän aamuun saakka. Samalla annettiin Ibumax 800 lieventämään jälkioireita.

Hoitohenkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ammattitaitoisen tuntuista. Leikkauksen ajan vointiani kyseltiin useasti, laseroinnin aikana hoitaja ilmoitti laseroinnin edistymisen prosentteina (20/40/60/80/100) ja muutenkin leikkauksen aikana pysyin erittäin tilannetietoisena.

Leikkauksen jälkeen odottelin lähes tunnin, jonka jälkeen suoritettiin ensimmäinen kontrolli. Heti leikkauksen jälkeen näin huomattavasti paremmin kuin ilman laseja ennen leikkausta, mutta kaikki oli hyvin utuista. Kontrollissa todettiin että minulla oli jo siinä vaiheessa henkilöautoajokorttiin oikeutta näkö. Silmät todettiin täysin terveiksi ja leikkaus onnistuneeksi. Tämän jälkeen varasin kuukauden kontrollin ajan ja lähdin tyttöystävän kyydillä kotiin.

2-3 tuntia leikkauksen jälkeen jokaiselle potilaalle pitäisi tulla vahvaa roskan tunnetta, kuumotusta ym. leikattuihin silmiin noin 2-3 tunnin ajaksi. Ennen omaa leikkaustani odotushuoneessa oli eräs leikkauksessa käynyt täti joka odotti omaa ensimmäisen tunnin kontrolliaan. Hänellä silmät olivat jo siinä vaiheessa niin kipeät, että valitti ettei mielellään pidä niitä auki. Minulle ko. oireita ei kuitenkaan tullut. Illan aikana, ehkä noin 5 tunnin jälkeen leikkauksesta oli tunnin ajan sen verran selkeä roskan tunne, että rupesin odottamaan milloin se loppuu. Nukkumaan mennessä silmät olivat kuitenkin aivan normaalin tuntuiset. Illalla katselin TV:tä, mutta esimerkiksi nettisurffailu ei oikein ottanut onnistuakseen. Huomasin illalla sellaisen erikoisen jutun, että sisätiloissa en nähnyt seiniä ym. terävästi, mutta jos asetin silmieni eteen 30 sentin päähän esimerkiksi huulirasvapuikon ja tarkensin siihen, myös taustalla oleva seinä näkyi täysin terävänä. Tämä rohkaisi uskomaan uusien silmieni ominaisuuksiin ja tiesin, että ennen pitkää harjoittelun avulla näkökykyni saattaisi olla todella terävä.

Ensimmäisenä yönä heräsin noin neljän aikaan siihen, että suojalasit olivat kädessäni. En siinä vaiheessa pelästynyt sen kummemmin kun näkö tuntui olevan tallella. Laitoin lasit takaisin päähän ja jatkoin unia. En kuitenkaan malttanut käyttää sairaslomapäivää sängyssä makailuun vaan nousin jo kuudelta testaamaan uusia silmiä.

Aluksi silmiä täytyi vähän treenauttaa uudenlaiseen tarkennukseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen (tarkentamista lähelle / kauas) homma alkoi toimia. Oli aika erikoinen tunne, kun näin ilman laseja ulkona olevien puiden oksat kauaskin erittäin tarkasti. Hämärät sisätilat aiheuttivat vähän ongelmia, mutta ulos ja kauas katselu oli heti ensimmäisenä aamuna yhtä juhlaa. Lukuetäisyydelle näin hyvin, mutta 3-5 metrin päähän oli edelleen vaikea tarkentaa erityisesti hämärässä huoneessa.

Olin tietysti varannut sairaslomapäivälle auton huollon (kun sillonhan sille autolle ei ole käyttöä) ja lähdin heti aamusta ajamaan muutaman kilometrin. Homma hoitui ongelmitta, näkökykyni oli vähintäänkin riittävä auton ajamiseen. Iltapäivällä totesin näköni olevan jo erittäin tarkka sekä kauas että lähelle. Loppupäivä meni normaalisti, iltaa kohden silmät väsyivät hieman ja ylimääräinen kostutus tuntui auttavan.

Kostutuksesta puheen ollen, en ole ainakaan vielä tarvinnut juurikaan enempää kostutusta kuin mihin kotihoito-ohjeissa velvoitetaan. Antibiootti 3 kertaa päivässä (joka kuivattaa), geelimäinen tippa aamuin / illoin ja lisäksi kevyempiä tippoja tarvittaessa. Silmäni eivät ole juurikaan kuivuneet, mutta näkö saattaa mennä hieman utuiseksi jos sitä käyttää paljon eikä kostuta pariin tuntiin, joten olen käyttänyt myös kevyitä tippoja muutamia kertoja päivässä. Silmät eivät kuitenkaan suoranaisesti kuivu, vaan ensimmäisenä alkaa kärsiä näön terävyys. Silmät tuntuvat enemmänkin väsyneiltä.

Eilen toisen päivänä aamu meni hieman samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Taas piti hieman "opetella" tarkentamista, mutta ensimmäisten antibiootti- ja geelitippojen jälkeen silmät "lähtivät käyntiin" ja näin erittäin hyvin. Ensimmäisenä päivänä näköni oli iltapäivällä jo erittäin terävä lähelle ja kauas, mutta tarkennuksen kanssa täytyi edelleen tehdä töitä jatkuvasti. Se ei ikäänkuin toiminut automaattisesti, vaan silmiä piti tavallaan tarkoituksella tarkentaa tietyille etäisyyksille. Toisen päivän iltapäivällä se ongelma oli kadonnut, ja näkö toimi "automaattisesti".

Ainoa selkeä ongelma oli se, että kaikkien mahdollisten kirkkaiden kohteiden ympärille muodostuu omanlaisensa sädekehät. Kattovalaisimien ympärille muodostuu huomaamattomat sellaiset, autojen kirkkaiden ajovalojen ympärille muodostuu varsin tsykedeeliset sädekehät päivälläkin ja esimerkiksi pilvetön taivas keskellä päivää metsän latvojen läpi katseltuna muodostaa puiden latvojen päälle omanlaisensa sädekehän. Lisäksi hämäränäköni ei ole vielä juurikaan toipunut leikkauksesta, mutta siitä tuonnempana.

Samana päivänä kävi niin ikävästi, että jouduin tilanteeseen jossa kostutustipat loppuivat iltapäivällä, eikä minulla ollut mahdollisuutta saada lisää ennen myöhäisiltaa. Iltapäivän ja illan aikana näköä tuli käytettyä vielä aika paljon ja silmät väsyivät. Tämän jälkeen oli edessä vielä puolen tunnin ajomatka kotiin, nyt ensimmäistä kertaa pimeässä.

Sain ajettua kotiin täysin turvallisesti, mutta näkö vaihteli aika paljon matkan aikana. Varmaan kostutuksen puutteella oli osuutensa asiaan, mutta katuvalot riittivät silmilleni vain juuri ja juuri riittävään tarkkuuteen pääsemiseen.

Mieleeni on tullut parikin kertaa näiden parin päivän aikana digikameroissa käytettävä tarkennuksen apuvalo (yleensä oranssi), joka antaa kameran optiikalle viitteitä siitä miten kaukana kuvattava pinta sijaitsee. Silmäni ovat toimineet hämärässä tämän parin ensimmäisen päivän ajan samalla tavalla kuin tuo digikameran tarkennus, mutta tietysti ilman sitä apuvaloa. Silmät tarvitsevat varsin vahvan valoärsykkeen jotta ne tarkentavat halutulle etäisyydelle. Luullakseni hämäränäkö tulee kuitenkin parantumaan huomattavasti, sillä näkö on muilta osin kehittynyt huomattavasti viimeisen kahden vuorokauden aikana. Ja tosiaan, nyt leikkauksesta on kulunut 2,5 vuorokautta, että vielä ei varmaankaan kannata lähteä hötkyilemään tuon suhteen.

Toistaiseksi en kadu leikkausta millään tavalla ja olen tulokseen erittäin tyytyväinen. Mielestäni leikkausta harkittaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että leikatuilla silmillä saavutettava näkökyky on edelleen "korjattu", eikä leikkauksella mielestäni päästä täysin samanlaiseen tulokseen kuin synnynnäisesti täydellisellä näöllä.

Leikkauksella on mahdollista saada aikaan erittäin terävä ja tarkka näkökyky, mutta toisaalta sama on mahdollista myös silmälaseilla. Lasien haittapuolena ovat ulkonäkösyyt, epäkäytännöllisyys, linssien likaantuminen, kehyksien kuluminen ym., leikkauksen haittapuolia voivat olla juuri ne sädekehät, silmien kuivuminen, hämäränäön puutteet ym. Lisäksi silmälasien vaikutusta henkilön näkökykyyn on helpompi arvioida etukäteen. Leikkaus on sellaisenaan peruuttamaton ja sen seuraukset voivat olla erittäin yksilöllisiä.

Tulipas tästä aikamoinen romaani, vaikkei leikkauksesta ole kuin pari päivää. No, toivottavasti tästä on apua.

ps. Ei sitä leikkausta kannata jännittää. Ihminen on siitä viisas olento, että puhtaan kauhun edessä sitä jähmettyy niin täysin paikoilleen, ettei leikkauksen tulosta voi pilata ainakaan omalla toiminnallaan. :)