rakkaus on ikuista- kohde vaan muuttuu. Kunpa käviskin näin.. Mutta ei- samainen mies siellä mielessä pysyy ties monennettako vuotta..
Miks aina
sanotaan, että
10655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei mullakaan kohde oo mihinkään muuttunu - sama mies mielessä!
että te haluatte sen kohteen olevan juuri tuo henkilö, te ette halua päästää irti. Uskotte sokeasti siihen, että kukaan ei mmailmassa olisi parempi, sen sijaan, että avaisitte silmänne ja katsoisitte niitä muitakin.
Ei ole mitään yhtä oikeaa, tuskin tämä on ensimmäinen ihastuksenne ja rakastuksenne? Kait muistatte miten jokainen rakastus on tuntunut sillä hetkellä juuri siltä oikealta kaikin puolin. Ettekä ole ketään muuta halunneet. Kunnes on tullut joku joka on jalat vienyt alta.
Valintakysymys se on tuossa vaiheessa, jos tyhjää kaipailee ja haaveilee kun toisella ei ole tunteita. Päästäkää irti, ruvetkaa haluamaan sitä elämää ilman kyseistä ihmistä.
On ihmisiä jotka sopivat meille, on tilanteita ja planeettojen asentoja että ne tunteet tulevat esille. Mutta kaikki tämä on mahdollista kokea useamman kerran.
Opetelkaa päästämään irti.
Ota, käytä ja heitä pois. Sellaistahan tämä kulutusyhteiskunnassa eläminen on. Tosi monet todellakin vaikuttaa toimivan näin myös ihmissuhteissaan. En vaan osaa ottaa toisia ihmisiä niin kevyesti. Jos tyytyy vain siihen ihastumisen alkuhuuman ihanaan tunteeseen ja tunnevyöryyn niin sen varmasti voi kokea monta kertaa .. ja nauttia siitä kuin huumeesta. Jos siis pystyy antautumaan sille tunteelle aina vain uudestaan ilman epäilystä ja itse-kritiikkiä. Mutta minusta on nähtävästi valmistusvaiheessa unohtunut teflon-pinnoitus ja siksi kai ihmiset jotka kolahtavat jättävät minuun jäljen. En unohda heitä eivätkä he muutu minulle yhdentekeviksi niin että voisin vain naarmuuntumattomana jatkaa matkaani kohti seuraavaan kolahdusta.
(mielipide sivulliselta)
Ei se ole kertakäyttöä, että antaa mahdollisuuden elämän uusille mahdollisuuksille. Mahdollisuuden itselleen päästää irti, kasvaa omana itsenään, riippumattomana jostakin mielikuvasta.
Ei kolahduksia niin montaa elämän aikana tule (ainakaan kaikille), mutta ihmisen tulisi saattaa epäonnistuttuaan itsensä jälleen sellaiseen neutraaliin elämästä nauttimisen tilaan, missä taas joku päivä on avoin uusille kolahduksille. Takertuminen mielikuviin lisää nähtävästi vihaa, katkeruutta, yksinäisyyden tunnetta, negatiivista itsekeskeisyyttä.
Kulje eteenpäin entiset kolahdukset muistoinasi - ehkä kauniina, tai ainakin opettavaisina. :) Mukavaa kevättä!
oikea asenne!
Pitäisi vaan saada se myydyksi tunteelle :)
Tuosta huonojen sivuvaikutusten listasta jäi pois ainakin suru, alakuloisuus ja arvottomuuden tunne. Itse en ainakaan haluaisi tunnustaa vihaa ja katkeruutta; jos toinen ihminen aiheuttaa vihan tai katkeruuden tunnetta niin en ymmärrä että miksi kukaan jäisi "roikkumaan" sellaiseen ihmiseen.
meihin, se on ihan normaalia. Se taas ei ole normaalia että jäädään johonkin roikkumaan ja riippumaan vuosiksi vaikka toinen ei vastaa tunteisiin. Sitä on silloin pistettävä rasvaa siihen pannuun että irtoaa.
Jokainen meistä saa niitä naarmuja. Ne paranee ajan kuluessa ja niiden kanssa on opittava elämään. Paljon pahemmin satuttaa itseään tuo epätoivoinen roikkuminen josta ei tule muuta kun pahaa mieltä itselleen. Ei sillä vahingoita muita kun itseään. Siinä ei ole hitustakaan järkeä. Ihmisen on pakko oppia irrottamaan ja menemään eteenpäin elämässään. Kohdattava uusia ihmisiä, uusia ihastuksia. Mikäs sen ihanampaa kun kokea se ihastuksen ensihuuma uudelleen ja siitä alkaa kehittelemään pysyvää suhdetta - molempien tovomuksesta.
mitä kirjoittelee, helppo kirjan on kirjoittaa kun ei oo oma kokemusta asiasta ja tällä asenteella tuskin tulee koskaan olemaankaan.
Vaihda lapaset uusiin, vaihda rakkaus uuteen...
niin helppoa se on opetella täällä Oi Suuri Psykologi
Toivottavasti joku päivä sinäkin koet sen ikuisen rakkauden....
Minulla kuitenkin sattuu olemaan omaa kokemusta pitkäaikaisista sydänsuruista, sekä niiden ylittämisestä.
Jos olisin jäänyt junnaamaan suruuni, voisin nytkin varmasti itkeä "ikuista rakkautta", joka tapahtuisi vain mielikuvituksessani. Minä olen valinnut elämän, vaikka se ei ollut ensimmäisen kerran eron jälkeen, seuraavan ihmisen kanssa lainkaan oikeantuntuista. Elämä on kuitenkin sittenkin voittanut, olen ottanut monessa opikseni, tunnustanut omat virheeni aiemmassa suhteessa, myöskin todennut itselleni aiemman kumppanin vääränlaisuuden minulle. Siitä huolimatta, että hän aikoinaan kolahti kovaa.
Elämä ei ole täydellistä, mutta se on täynnä mahdollisuuksia. Jos itse niin valitsee.
Sinullekin suosittelen, että vilkaiset itseäsi peiliin ja pitkään. Kirjoitukseni herättää sinussa vihaa ja suuttumusta, jonka suuntaat älyttömiin arvauksiin kirjoittajan elämästä.
Ehkä tuokin kirjoitus kertoo eniten kirjoittajasta itsestään - että tuolla asenteella et tule saamaan sitä ensimmäistäkään kokemusta molemminpuolisesta rakkaudesta.