Moi!
Sanokaas mitä mieltä olette, olenko turhasta ärtynyt vai onko mieheni oikeassa, kun väittää, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Mies juo joka perjantai- ja lauantai-iltana kännit. Aloittelee parilla oluella ja lasten mennessä nukkumaan tai vähän ennen tätä korkkaa väkevämpää tai tavallista viiniä ja juo näitä kunnes nukahtaa sohvalle. Minä istun yksin ja katselen. Voimme toki puhua kaikkea mukavaa, mutta seuraavana päivänä mies ei niitä enää muista. Viikolla mies juo päivänä tai parina illalla pari olutta (joko kolmosta tai nelosta). Ja taas perjantaina enemmän. Lomalla tietysti tissuttelee joka päivä ainakin vähän.
Minua tämä toimintaa sieppaa ihan tosissaan! Olen koittanut puhua asiasta ystävällisesti ja ei ystävällisesti. Olen mäkättänyt ja ollut kiinnittämättä asiaan mitään huomioita. Mikään ei tilannetta muuta. Joskus mies on ollut esim. pari kuukautta selkeästi vähemmällä juomisella, koska olen tosissani asiaan puuttunut. Sen jälkeen meno on taas jatkunut entisellään.
Pikkuhiljaa tähän on tultu. Vuosia sitten kului vähemmän juomia, mutta aina alkoholi on maistunut.
Mies hoitaa työnsä, ei käy baareissa, ei ole väkivaltainen. Mitään muuta ongelmaa ei minusta ole, kuin tämä ikuinen juominen. Tunnen olevani niin yksin koko ajan ja v...ttuuntunut.
Miehestä olen täysin typerä. Hän ei juo paljoa, eikä ongelmia ole. Mikään ei estä meitä juttelemasta, kyllä hän muistaa jne.
Itse olen tullut niin vainoharhaiseksi, että katson tarkkaan kaiken minkä hän juo ja mielessäni ja välillä ääneenkin raivostun pienestäkin, koska koen että juuri hänelle parikin olutta on liikaa, kun viimeistään viikonloppuna menee kuitenkin taas enemmän.
Valitanko turhasta? Onko mieheni oikeassa ja minun pitäisi unohtaa koko valitus?
Sanokaas mitä mieltä olette, olenko turhasta ärtynyt vai onko mieheni oikeassa, kun väittää, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Mies juo joka perjantai- ja lauantai-iltana kännit. Aloittelee parilla oluella ja lasten mennessä nukkumaan tai vähän ennen tätä korkkaa väkevämpää tai tavallista viiniä ja juo näitä kunnes nukahtaa sohvalle. Minä istun yksin ja katselen. Voimme toki puhua kaikkea mukavaa, mutta seuraavana päivänä mies ei niitä enää muista. Viikolla mies juo päivänä tai parina illalla pari olutta (joko kolmosta tai nelosta). Ja taas perjantaina enemmän. Lomalla tietysti tissuttelee joka päivä ainakin vähän.
Minua tämä toimintaa sieppaa ihan tosissaan! Olen koittanut puhua asiasta ystävällisesti ja ei ystävällisesti. Olen mäkättänyt ja ollut kiinnittämättä asiaan mitään huomioita. Mikään ei tilannetta muuta. Joskus mies on ollut esim. pari kuukautta selkeästi vähemmällä juomisella, koska olen tosissani asiaan puuttunut. Sen jälkeen meno on taas jatkunut entisellään.
Pikkuhiljaa tähän on tultu. Vuosia sitten kului vähemmän juomia, mutta aina alkoholi on maistunut.
Mies hoitaa työnsä, ei käy baareissa, ei ole väkivaltainen. Mitään muuta ongelmaa ei minusta ole, kuin tämä ikuinen juominen. Tunnen olevani niin yksin koko ajan ja v...ttuuntunut.
Miehestä olen täysin typerä. Hän ei juo paljoa, eikä ongelmia ole. Mikään ei estä meitä juttelemasta, kyllä hän muistaa jne.
Itse olen tullut niin vainoharhaiseksi, että katson tarkkaan kaiken minkä hän juo ja mielessäni ja välillä ääneenkin raivostun pienestäkin, koska koen että juuri hänelle parikin olutta on liikaa, kun viimeistään viikonloppuna menee kuitenkin taas enemmän.
Valitanko turhasta? Onko mieheni oikeassa ja minun pitäisi unohtaa koko valitus?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tai väärässä. Sinä kärsit hänen juomisestaan. Läheistensä alkoholinkäytöstä kärsiville on AlAnon niminen toveriseura. Tutustu siihen.
"Mies juo joka perjantai- ja lauantai-iltana kännit."
Sitä rataa menin itsekin aikoinaan, ja sitten liukui viikollakin tissutteluksi.
Sitä peliä kestää X-vuosia, mutta juomismäärät ja -tiheys lisääntyvät pikkuhiljaa hiipien sitämukaa kun toleranssi kasvaa, ja loppupeleissä Kuningas Alkoholi ottaa niskalenkin ikään, sukupuoleen, koulutukseen, luonteeseen, varakkuuteen tai älykkyyteen katsomatta.
Et valita turhasta.
Säännöllinen humalahakuinen juominen vääjäämättä johtaa alkoholiriippuvuuteen.
http://www.paihdelinkki.fi/
mutta alkoholisti kieltää viimeiseen asti että hänellä mitään olisi. Juominen vain on hänen mielestään paljon parempi vaihtoehto kuin ei-juominen. Sitä hän ei lopeta ihan 100-varmasti, ei ennenkuin on huomannut, että viinasta on enemmän haittaa kuin selvänä olosta.
minustakin miehelläni on ongelma, jonka hän kieltää. Minua tämä on nyt alkanut haitata toden teolla. Tuntuu, että suhteellisuudentajuni on mennyt ja siksi kyselenkin mitä muut ajattelevat tuosta juomismäärästä. Mies kun vakuuttaa, että olen turhaan huolissani ja minä taas seuraan silmä tarkkana mitä hän juo, koska olen niin ärsyyntynyt tilanteesta.
Al-anoniin en jotenkin koe haluavani. Se tuntuu joltain seuralta tai muulta sellaiselta. Jos mies olisi menossa sinne, niin totta kai voisin mennä minäkin, mutta minä yksin... ei tunnu luontevalta.
Viime vuonna mies piti 2 kuukautta taukoa (joi vain oluen viikossa), koska puhuin hänelle vakavasti omista tuntemuksistani. Kun se lupaamansa ajanjakso oli ohi kaikki palasi ennalleen.
En ymmärrä, eikö mies muka tajua, että on pilaamassa yhteiselämämme.
jotka kärsivät läheisen ihmisen juomisesta. Se on tosiaan seura, jossa käy myös kaltaisiasi ja samoja kokeneita ihmisiä. Miehesihän nähtävästi ei kärsi sinun alkoholinkäytöstäsi?
Alkoholista riippuvalle henkilölle alkoholi on rakkain ja tärkein asia.
Tuntuu, että sinäkin olet riippuvainen miehesi alkoholinkäytöstä.
Sinun kannattaa ehkä sittenkin hakea apua itsellesi.
En millään voi uskoa, että tuo olisi totta, että miehelleni tärkeintä on alkoholi. Kyllähän se näköjäään tärkeätä on, mutta en haluaisi uskoa, että tärkeintä.
Tarkoitatko, että olen riippuvainen mieheni juomisesta, koska elämme yhdessä vai miten?
Arkikiireet taitavat olla ikuinen (teko)syy, etten edes ehtisi Al-anoniin (lasten harrastukset ja muut normaalit menot). Ja sitten en kai ole valmiskaan yksin menemään. Laitoin silti heidän nettisivunsa ylös.
" En millään voi uskoa, että tuo olisi totta, että miehelleni tärkeintä on alkoholi."
Varmaankaan ei vielä, mutta kauan, vuosikausia kestävä jatkuvan säännöllinen käyttö voi johtaa siihen, että alkoholin pakonomainen tarve ohittaa kaiken muun, vaikka juomari itse ei sitä tietoisesti haluakaan.
Siitä se juomarin helvetti voi alkaa, kun järki hänellä kuitenkin kertoo, että tuho viinalla on lähellä, mutta hermosto-oireet ja alkoholiriippuvuus ohittavat järjenkin, ja pakottavat juomaan.
Toivottavasti en kahteen kertaan syyllistynyt liikaan synkkyyteen, sillä toki miehelläsi on edelleenkin vaihtoehtoina tietoinen, tahdonvoiman sanelema juomisen vähentäminen ja harventaminen tai kokonaan lopettaminen.
Molemmat on toteutettavissa.
miehesi juomisesta, koska se häiritsee sinua. Juovan ihmisen lähellä kehittyy aikaa myöden epäterve riippuvuus. Kotiin muuttaa se virtahepo, josta Tommy Hellsten on kirjoittanut.
Samapa se juoko mies omasta tai jonkun muun mielestä sopivasti, liikaa vai liian vähän. Tärkeintä tässä on sinun hermosi ja kirjoituksesta päättelen, että hermot on kireällä miehen juomisen takia.
Tätä juuri tarkoitetaan, kun sanotaan, että alkoholismi on koko perheen sairaus. Niidenkin elämä jotka eivät itse juo alkaa pyöriä yhä enemmän alkoholistin juomarytmin mukaan ja yhä vähemmästä tulee ärtyisämmäksi, alakuloisemmaksi, pettyneemmäksi, vihaisemmaksi - kuka mitäkin, jotkut saavat myös fyysisiä kremppoja ja kolotuksia katsellessaan juomaria tarpeeksi pitkään.
Mikä myös ikävää, perheen juomarin elämä pyörii alkoholin ympärillä ja raittiin/vähemmän juovan puolison mieli askartelee toisen juomisessa. Kumpikaan vanhemmista ei anna tarpeeksi huomiota ja iloista hyvää arkea lapsille, vaan kodin ilmapiiri muuttuu kireäksi, riitaisaksi ja syytteleväksi, lapsetkin tuntuvat olevan vain tiellä koko ajan. Kaikki kärsivät mutta erityisen pahoin juuri lapset.
Kuten olet huomannut, et pysty miestä saamaan muuttumaan. Sen sijaan itsestäsi ja omasta jaksamisestasi voit pitää huolta ja kieltäytyä elämästä alkoholismin ehdoilla.
heti tuomitaan alkoholistiksi jos ukko tinttaa viikonloppusin. Toki ongelma on olemassa koska täällä rouva avautuu ja asiasta kärsii. Kovin tunnutte tietävänne kaikesta kaiken. Mistä sitä tietää minkälainen akka on kyseessä? Näitä traumaattisia naisia on suomi täynnä. Isät aikanaan juoneet ja se kaikki lapsuus paska puretaan ja kaadetaan sitten oman miehen päälle. Taustalla on hirveät lapsuuden pelot. Tämä naikkonen tarvitisi kiiremmin apua. Lähtis pois ja antais ukon juoda. Tossa on piirteet siihen, että ukko alkaa juoda salaa. Ongelma on molemmilla, sairaaksi en syyllistä!
Mies on alkoholin suurkuluttaja, mahdollisesti myös alkoholisti. Kerrotut käyttömäärät yrittävät reilusti kohtuukäytön rajat.
Kohtuukäyttäjä muistaa seuraavana päivänä, mitä edellisenä on puhuttu. Kohtuukäyttäjä ei juo niin paljon, että alkaa pilkkiä ja lopuksi nukahtaa tai peräti sammuu. Sammumiseen asti juominen on aina merkki siitä, että kohtuus on ylitetty.
Siinä olet oikeassa, että monet juovan puolisoksi päätyneet ovat jo varhaisessa lapsuudessa vahingoittuneet alkoholiolosuhteissa tai muissa vastaavissa, joissa heidän omia tarpeitaan ei ole otettu huomioon. Tällaiset ihmiset sitten saavat olemassaolonsa oikeuden ja pätevyyden siitä, että valitsevat ressukan kumppanikseen.
Ei ole lapsuuden traumoja alkoholin suhteen vaan ihan normaalia on elämäni ollut. Sen takia tässä tilannetta ihmettelenkin, enkä voi uskoa todeksi.
Varmaan ihanneihminen en ole minä enkä mies. Enkä sitä odottaisikaan vaan ihan tavallista eloa. Helppoa sanoa, että heti vaan muutto muualle. Niinhän se tulee käymään, jos tilanne pahenee, mutta kun en voisi sitä uskoa, enkä haluaisi.
Mainitsemasi tinttaaminen olisi normaalia, eikä haittisi minua(kaan), jos sitä tapahtuisi joskus. Mutta kun se nykyään on aina.
Kiitos kuitenkin ihan kaikille vastanneille ja nettilinkkejä antaneille.
Olen itsekin entinen juoppo, ja tunnen hyvin tuon tarpeen kun joutuu koko ajan hakemaan muista syyllisiä...
-"Tossa on piirteet siihen, että ukko alkaa juoda salaa."-
Tuo oli naurettava väite, todella hauska. Pahinta onkin, että sinä juoppona uskot siihen?
Alkoholisti juo AINA salaa, ennemmin tai myöhemmin. Miksikö, no mieti sitä vaikkapa omalla kohdallasi, rehellisesti.
osasit sen niin kohteliaasti kirjoittaa.
minä en edes yrittäny, ei siitä mitään hyötyä ole tuollekaan juopolle. kusee itseään silmään, että lorina kuuluu tänne saakka.
ja vielä uskoo muittenkin uskovan satuihinsa.
ehkä hänen(laisensa) läheinen lukee jutun ja saisi siitä tarvittavaa irtiottovoimaa.
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2002/502/ajatuksia.htm
Ei se ole mikään merkki kaiken hyvin menosta,että pystyy vielä hoitamaan työnsä ja luonne on (vielä) suht kunnossa .Periaatteessa monen lopullinen alamäki alkaa siitä,että töissä kyllästytään lopulta siihen jatkuvalle vanhalle viinalle haisevaan ja krapulaiseen tyyppiin.Moni peittää ja puolustelee sitä holismiaan muka sillä,että on hommansa hoitanut ja ulkoisesti kaikki kunnossa.Omasta kokemuksesta mä sanon,että tuota menoa jossain vaiheessa ja tuolla meiningillä koko kulissi romahtaa käsiin.Määrät kasvaa ja samalla ongemat niin itsensä kuin työ- ja muittenkin asioitten kanssa.En ole mikään pessimisti,mutta olen van sen itse kokenut ja tunnen todella paljon ihmisiä joilla toi elämä on mennyt juuri noin....Jaksamista sinulle!
Niinhän tuo kävi meikällekin.
Viikonloppukännäämistä kesti vuosia, mutta seinä tulee vastaan kaikille siinä pelissä.
Jaksaminen huononee, stressikynnys madaltuu, hermoilu lisääntyy, äksyily lisääntyy, aina vartutaan perjantaita ja työpäivän loppumista, kuin kuuta nousevaa, että pääsee ryyppäämään.
Työstä tulee ryyppäämistä häiritsevä tekijä, jossain vaiheessa se häiriötekijä poistuu, ja voi alkaa päätoiminen ryyppäminen, eli hyvästi kaikelle järkiperäiselle.
oli tuossa. Minäkin olin jossain vaiheessa valinnan edessä ja melkein sanoin työnantajalleni, että lopetan työt ennen kuin menen hoitoon. No hoitoon menin pitkin hampain, mutta sepä kannatti! En olisi uskonut, että nykyisin raittiina on jopa kiva mennä töihin. Ennen taas tuntui, että pakko kai tässä on jotain työtä tehdä, edes kulissin takia. Rahasta ei hirvee pula ole kun asunto on jo maksettu. Kai sitä työkkärin korvauksillakin olisi voinut ihan hyvin juoda vaikka melkein joka päivä. Toisaalta olisin myös voinut myydä asunnon ja mennä vuokralle sossun kautta. Tässä maassa mahdollistetaan ihmisten juominen, sillä yhteiskunta pitää huolen kansalaisistaan.
Kyllä minäkin aikani join "normaalisti", mutta tahti kiihtyi ja juominen olikin loppujen lopuksi se, joka oli joka päivä joka hetki mielessä. Niinäkin hetkinä kun en juonut viina hallitsi ajatusmaailmaani. Ärtyisyys, lyhytjännitteisyys ja masennus myös kuuluivat kuvaan ja ne helpottivat heti kun sain juomaa ja kierre olikin valmis.
Onneksi tuo on ohi. Kiitos pätevän, mutta raskaan hoidon.
Kiitos kaikille asiaa kommentoineille. Tilannehan on nyt se, että tuossahan se ukko nukkuu viereisessä huoneessa. Oli näet yksi iloinen tapahtuma töissä ja sitä piti heti juhlistaa kotiin päästyä. Veti 12,5 annosta alkoholia ja nyt nukkuu...
T: Vaimo101 ihan raivona ja nyt päättänyt tehdä tälle asialle jotain