minä olen ollut vuoden sairaslomalla ja jatkuu vielä muutaman kuukauden ainakin.mutta psykoterapiakin jatkuu ainakin vielä vuoden jos ei kaksikin.enkä todellakaan ole työkykyinen mulla on tullut erään rakkaan menetyksen vuoksi lopullinen diaknoosi vaikea masennus.kotityöt ym vaatii ponnisteluja.ja sitten olen aivan puhki.hiki valuu koko ajan jos jotain teen.ja jos pari kolme tuntia pitää olla menossa odotan jo ihanaa sänkyä.nautin aina kun ilta tulee ja pääsee itekkin rauhaan ja pimeään ettei puhelin soi ja saa ainakin muutaman tunnin olla itsekseen..ja tuli kielteinen päätös kuntoutustuesta.ja laitoin nyt itse omat tuntemukset siihen valituskirjeeseen.onko muita auttanut yhtään kun b-lausunto ei oo mennyt läpi jos itse kertoo miten on tämän hetkinen tilanne.miten olette pärjänneet kun ei millään jaksais enään ruveta rahasta tappelemaan mutta lääkkeet ja perhe on kallista lystiä.ja todella mulla on todettu vaikea masennus ehkä lääkitys ei oo kohillaan.tai on pitkään ollut kylläkin masennus yli 10v mutta olen sinnitellyt mutta nyt läheisen menetettyä se jaksaminen loppu...kertokaa omia kokemuksia pliis jos jollain on.että kuin kauan pitää tapellakelan kans yhestä 500e.et edes sen sais........
miten
on kuntoutustukipäätös muilla
7303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä olin ainakin kolmatta vuotta poissa töistä masennuksen takia.Ensin sairaslomalla,sitten väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.kävin mielenterveystoimistossa yli kaksi vuotta.Pidin taukoa,sitten itsemurhayrityksen ja mielisairaalassaolon jälkeen uudestaan ja kävin aina saman psykiatrin luona.Tämä psykiatri järjesti raha-asiani kuntoon,teki lausunnot ja muut.Mun asiani meni heti läpi,eikä mun itseni tarvinnut tapella yhtään,kaikki hoitui mielenterveystoimiston kautta.Tietysti asiassa otetaan huomioon kuinka kauan on ollut työkyvyttömänä,jne.Kannattaa kysyä neuvoa mtt:stä tai vaikkapa terveyskeskuslääkäriltä.Jaksamista!
Saatte hoitoa ja apua ongelmiinne. Entäpä ihminen joka ei ole työelämässä, ei siis sairaspoissaoloja. Ei saa päivärahoja tai muita etuisuuksia, ei siis menoja yhteiskunnalle. Sellainen ihminen ei saa myöskään mitään apua masennukseen, on pakko pärjätä yksin ilman minkäänlaista tukea. Miten luulette onnistuvan ?
Totta, ei mitenkään, vuodesta toiseen tilanne pahenee ja kuilu käy yhä syvemmäksi !
Sairauspäivärahaa saa kaikki, nekin jotka eivät ole päivääkään olleet töissä. Kelä maksaa sen, jos sairaus jatkuu yli 300 päivää, saa kuntoutustukea, Kela maksaa senkin.
Kyllä apua saa, mutta ei sitä kotiin tulla antamaan.
Jokaisella on terveyskeskus sellaisen matkan päässä, että vaikka taksilla sinne (joo ei ole rahaa, mutta jos pääsee nettiinkin, niin ei todella voi olla niin avuton, ettei löydä keinoa mennä terveyskeskukseen), siellä lääkäri kyllä kirjoittaa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, mikäli osaa asiansa esittää, niin että perusteet lähetteelle löytyvät.
Lisäksi löytyy mielenterveystoimistoja, perheelliselle perheneuvoloita, joista apua saa.
vuosia. Kela ei ota mitään kantaa kun en ole missään kirjoissa ja kansissa merkittynä hullun leimalla. Terveyskeskus ei ota mitään kantaa kun en suostunut ottamaan lääkitystä vaan halusin muunlaista apua ja tukea. Soitin kriisikeskukseen, mutta siellä oli vastaaja joka pyysi jättämään puhelinnumeron ja ottavat yhteyttä. Siitä on aikaa ja mitään ei ole kuulunut.
Työelämässä olin 30 v mutta se ei tietenkään asiaa auta koska silloinhan olin terve. Vasta työttömyys teki minusta sairaan.
Vasta sitten, kun itse olet tässä tilanteessa, että olet yhtä kuin ei mitään, tiedät mistä puhun.
Ihmisen on oltava jollain tavalla sidoksissa yhteiskuntaan jotta yhteiskunta jollaintavalla ihmiseen reagoi. Jos sinusta ei ole kuluja ei sinusta ole huoltakaan.
http://www.mtkl.fi/yhteystiedot/propelli_helsinki/
tulee hylkäävä päätös kuntoutustuesta.kun olen ollut nyt sen 300pv.ja mun psykoterapeutti suositteli ainakin vuoden lisää jos ei kaksikin.2krt viikossa.eli olen nyt ainakin muutaman kuukauen vielä saikulla ja lääkäri sanoi että jos psykoterapeutti suosittelee jatkoa niin saikkukin jatkuu.mutta se psykoterapeutin lausunto ei vielä ole kelalla auttaakohan se asiaa.hirveesti tuo lisä ongelmia tuommoset kielteiset päätökset.ja lääkäreiltä joita en koskaan ole nähnyt tai jutellut niien kans.vai miten ne rääkkää ihmisiä sen ajan kelalla kun ihmisen pitäis kuntoutua niin miksi vaativat koko ajan lisää eli hylkäävät päätökset vaikka lääkäri mikä on nähnyt ja todennut potilaan työkyvyttömäksi...kelan lääkäreitten mukaan vissiin pitäis yrittää itsaria jotta jotain myönnetään.miksi ei tueta ennalta ehkäisyä...kai se on se raha ja raha...vit---uttaa tollanen..kuntoutua pitäs mutta sekin aika menee kelan kans tapellesa...
Kuntoutuspäällikkö
Maija Nykopp
maija.nykopp[at]mtkl.fi
(09) 565 77 314
050 306 2438
Kuntoutusneuvojat
Eeva Marttila
eeva.marttila[at]mtkl.fi
(09) 565 77 311
050 461 6574
Raili Alén
raili.alen[at]mtkl.fi
(09) 565 77 330
046 851 4128
Lakimies
Merja Karinen
merja.karinen[at]mtkl.fi
(09) 565 77 327
050 561 7416
oikeusneuvonta puh. (09) 5657 7327 (ti klo 9-12 ja to klo 12.00-15.30)
Sosiaalineuvoja
Pirkko Jantunen
pirkko.jantunen[at]mtkl.fi
(09) 565 77 328
040 513 6213
sosiaalineuvonta puh. (09) 5657 7328 (ma-to klo 9-12)