tiedän että joudun sinne mutta en halua, aiemmin halusin ja mietin nyt piten pystyin olemaan siellä niin kiltisti, annoin laittaa nenämahaletkun ja kaikki. Nyt suunnittelen jo miten menettelisin seuraavalla kerralla, repisin nenämahaletkun ja tipan pois, en eden antaisi heidän laittaa niitä, en halua lihoa kun juuri laihdun.
Lisäksi joudun aina jonnekkin nuortenpsykiatrian osastolle tämän jälkeen joka on niin helvetin turhaa, mulla menis kesä päin vittua en pääsis riparille tän vitun syömishäiriön takia.
Kysymys kuuluu siis, voidaanko minut pakottaa osastohoitoon jonnekkin teholle, jos itse sitä vastustan? ja onko viel muilla samanlaista? kiitos vastauksista.
Lisäksi joudun aina jonnekkin nuortenpsykiatrian osastolle tämän jälkeen joka on niin helvetin turhaa, mulla menis kesä päin vittua en pääsis riparille tän vitun syömishäiriön takia.
Kysymys kuuluu siis, voidaanko minut pakottaa osastohoitoon jonnekkin teholle, jos itse sitä vastustan? ja onko viel muilla samanlaista? kiitos vastauksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinne viedä että taas "lihoisit". vaan siksi että olisit taas terve, Läheisesi ajattelee että saisivat pitää sinua luonanaan vielä pitkään.
Eli rakastavat sinua ja jne.
Olet varmaan kuullut.
Sinun täytyy oppia rakastamaan myös itseäsi sellaisena kuin olet, ota reipas asenne ja katso itsäsi rakkauden kautta peiliin.
"Läheisesi ajattelee että saisivat pitää sinua luonanaan vielä pitkään. "
Koska haluavat omistaa hänet ja päättää minkä pituisen elämän hän elää, minkä painoisena, ja kenen luona, koska HE sattuvat arvostamaan elämää niin hänenkin pitäisi samalla lailla? Niin, rakkaus on itsekästä.
Tän sanominen teille on kyllä ihan sama kuin hakkais päätänsä seinään, mutta olenhan masokisti eli sanonpa silti.
Toi teiniangsti katoaa kyllä iän myötä, kun oikeesti alkaa viisastua tajuamalla sen, ettei tajua kaikkea paremmin kuin muut. Sitten kun alkaa saada itse päättää omista asioistaan, oppii sen että toisten välittäminen ja neuvot ovat oikeasti arvokkaita (voi kumpa joku pitäisi välillä huolta mun asioista mun puolestani). Ja voi tulla aika tyhjä olo jos koko elämä on ollut kapinaa vanhempia ja muita auktoriteetteja vastaan ja sitten yhtäkkiä sanotaan, että "sä oot jo aikuinen ja saat tehdä ihan mitä lystäät". Että kannattaa sitä tulevaisuuttaansa vaalia, kyllä sä opit sitä vielä aivan varmasti arvostamaan.
sairaalaan kuitenkin, niin kannattaa alkaa heti syömään siellä ja vaikka pyytää ruokaa, koska sitten kun syöt, lääkärit ajattelee että kun syöt, olet terve, ja pääset pois. tiedän se on vaikeaa mutta mielummin viikon läskit sairaalasta kuin kahden kuukauden läskit sieltä paskalta psykiatriselta osastolta (joka muuten on ihan paska, eikä auta toipumisessa vaan jättää vaan hirveet arvet ja vie luottamuksen ihmisiin).
tsemppiä sulle! :)
juuri sen virheen, etten syönyt kuin iltapalan. ajattelin että kyllä ne jossain vaiheessa luovuttaa ja päästää minut kotiin laihduttamaan. no, ei ne luovuttanut kuitenkaan, letkuihin jouduin ja pakolla lihomaan. vuosi meni hukkaan nuoruudesta, lukkojen takana. katkeraa. olisin vain heti pakolla ähkinyt sitä ruokaa suuhun, niin paljolta kivulta oltaisiin välttty.