Siis itelläkin joskus ollut masennusta ja ymmärränkin tiettyyn pisteeseen.
Erään ihmisen käytös on mietityttänyt.Hän on ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa juuri tämän masennuksen,uupumuksen takia.Mutta kuuluuko sairauteen myös suuri itsekkyys ja toisten ihmisten huonosti kohtelu? Olen ollut ns.työn kautta kyseisen henkilön kanssa tekemisissä ja tullut kohdelluksi huonosti eli nytkin mietin mitä olen mahdollisesti tehnyt tai sanonut kun hän käyttäytyy vihamielisesti eikä tahdo enää olla kanssani tekemisissä..kertoisitteko rakkaat ihmiset että annanko olla ja laitan sairauden piikkiin.
Erään ihmisen käytös on mietityttänyt.Hän on ollut useaan otteeseen sairaalahoidossa juuri tämän masennuksen,uupumuksen takia.Mutta kuuluuko sairauteen myös suuri itsekkyys ja toisten ihmisten huonosti kohtelu? Olen ollut ns.työn kautta kyseisen henkilön kanssa tekemisissä ja tullut kohdelluksi huonosti eli nytkin mietin mitä olen mahdollisesti tehnyt tai sanonut kun hän käyttäytyy vihamielisesti eikä tahdo enää olla kanssani tekemisissä..kertoisitteko rakkaat ihmiset että annanko olla ja laitan sairauden piikkiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millainen itsekkyys? mitä tarkoitat?
Ulkopuolisesta varmaan tällä hetkellä minäkin vaikutan itsekkäältä. Olen monta vuotta jaksanut ja ollut se ahkera ja reipas, joka paikassa touhuaja, niin kotona , lasten kanssa kuin töissä ja yhdistyksissä. Nyt vaan ei rahkeet riitä. Itsekkäästi vaan makaan sohvalla ja kaikki jää miehelle.
Millaista huonoa kohtelua saat työkaverilta?
Jos huono kohtelu on sitä ettei vastaa puheluihin tai muuten ei jaksa höpöttää, teen samoin. Kyllä katson kuka soittaa ja jätän vastaamatta joillekin, ihan tietoisesti.
Minä olen hyvin usein ärsyyntynyt ja vihamielinen vähän kaikkia kohtaan. Sivullisillekin. Siksi pysyttelenkin pääsasiassa kotona.
Ei täällä kukaan voi sanoa mistä johtuu käytös. Kysy varovasti ystävältäsi, että oletko jotenkin häntä loukannut? Ja kerro että taroitus ei ollut.
näkyy vihaisuutena! En tiedä, olisiko kysymys siitä, ettei osaa osoittaa tunteitaan oikealla tavalla.
Joka tapauksessa se on ehdottoman epämiellyttävää lähimmäisille! Tekisi mieli sanoa, että happane liemeesi, koska jos yrittää olla ystävällinen ja myötäelävä ja saa palkaksi töykeyttä - ei siitä voi kukaan pitää! Läheiset ehkä vielä jaksavat kestää, mutta ystäville ja tuttaville se voi olla liikaa.
Joskus tuntuu siltä, että tämä sairas maailma opettaa meidät niin oman napamme ympärillä pyöriviksi, että ei sillä ole mitän rajaa...
Tiedän, tiedän, ymmärrän, että tämä ärsyttää joitakin ihmisiä - mutta eikä ole kummallista, että vaikeina aikoina (esim. sota-ajat) ei masennusta eikä itsemurhia ollut juuri lainkaan? Olisiko se johtunut siitä, että kaikki ihmiset olivat tärkeitä, että jokaisen työpanosta tarvittiin? Vai siitä, että hengissä selviytyminen ei ollut itsestään selvää? Heräisikö uhattuna elävillä elämänhalu?
Miksi se nykyisenlaisen hyvinvoinnin aikana saattaa kokonaan hävitä?
että silloin sotien aikaan ihminen oli niin erilainen kuin on nyt. Silloin kannettiin vastuuta yhdessä, koettiin vahva samanarvoisuus ja me-henki. Puhallettiin yhteen hiileen, oltiin yhtä.
Nyt on aika se, että kilpaillaan paremmuudesta toistemme kanssa, kukaan ei halua olla heikko ja huonompi toista. Siksi masentunut ihminen purkaa tuon huonommuuden tunteensa vihamielisyydellä ns.parempioasaisia kohtaan. Ihminen kuvittelee masentuneen, että kaikilla muilla on asiat hyvin ja minä olen tällainen ressukka ja luuseri. Kukapa tahtoisi olla huonompi muita. Siksi tuo vihamielisyys jota ei kuitenkaan ole sellaiseksi tarkoitettu vaan on jotenkin kuin itsesuojelua. Purraan hammasta ja äristään ulkopuolelle kun omassa sisimmässä on sekasorto.
Juuri se nykyinen ns. hyvinvointi on aiheuttanut tämän pahoinvoinnin. Ennen autettiin lähimmäistä koko kylän voimin jos nähtiin että toisella ei mene kaikki putkeen. Nyt kartetaan menemästä edes lähelle jos toinen oirehtii pahaaoloa. Ollaan jopa vahingoniloisia jos naapurilla näyttää menevän huonommin kuin itsellä.
Itse olen ollut masentunut ja mitätön olio jo vuosikaudet ja pakko sanoa, että se aiheuttaa vihamielisyyttäkin välillä. Tiedän, että olen jotain muuta kuin nyt olen, mutta kukaan ei tietenkään sitä näe, se on entinen minäni joka onnistui ja oli vahva.
Kun vihaan itseäni, vihaan myös kaikkia muita. Toisaalta kumpikaan noista ei ole totta,vihaan vain tätä olotilaani !
ei edes näe ympärilleen - hänelle on aivan yhdentekevää mitä ympärillä tapahtuu tai miten muut elävät. Siis oikeasti masentunut, jos sellaista sanontaa voi käyttää! Tuntuisi siltä, että niin kauan kuin vielä katselee ympärilleen ja tekee havaintoja ja päätyy jonkunlaisiin arvioihin niistä ei ole sairaalloisesti masentunut!
Muistan itse ajan, kun tunsin vihaavani kaikkia hyväosaisia ja näin tietenkin heidät täysin ongelmattomina ihmisinä. Sitten tuli aika, jolloin kaikki oli aivan yhdentekevää. En edes katsellut ympärilleni saati että olisin nähnyt mitään...Tajusin, että tätä menoa jos vielä jatkuu, olen hautuumaalla.
Olisi siis erotettava hoitoa vaativa masennus aivan normaalista tyytymättömyydestä elämään ja omaan itseen. Tätä aikaa emme voi muuttaa. Ainoat vaikutusmahdollisuutemme ovat omassa itsessämme, siis vain itseemme ja omaan ajattelutapaamme voimme vaikuttaa.
Tietenkin on hyvä hoitaa masennusta lääkkeillä, jos se vain on mahdollista. Täytyisi kuitenkin saada myös muuta hoitoa samalla, esimerkiksi lyhytaikaista terapiaa, joka yhdistettynä lääkehoitoon tuo varmaan parhaimman tuloksen. Terapiaan ei kyllä niin vain pääse. Se on kallista hoitoa, josta korvataan Kelan kautta vain murto-osa. Jos ei rahaa ole, sekin on liian kallista, jos sitä satuisi saamaankin.
Olisi parasta opetella (jos mahdollista) uusia tapoja arvottaa elämäänsä. Mikä on todella tärkeää? Jos ulkoiset olosuhteet ovat sellaiset, että niitä ei voi muuttaa, mitä voisi tehdä? Vihaaminen on helppoa, mutta se ei tuota mitään hyvinvointia kenellekään. Siitä pitäisi päästä eroon. Rakastaminen? Jos ei ole ketään, jolle osoittaa rakkautta? Jos kukaan ei rakasta minua?
Oikeasti en tiedä mitään totaalisesta yksinäisyydestä. En ole sellaista kokenut. Siksi en osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä. En tiedä!
Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Eräs masentunut ihminen kohtelee minua huonosti. Minä olen hänelle ystävällinen ja hän vastaa minulle vihamielisyydellä. Kyllähän mä toisaalta ymmärrän, masentunut ihminen on ilmeisesti ärtynyt.
Itsekkin olen toisinaan ahdistunut. Minulle on kuitenkin aina tärkeätä, että olen ystävällinen toisille ihmisille. Minä olen se ketä pyytelee anteeksi, vaikka ei olisi mitää anteeksi pyydettävää. Ja ihminen, kenen kuuluisi pyytää anteeksi, niin häntä ei näytä loukkaukset minua kohtaan vaivata.