eli tuo johtajuus juttu.. söin ensin ja koira vasta sitte, mää meen ovesta ensin, hoitiin vaa omasta alotteesta yms yms yms.. meillä tämä johtajuusjuttu aiheutti vaa ongelmia ja kokoaikasta uhmaamista, lopetin mokoman touhun ja aloin "äitiksi" ja loppu tuo vouhottaminen ja tottelevaisuuski sujuu paremmin :)
joten heitän ilmaan kysymyksen, onko johtajana oleminen niin tärkeää ku väitetää oikeesti? vai tarviiko "lapsesi" vaan oikeudenmukaisen ja huolehtivan vanhemman?
joten heitän ilmaan kysymyksen, onko johtajana oleminen niin tärkeää ku väitetää oikeesti? vai tarviiko "lapsesi" vaan oikeudenmukaisen ja huolehtivan vanhemman?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja sitä kautta olet sille johtaja !!
kumman se tarvii, pomon vai äitin?
Johtajuuden tärkeys riippuu paljon rodusta ja koiran luonteesta. Moni seurakoira on jalostunut niin pehmeäksi, etteivät ne juuri kyseenalaista isännän johtajuusasemaa vaikka isäntä toimisikin johtajuuden kannalta typerästi. Kuten kaikessa koirien koulutuksessa, myös johtajuusseikoissa pitää toimia sen mukaan millainen koira on yksilönä. Kova koira vaatii aivan toisenlaiset metodit kuin pehmeä yksilö.
Täytyy omasta kokemuksestani sanoa, että kun vielä olin typerä ja tietämätön pennun omistaja ja sen jälkeen kun kävin "johtajuus kurssin" niin elämä muuttui kyllä ihan totaalisesti. Kaikki turha huomionhakuisuus loppui, rajojen koettelu loppui, koira alkoi oikeasti noteeraamaan "ei" käskyt, se tuli paljon kiinnostuneemmaksi isännästään, tottelevaisuus parani, käyttäytyi todella rauhallisesti sisällä jne jne.. Koira muuttui aivan kuin toiseksi yksilöksi.
Moni johtajuuteen liittyvä metodi on mielestäni todella tärkeä ihan arkisen elämänkin kannalta, vaikkei sitä johtajuuden kannalta ajattelisikaan. Esimerkiksi tuo, että ovista kuljetaan vasta luvan saatua ja vieraiden ympärille ei tulla heti kiehnäämään kun he astuvat sisään.
Itselleni sattui talvella sellainen tapaus kun lähdin käymään kaupassa ja jätin koiran kotiin, niin ulko-oven lukkomekanismi olikin jäätynyt eikä ovi mennytkään todellesuudessa kiinni vaikka niin luulin. Kun palasin kotiin, ulko-ovi oli täysin selällään ja koira istui ovensuussa silmiin tuijottaen ja odotti lupaa saada astua ovesta ulos. Asumme kaupungissa kerrostalon alimmassa kerroksessa, jossa meillä on ovi suoraan "kadulle".
on meijänki otus kiltti (ihmisille), ja kuulias (heti ku lopetin ton "pomottelun"). ekaa kertaa menee päähän jopa vierellä käsky yms.. joten eri ääni on kellossa ku oon alakanu iha kokopäiväseksi mamiksi :)
koira on aika tuittupäinen, muute kiltti mitta kovapäinen ja vähä kiero tapaus, eli ilikeyttä tekkee vaa ku on porukkaa ympärillä ja muutenki muille vähä vouhottaa, mutta ihana ihmisille ja lapsille ja muille elukoille.. mutta mutta...hmph.. mulle yks %/&)()#¤#&)( paitsi nykyää..
ollut tuota ongelmaa että kuka menee ensin tai tekee ensin ja silti koirat tottelevat ja tekevät kuten haluan. Kyllä ne tietää kuka se pomo on vaikkei niitä kokoajan kukaan kurmuttaisikaan. Tollaisilla asioilla merkitystä kutenkaan varmaan ole, muuta kuin jollain ihmisellä siellä yläpäässä. Kaikenlaisia uskomuksia ja tottumuksia.
Välillä minä menen ovesta ensin ja välillä koirat, se vähän riippuu mistä se roikkuu. Olisi aika hankala välillä tehdä toisin kuin mitä tehdään, kun on vaan ne kaksi kättä minulla.
koskaan pyrkineet pomottamaan missään asioissa, niille on itsestään selvää että minä määrään tahdin.
Koirasi jos ovat jo pennusta asti hyvin järjestyksensä osanneet.Rodusta varmasti paljon kiinni miten oppii yleensä pentukoiralle saa kauan selvittää isäntänsä kuin se tajuaa ketä uskoa ja mitä saa tehdä.
johtajuuskeinot ovat pelleilyä,vaikka niistä paljon puhutaankin. Johtajuus muodostuu siitä, että kaikki hyvä tulee kauttasi; ruoka, suoja, turva, usein leikkikin, sekä luotettavuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja johdonmukaisuudesta muun muassa.
Ei ole koiran kaltoinkohtelua, vaikka itse syö ensin, kulkee ensin ovista tai ei noteeraa sitä koko ajan ym.ym.
Oikea johtaja myös huolehtii "lapsestaan", on oikeudenmukainen ja antaa hyvää palautetta; kehuja, hellimistä ja rapsutuksia.
Miksi luullaan, että ollakseen johtaja koiralleen, pitää olla jonkinlainen kurittaja ja kylmä. Sellaisella tyylillä saa koiransa vain alistumaan pelosta eikä omasta halustaan tottelemaan.
Koirapsykologiassa termi "passiivinen johtaja" merkkaa juuri tuota asennetta koiralla, jota aloituksessasi kuvasit. Se ei hyväksynyt sinun johtajuuttasi, vaan pisti vastaan. Nyt sinun luovuttuasi taas johtajanpallista se "tottelee" kyllä, mutta ei ihan kokonaan.
Meillä samanlainen narttu. Se on täysin lellitty, mutta sitä voi pitää vapaana ja se tottelee kuin unelma. Mutta vain silloin kuin sille sopii. Se ei halua karata, sillä se tietää, että yksin se olisi turvaton. Lauma on tärkeä johtajallekin, joka se tietää olevansa. Onneksi se ei ole vähäisimmässäkään määrin agressiivinen muita koiria kohtaan, saati ihmisiä, joten vapaanapito onnistuu, vaikka se välillä päättääkin touhuta omiaan ;)
selitäs enemmän tästä "passiivisesta johtajasta" jos viittit?
ku meillä voi semmista ollakki, mutta alakanu menemään palio paremmi ku lopetin tuomosen "höpötyksen" ja ku tuo koirani on agresiivinen samojedi/samu uros, tai siis vihanen muille koirille, ja mietin et mitä vahinkoa aiheutan jos en ookkaa pomo vaa "äiti"?
Ymmärtääkseni passiivinen johtaja on koira, joka tietää olevansa johtaja vaikkei sitä agressiivisesti laumalleen osoitakaan. Se "antaa" ihmisen ruokkia, ulkoiluttaa ym. tarpeellista, mutta ei ole alamainen. Se tietää oman paikkansa palvottuna ja lellittynä johtajana ja "tottelee" vain sen verran että asiat (ruoka, ulkoilu) sujuvat.
Tiukan paikan tullen se kyllä osoittaa olevansa pomo, ja silloin voi tulla vaikeuksia.
Yleensä sellaisen kanssa pärjää ihan mukavasti, kunhan tekee mitä se tahtoo.
asian kanssa, ku se on aina (aika useesti 8kk jäläkee ollu vihanen koirille) mutta nyt EKAN KERRAN tuli luokse ku käskin, vaikka oli ite irti ja OSO koira pienen matkan päässä ja yleensä menee tappelemaan :) eli edistystä :)
Pysy vain "lujana". Johdonmukaisesti kouluttamalla saat hienon koiran, vaikka se nyt koettelee rajojaan. Nuoret koirat, varsinkin urokset ovat murkkuikäisinä aika hankalia.
Ei saa kuitenkaan KOSKAAN rangaista kurittamalla, ainoastaan selän kääntämisellä tai jollain muulla tavalla osoittamalla koiralle ettet hyväksy huonoa käytöstä. Hyvä käytös ja tottelevaisuus sen sijaan palkitaan AINA ja heti isoilla kehuilla ja vaikkapa rapsutuksilla. Pian hauvasi tajuaa mitä siltä odotetaan ja mikä on kiellettyä. Tsemppiä kevääseen!
on riittäny ja heittäyty iha täyveksi vitipääksi ku alako vuosi läheneen :) ja pahin alakaa olemaan ohi ja voiton puolella ollaan jo :)