Hyvät metsästäjät,
Viimeistään nyt olisi korkea aika ottaa lintukirja käteen ja kerrata lajintuntemustaitoja. Syntilistanne on aika "upea": sorsana on viime vuosina ammuttu esim. seuraavia lajeja: ruskosuohaukka, kaulushaikara, kiljuhanhi, harmaahaikara, merimetso (!) jne...
Lisäksi olisi syytä tunnustaa, että elokuun lopulla klo 22 illalla ei lajeja ole mahdollista tunnistaa varmuudella. Siihen eivät pysty lintuharrastajatkaan, joiden lajintuntemustaidot ovat kuitenkin huikeasti keskivertometsästäjää paremmat.
Viimeistään nyt olisi korkea aika ottaa lintukirja käteen ja kerrata lajintuntemustaitoja. Syntilistanne on aika "upea": sorsana on viime vuosina ammuttu esim. seuraavia lajeja: ruskosuohaukka, kaulushaikara, kiljuhanhi, harmaahaikara, merimetso (!) jne...
Lisäksi olisi syytä tunnustaa, että elokuun lopulla klo 22 illalla ei lajeja ole mahdollista tunnistaa varmuudella. Siihen eivät pysty lintuharrastajatkaan, joiden lajintuntemustaidot ovat kuitenkin huikeasti keskivertometsästäjää paremmat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mainitsemiasi lajeja on jo aika vaikea luulla riistaeläimiksi. =)
Hyvä metsästäjä ampuu silloin kun on varma osumasta sekä kohteen lajista. Valitettavasti on myös olemassa metsästäjiä jotka ampuvat aivan summamutikassa ja menevät metsälle jopa humalassa.
Syyspukuisia lintuja voi tunnistaa pimeässä vaikkapa ääntelystä ja lennon/lentöönlähdön aiheutamasta äänestä. Yhdistettynä visuaaliseen havaintoon on jo mahdollista tunnistaa tiettyjä lajeja.
Harkintaa tarvitaan lisää, eikä lintukirjaa.
Metsästyslaissa sanotaan, että ammutaan vain 100% tunnistettuja riistaeläimiä, ei rauhoitettuja eläimiä.
Lintukirja ei auta harkitsemattomuuteen pätkän vertaa, joten se siitä.
Koskaan sattunut olemaan järvellä elokuun lopussa klo 22 aikaan? Kokeile joskus niin yllätyt kuinka valoisaa siellä on.Maalla ei välttämättä näe paria kolmea metriä edemmäs.Ja sitä et usko ellet kokeile!
Kyllä se niin on että ne linnut ovat niin vähän aikaa ampumaetäisyydellä ettei niitä millään tunnista jos ei tiedä mitä tuntomerkkejä pitää ensimmäiseksi katsoa.Siluetti kertoo jo jotain mutta sitten ovat ne pienemmätkin yksityiskohdat nähtävä.Eikä siinä millään aika riitä.Lintukirja on hyvä apu joskin metsästäjälehdessäkin on välillä aukeama syyspukuisista linnuista vedessä ja lennossa.Minusta on hyvä kun joku ottaa asian esille näin sopivalla hetkellä.Hattua pitää oikein nostaa.Jänismetsällä harmittaa kun on ajo meneillään ja joku mummo köpöttää sienestämässä monta tuntia juuri siellä missä olet passissa.Kun vaihtaa paikkaa eikös se kohta köpötä taas niin läheltä että voisi kävyllä heittää.Huumorilla ajattelin josko ajokoira jäljittääkin mummoa.Koko päivä se mummo köpötti alueella vaikka kuinka hiippailin toiseen paikkaan.Välillä satoi ja luulin jo päässeeni mummosta,turha luulo.