Jouduimpa junassa lukemaan Aamulehteä. Aamulehden laiskoja toimittajia potuttaa se, etteivät ministerit riittävästi kerro heille keskeneräisistä asioita. Tämän takia toimittajat eivät voi koohata haastattelemassa ministeri -ministeriltä, puoluejohtaja-puoluejohtajalta, kansanedustaja-kansanedustajalta jne jne., että mitä mieltä olette valmisteltavasta asiasta, jonka lopputuloksestakaan ei vielä ole tietoa. Eikä voi analysoida vastaajien mietteitä ja mietteiden erilaisuuksia sekä niiden taustoja, erilaisia painotuksia yms. muuta pikkunäppärää toimittajatyötä.
Kaikkien pitäisi toimittajille kertoa mielipiteensä ennen kuin ovat asiaan, esitykseen tai päätökseen voineet riittävästi tutustua ja muodostaa perehtymisen kautta asioista oma kantansa. Tätä toimittajien koohaamista nämä itse kutsuvat toimitustyöksi, uutisoinneiksi, jopa tutkivaksi journalismiksi.
Useimmiten medialle riittääkin tämä valmistelukoohaus. Keskustelu itse asiasta onkin useinmiten sivuseikka. Sitä Media ei pysty omin avuin itse käymään. Uutisoinnin pulassa toimittaja Heikkakin joutuu palaamaan vanhaan Supo-nimilistäneuroosiinsa. "Varauutisilla" eletään.
Keskustelkaapa nyt esimerkiksi aiheesta "päivähoitomaksujen uudet määräytymisperusteet" ja siitä, kumpi asiassa valehtelee enemmän. Media opposition kanssa vai hallitus.
Kanerva- upotusleikissä Media osoittautui suurimmaksi valehtelijaksi. Vieläkään Media ei ole analysoinut Kanervan haastattelutilannetta, jossa hän kieltäytyi ruotsinkieliselle toimitukselle kommentoimasta sähköviestejään. Media väitti valheellisesti Kanervan valehdelleen ja kieltäneeen tuossa tilanteessa sähköpostien lähettämisen. Pitkään salattiin sitäkin, että Tukiainenhan sen tekstiviestien lähettelyn oikeistaan aloittikin ja yhteisymmärryksessä sitä jatkettiin. Olisihan tieto vähentänyt Kanerva-uutisoinnin rahallista käyttöarvoa, joten Median valehtelulla ja salaamisella oli selkeä taloudellinen tavoite ja peruste. Raha, Raha ja Raha!
Kaikkien pitäisi toimittajille kertoa mielipiteensä ennen kuin ovat asiaan, esitykseen tai päätökseen voineet riittävästi tutustua ja muodostaa perehtymisen kautta asioista oma kantansa. Tätä toimittajien koohaamista nämä itse kutsuvat toimitustyöksi, uutisoinneiksi, jopa tutkivaksi journalismiksi.
Useimmiten medialle riittääkin tämä valmistelukoohaus. Keskustelu itse asiasta onkin useinmiten sivuseikka. Sitä Media ei pysty omin avuin itse käymään. Uutisoinnin pulassa toimittaja Heikkakin joutuu palaamaan vanhaan Supo-nimilistäneuroosiinsa. "Varauutisilla" eletään.
Keskustelkaapa nyt esimerkiksi aiheesta "päivähoitomaksujen uudet määräytymisperusteet" ja siitä, kumpi asiassa valehtelee enemmän. Media opposition kanssa vai hallitus.
Kanerva- upotusleikissä Media osoittautui suurimmaksi valehtelijaksi. Vieläkään Media ei ole analysoinut Kanervan haastattelutilannetta, jossa hän kieltäytyi ruotsinkieliselle toimitukselle kommentoimasta sähköviestejään. Media väitti valheellisesti Kanervan valehdelleen ja kieltäneeen tuossa tilanteessa sähköpostien lähettämisen. Pitkään salattiin sitäkin, että Tukiainenhan sen tekstiviestien lähettelyn oikeistaan aloittikin ja yhteisymmärryksessä sitä jatkettiin. Olisihan tieto vähentänyt Kanerva-uutisoinnin rahallista käyttöarvoa, joten Median valehtelulla ja salaamisella oli selkeä taloudellinen tavoite ja peruste. Raha, Raha ja Raha!
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://journalismi.info/fi/