YKSIN...

Olen todella pahoillani, tulin sen vaan sanomaan. Täysi mulkku miehesi. Oletko varma ettei tämä oo häneltä vaan epävarmuutta? Joillakin miehillä kestää aikansa kypsyä siihen ajatukseen, että heistä tulee vanhempia. Jos vielä voisitte keskustella asioista ja pyytäisit miestäsi kertomaan miltä hänestä tuntuu?

Meilläkin oli vastaavanlainen tilanne esikoista odottaessa. Mies vaan meni alkuraskaudesta ihan lukkoon ja sitä alkoi ahdistaa raskaus, vauva ja kaikki. Siitä selvittiin ja nyt onnellisesti yhdessä 6v ja toinen vauva rv 32 tulossa.

Jaksamista!

Voi sinua kuumisraukka:( Olen se, joka viimeksi kysyi marrasmammojen vointia. Sinä olit eka, joka vastasi kyselyyni. Miten noin voi käydä, en ymmärrä. Todella epäreilua sinua kohtaan. Toivon kyllä voimia sinulle ja sanon heti, että en itse selviäisi kovin äkkiä vastaavasta tilanteesta, joten näytä sinä mallia, miten pääset pohjalta ylös.

Onneksi vauvasi on terve ja onhan vauva hyvin turvassa kehossasi vaikka tulisikin jokin suuri vastoinkäyminen. Olen niin pahoillani puolestasi:(

Tässä nähtiin, kumpi teistä on kypsempi ja valmis vanhemmaksi. Toivon, että pystyt ajattelemaan positiivisesti ja olemaan iloinen lahjasta, joka sinulle marraskuussa syntyy:)

Tällä keskustelupalstalla on aina joskus joku kysellyt juttukaveria yksin odottavista äideistä, mutta mitään tarkempaa en osaa sanoa.

..pienetkin sanat auttavat niin kummasti vaikka ne tulevatkin tuntemattomilta. Kyllä mieheni on sanonut että aika näyttää, mutta voinko antaa hänelle anteeksi sen että hän on todennäköisesti maannut jonkun toisen naisen kanssa, ja tämä nainen vielä tietää tilanteemme. Hän myös sanoi että suhteemme on ollut jo pitkään aika kaverillista, jota en oikein ymmärrä. Onko moraalitonta ajatella että jos tapaisin vielä jonkun uuden, kun raskaus ei vielä näy? Miten raskautenne on muuten mennyt, onko ollut pahoinvointia? Millon on lasketut ajat? Minulla ultra näytti että 8.11. :) Lapsen isä haluaa kuitenkin ottaa vastuun vanhempana, en vain voi vielä katkeruudeltani ajatella mitään yhteisiä pelisääntöjä, tekisi mieli sulkea hänet pois, mutta lapsihan tässä on se kaikkein viaton. Kiitos kannustuksista. Tsemppiä teille kans. :)

Oli kyllä tosi vastuutonta mieheltäsi, ehkä hän ei sittenkään ollut valmis isäksi, mutta tosi törkeää!
Omaa miestäni ei vielä silleen edes kiinnosta tuleva lapsemme (nyt rv 13 4), ehkä sitten kun raskaus alkaa näkymään ja tuntumaan vauvan liikkeet, niin hänkin uskoo sen todeksi.

Tuttu on tilanne, olen vasta 6 rv ja kun ilmoitin miesystävälleni että olen raskaana hän ehdotti että tekisin abortin, kun kieltäydyin hän sanoi ettei puhu mulle koskaan... ei kyllä uskois että mies on 34 v luulis että lähinnä 12 v. No kyllähän minuakin hiukan jännittää miten selviän yksin pienen palleron kanssa mutta parempi yksin kuin ääliön kanssa joka ei selvästikään välitä paskan vertaa. Olen kyllä iki onnellinen sillä tämä pitkän odotuksen tulos sillä olen toivonut jo monta vuotta lasta ja nyt se sitten on tulossa. Vaikka kyllä tämä odotusaika tuntuu tosi pitkältä varsinki kun viime viikolla tuli verta ja olin aivan paniikissa, lääkäri tosin sanoi että mikään ei viittaa keskenmenoon ja tiputtelu on normaalia. Minustahan se verimäärä tuntui älyttömän suurelta mutta eihän se sitä kuitenkaan ollut ja jäi siihen 2 kertaan .MUTTA VÄHINTÄÄNKIN VAINOHARHAINEN MINUSTA ON TULLUT :( Voimia ja iloa odotukseen eläkä siekään murehi liikaa,kyllä sitä ihmeesti pärjää kun se pieni ihana pallero sulattaa sydämmen ja ainahan voi pyytää apua:)

Mulla on eka ultra vasta 8.5, mutta neuvolan arvion mukaan la on 14.11. Tod. näk. se ultran mukaan muuttuu myöhemmäksi. Muutama viikko siis pitää vielä odotella ultraa eikä neuvolakäyntejäkään ole tulossa kuin vasta ultran jälkeen.

Pahoinvointia on ollut joka ilta, yleensä se on alkanut puolenpäivän jälkeen ja pahentunut iltaa kohti. Ilmavaivat ja ajoittainen väsymys vaivaa. Suolaisenhimo oli monta viikkoa, nyt on makeanhimo lisääntynyt. Mulla menossa vasta rv 10 1, että keskenmenopelko on koko ajan, puhumattakaan listeriapelosta. Terkkari ja lääkäri sanovat vain koko ajan, että älä stressaa ja että ei kannata pelätä etukäteen. En vaan voi sille mitään enkä sitten enää ole sanonut heille, että pelottaa.

Ei olla kerrottu vielä kellekään, vappuna ajateltiin ajella vanhempien luokse ilmoittamaan uutinen. Kaverit saavat tietää sitten, kun näkevät mahan. Ne kun kaikki asuu vähintään 200 km:n pääs.

Minulla oli vauvakuume 5 vuotta ennenkuin mies vihdoin lämpeni ajatukselle. Nyt ymmärrän, että painostukseni teki vain hallaa suhteellemme ja jos hän olisi painostuksen alla suostunut, olisi hän varmaan katkera loppuikänsä, että nuoruus loppui niin äkkiä. Hän viime syksynä ilmoitti, että nyt on valmis lapseen ja olen todella iloinen, ettei antanut minulle periksi aiemmin.

Joopa joo.. Mulla viime kesäkuussa sama tilanne. Oltiin pitkään yhdessä ja päätettiin sitten vihdoin vaavi hankkia. Tulinki heti sitten raskaaksi ja 3 viikkoa sen jälkeen kun testi oli plussannut niin mies ilmoitti että onkin jo pidemmän aikaa miettinyt eroa ja tästä 2 viikkoa niin äijällä oli jo oma kämppä! Olin todella pahalla mielellä koko raskauden ajan vaikka odotin vauvaa kyllä ihan innoissani. Vähän rupesi helpottamaan kun liikkeet rupes tuntumaan ja nyt kun vauva on syntynyt niin elämäki jo hymyilee vaikka sattuuhan se vieläkin aika paljon. Jossain vaiheessa äijä mutis jotain yhteenpaluusta mutta ajatus siitä et se oli kans käyny jo jotain akkaa laittamas vaikka oon ite ollu suruissani ja sen vauva mun masussa oli liian raskas ja olenki tästä asiasta erittäin pahoillani ja todella loukkaantunut! mutta onneks nyt jo tosiaan pikkusen helpompaa ja vauva on ihana ja kiltti :) Kyllä sitä yksinki pärjää mutta onhan se ikävää jos sitä vauvaa on yhdessä ruvettu odottaan ja sit jääki yksin :_(