ja kun joskus hyvässä seurassa puhua pulputan ruotsia, en aina edes muista, mitä kieltä puhun.
Olen viisikymppinen ja minua ärsytti, kun ruotsalainen nuori tyttö, joka on syntynyt samana vuonna, kun olen Ruotsiin tullut, korjaili minua. Kun puhettani korjaillaan, hiljenen helposti ja tulen epävarmaksi.
Olen viisikymppinen ja minua ärsytti, kun ruotsalainen nuori tyttö, joka on syntynyt samana vuonna, kun olen Ruotsiin tullut, korjaili minua. Kun puhettani korjaillaan, hiljenen helposti ja tulen epävarmaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kun puhettani korjaillaan, hiljenen helposti ja tulen epävarmaksi".
---> suomalainen piirre : )
Mulle tapahtuu sama juttu usein. Sitäpaitsi minulla on, ainakin työpaikalla, taipumus isotella. Ja sekös vasta hävettää kun sitten taas muistaa olevansa suomalainen ruotsalaisseurassa.
Naisilta ei oikein suvaita isottelua missään. Tai en mielestäni edes isotellut, vaan olin positiivisesti ylpeä juuristani ja tarjosin Pohjanmaan kautta, kun täytin pyöreitä vuosia. Ruotsalaisten naisten nurea puoli näkyviin, joka on mielestäni hyvin paha, kun se pääsee valloilleen. Tunteitten kieltäjäporukkaa kun ovat.
En jaksa kuitenkaan olla kuin vähän aikaa polvillani, kun alan taas "isotella".
Ruotsihan on helppo kieli, ei siinä voi tehdä virheitä.
Itse en tosin puhu, mutta koulussa sitä lukenut ja totesin niin helpoksi etten viitsinyt opetella.
Niin voit elää siinä uskossa missä elät. Ruotsi on niinkuin moni muukin kieli aika helppoa ja yksinkertaista aluksi. Kielihän muuttuu vaikeammaksi vasta sitten kun kaikki poikkeukset ja sanonnat täytyy osata. Eräs ystäväni jolla on yliopistotason koulutus sekä Suomen mittojen mukaan hyvä Ruotsin kielen taito ei täällä käydessään ymmärtänyt yhtään mitään tavallisesta keskustelusta, mikä oli hänelle kova kolaus.
Itse olen asunut Suomessa, Ranskassa ja Ruotsissa ja puhun lisäksi englantia hyvin ja saksaa jollakin lailla. Kaikki kielet joita itse olen opiskellut ovat enemmän tai vähemmän helppoja tietylle tasolle. Jos sitten halutaan päästä sille "turistitasoa" korkeammalle hyvälle "käyttötasolle" jolla selvitään kyseisen maan työelämässä niin samat vaikeudet tulevat vastaan niin ruotsin kuin muidenkin kielien opiskelussa.
Onhan sitä aina syitä keksittävä omaan osaamattomuuteensa.
Olin nuorena harjoittelijana opiskelujeni (ruotsissa), päättyä eräässä, siihen aikaa aika huomattavassa yrityksessä. Meille tuli suomesta kesätöihin tekniikanopiskelijoita muutama kaveri Otaniemestä. Pojat isottelivat osaavansa ruotsia, mutta ensimmäisen kuukauden aikana jouduin tulkkamaan näitä "suomalaisia kielineroja". No, minä en ottanut takkiini poikien "osaamista" vaan pikkuhiljaa hvutin heille omaa käytäntöäni ja vei heitä ruotsalaisten kavereitteni luo aina kun se oli mahdollista.
Kesän loputtua, kun pojat olivat lähdössä kotiin, (ruotsia osaavana), he pyysivät minut ja ruotsalaiset kaverini lähtöjuhlaan. Se oli todella kiva ilta, mutta, kaikkein hauskinta oli, kun porukan puhemies sanoi:
"Näiden kahden ja puolen kuukauden aikana olemme oppineet enemmän ruotsia, kuin koko kouluaikanamme". Olin iloinen siitä ja tunsin, että oman insinööriharjoittelun yhteydessä olin saanut antaa jotain pysyvää kotisuomalaisille ystävilleni, joille koulu ei ollut antanut tarpeellista tasoa.
Lopuksi: Yksi näistä kavereista toimii tänään tunnetun ruotsalaisen yrityksen aluejohtajana. Ei olisi siihen päässyt ilman hyvää ruotsin taitoa.
Onko edes olemassa yhtä oikeaa tapaa puhua enkkua? Eiköhän kaikki tavat ole yhtä oikeita.
ikuisiksi teekkareiksi. Seurustelin yhden kanssa nuorena. Heidän vapaa-ajanviettonsa on rankkaa.
valitettavasti samanlainen rasistinen tapa arvioida ihmiset heidän puheensa perusteella. He eivät kuuntele mitä sanon, vaan kuinka puhun.
Joskus kun olen kahdestaan jonkun ruotsalaisen kanssa ja itse yritän olla ihan luonnollinen, he ovat kuin jäykkä p-a. Jos seuraan tulee ruotsalainen kolmanneksi, niin seuralainen no I piristyy silminnähtävästi ja unohtaa minut.