3.3 Lasten ja nuorten syrjäytymisen uhkia
Lapsiperheisiin kuului vuosituhannen alussa 45 prosenttia Suomen väestöstä. Vastaavasti viidesosa väestöstä on lapsia - Suomessa on 1.1 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista todetaan, että suomalaisen yhteiskunnan perusrakenne lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden turvaamiseksi on edelleen toimintakuntoinen. Enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta pienehköä vähemmistöä lapsiperheistä kuormittavat erilaiset psykososiaaliset ongelmat ja huono-osaisuus. Lisäksi uusimman tutkimuksen mukaan köyhyyden riski on kasvanut ennen muuta pienten lasten perheissä.
Erityistä hoitoa ja kasvatusta saavia lapsia oli vuonna 2001 n. 12 700 eli noin 6 prosenttia kaikista päivähoidossa olevista lapsista. Päivähoitoa koskeva nykyinen sääntely ei ole riittävässä määrin turvannut erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tarvitsemia palveluja ja tukitoimia päivähoidossa. Monissa kunnissa ei ole pystytty tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemiaan tukitoimia.
Lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten määrä oli vuonna 1992 23 500 lasta ja vuonna 2001 jo 49 600 lasta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuosikymmenessä lähes 40 prosenttia ja heitä oli n. 13 500 vuonna 2001. Erityisesti on kasvanut yli 12-vuotiaitten huostaanotot. Lasten pitkäaikainen sijaishuolto on perinteisesti järjestetty yksityisperheissä, mutta sen osuus on voimakkaasti pienentynyt. Kasvu on suuntautunut ammatilliseen perhehoitoon. Huostaanoton taustalla on useimmiten vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja perheväkivalta, jotka johtavat lapsen hoidon laiminlyönteihin.
Lisääntyvien nuorten sijoitusten taustalla on yleensä kouluvaikeuksia, rikollisuutta ja huumeiden käyttöä. Sijoitettujen lasten mielenterveyden ongelmat ovat kasvaneet 1990-luvulla ja yli puolet lastenkoteihin sijoitetuista lapsista olisi tarvinnut lastenpsykiatrista apua.
Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret muodostavat kasvavan ryhmän lastensuojelussa. Erityinen haaste palvelujärjestelmälle on sukupolvesta toiseen kulkevan lapsen kaltoin kohtelun ketjun katkaiseminen.
Työryhmän asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että lapsiperheiden köyhtymiseen ja taloudellisen aseman heikentymiseen kasvukeskuksissa ovat vaikuttanut asumiskustannusten nousu ja tulon-siirtojen leikkaukset. Köyhyysrajan alittaneiden perheiden määrä on lisääntynyt yksinhuoltajatalouksissa. Köyhtyneiden lasten määrän nousu ei kuitenkaan vielä muihin maihin verrattuna huono, mutta joka 10. lapsi oli vuonna 2001 toimeentulotuen piirissä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on vaikeuksia, sillä vanhempien työssäoloaika on lisääntynyt ja työssä joustetaan työn säilyttämisen vuoksi. Peruspalvelut ovat ohentuneet ja erityispalvelut ovat hajallaan. Lisäksi vapaa-ajan palveluiden markkinoistuminen karsii pienituloisten perheiden lapsia ja nuoria, mikä heikentää näiden palveluiden syrjäytymistä ehkäisevää merkitystä.
Koulutuksella on tärkeä tehtävä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Peruskoulun suorittavat loppuun kaikki muutamaa sataa nuorta lukuun ottamatta. Siirtymävaihe peruskoulusta toiselle asteelle on syrjäytymisen kannalta kriittistä aikaa. Noin 7 -8 prosenttia oppilaista ei hakeudu välittömästi peruskoulun suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin. Lukion tai ammatillisen koulutuksen aloittaa 94 prosenttia ikäluokasta ja suorittaa 82 prosenttia.
Erityisopetuksen saatavuus on tilastokeskuksen vuoden 2001 tilastojen mukaan parantunut koko ajan viime vuosien aikana. Erityisopetukseen siirrettyjen ja otettujen osuus peruskoulun oppilaista oli vuonna 1999 22.275 oppilasta eli 4,1 % peruskoululaisista. Vuonna 2001 vastaava luku oli 30.832 oppilasta eli 5,2 % peruskoululaisista. Erityisopetusta saavien oppilaiden lukumäärän kasvuun ei ole vaikuttanut yksistään erityisopetuksen tarpeen lisääntyminen, vaan myös se, että erityisopetusta on osattu entistä enemmän antaa myös yleisopetuksen heikoimmin suoriutuvalle oppilasjoukolle. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa on tällä hetkellä noin 15 % peruskoululaisista, joten yhteensä erityisopetuksen piirissä on noin 20 % oppilaista. Erityisopetus on siis kaiken kaikkiaan lisääntynyt.
Lapsiperheisiin kuului vuosituhannen alussa 45 prosenttia Suomen väestöstä. Vastaavasti viidesosa väestöstä on lapsia - Suomessa on 1.1 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista todetaan, että suomalaisen yhteiskunnan perusrakenne lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden turvaamiseksi on edelleen toimintakuntoinen. Enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta pienehköä vähemmistöä lapsiperheistä kuormittavat erilaiset psykososiaaliset ongelmat ja huono-osaisuus. Lisäksi uusimman tutkimuksen mukaan köyhyyden riski on kasvanut ennen muuta pienten lasten perheissä.
Erityistä hoitoa ja kasvatusta saavia lapsia oli vuonna 2001 n. 12 700 eli noin 6 prosenttia kaikista päivähoidossa olevista lapsista. Päivähoitoa koskeva nykyinen sääntely ei ole riittävässä määrin turvannut erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tarvitsemia palveluja ja tukitoimia päivähoidossa. Monissa kunnissa ei ole pystytty tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemiaan tukitoimia.
Lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten määrä oli vuonna 1992 23 500 lasta ja vuonna 2001 jo 49 600 lasta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuosikymmenessä lähes 40 prosenttia ja heitä oli n. 13 500 vuonna 2001. Erityisesti on kasvanut yli 12-vuotiaitten huostaanotot. Lasten pitkäaikainen sijaishuolto on perinteisesti järjestetty yksityisperheissä, mutta sen osuus on voimakkaasti pienentynyt. Kasvu on suuntautunut ammatilliseen perhehoitoon. Huostaanoton taustalla on useimmiten vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja perheväkivalta, jotka johtavat lapsen hoidon laiminlyönteihin.
Lisääntyvien nuorten sijoitusten taustalla on yleensä kouluvaikeuksia, rikollisuutta ja huumeiden käyttöä. Sijoitettujen lasten mielenterveyden ongelmat ovat kasvaneet 1990-luvulla ja yli puolet lastenkoteihin sijoitetuista lapsista olisi tarvinnut lastenpsykiatrista apua.
Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret muodostavat kasvavan ryhmän lastensuojelussa. Erityinen haaste palvelujärjestelmälle on sukupolvesta toiseen kulkevan lapsen kaltoin kohtelun ketjun katkaiseminen.
Työryhmän asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että lapsiperheiden köyhtymiseen ja taloudellisen aseman heikentymiseen kasvukeskuksissa ovat vaikuttanut asumiskustannusten nousu ja tulon-siirtojen leikkaukset. Köyhyysrajan alittaneiden perheiden määrä on lisääntynyt yksinhuoltajatalouksissa. Köyhtyneiden lasten määrän nousu ei kuitenkaan vielä muihin maihin verrattuna huono, mutta joka 10. lapsi oli vuonna 2001 toimeentulotuen piirissä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on vaikeuksia, sillä vanhempien työssäoloaika on lisääntynyt ja työssä joustetaan työn säilyttämisen vuoksi. Peruspalvelut ovat ohentuneet ja erityispalvelut ovat hajallaan. Lisäksi vapaa-ajan palveluiden markkinoistuminen karsii pienituloisten perheiden lapsia ja nuoria, mikä heikentää näiden palveluiden syrjäytymistä ehkäisevää merkitystä.
Koulutuksella on tärkeä tehtävä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Peruskoulun suorittavat loppuun kaikki muutamaa sataa nuorta lukuun ottamatta. Siirtymävaihe peruskoulusta toiselle asteelle on syrjäytymisen kannalta kriittistä aikaa. Noin 7 -8 prosenttia oppilaista ei hakeudu välittömästi peruskoulun suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin. Lukion tai ammatillisen koulutuksen aloittaa 94 prosenttia ikäluokasta ja suorittaa 82 prosenttia.
Erityisopetuksen saatavuus on tilastokeskuksen vuoden 2001 tilastojen mukaan parantunut koko ajan viime vuosien aikana. Erityisopetukseen siirrettyjen ja otettujen osuus peruskoulun oppilaista oli vuonna 1999 22.275 oppilasta eli 4,1 % peruskoululaisista. Vuonna 2001 vastaava luku oli 30.832 oppilasta eli 5,2 % peruskoululaisista. Erityisopetusta saavien oppilaiden lukumäärän kasvuun ei ole vaikuttanut yksistään erityisopetuksen tarpeen lisääntyminen, vaan myös se, että erityisopetusta on osattu entistä enemmän antaa myös yleisopetuksen heikoimmin suoriutuvalle oppilasjoukolle. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa on tällä hetkellä noin 15 % peruskoululaisista, joten yhteensä erityisopetuksen piirissä on noin 20 % oppilaista. Erityisopetus on siis kaiken kaikkiaan lisääntynyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
peruskoulun aikana syrjäytyneiden määrästä:
" Peruskoulun suorittavat loppuun kaikki muutamaa sataa nuorta lukuun ottamatta. "
Perusopetuslakia rikotaan törkeästi ja ongelmanuoret siirretään häirikköluokkiin, joita valheellisesti erityisopetuksen luokiksi kutsutaan. Siellä vanhemmat vaaditaan tai huijataan allekirjoittamaan HOJKS, jolla oppilaan suorittamaan oppimäärää supistetaan huomattavasti tärkeissä aineissa.
Näin tilasto saadaan näyttämään sille, että VAIN muutamalta sadalta jää suorittamatta peruskoulun oppimäärä. Todellisuudessa luku on paljon, paljon suurempi.