Iltapäivää taas täältä meirään kotoa pohojanmaalta.
Ajattelin notta kirijootan muutaman rivin vanhasta suomalaasesta perinteestä niinkuun ny tervanpoltto aikoonansa oli ja toi työtä ja toimehentuloa tavallisen rahvahan elämähän. Tynnyritervaa oon ittekki polttanu ja osaan sen tairoon mutta oikiaa tervahautaa en oo ollu tekemäs, se oliis kans sellaanen kiva kokemus teherä niinkin.
Täs asias mun on ny taas turvauruttava isooisäni muistihinpanoohin omasta nuoruurestansa ja hänen isänsä ja isooisänsä muisteluksihin tervapirtillä oloosta.
Osa tätä tarinaa on yli 160 vuotta vanhaa, 1830-40 luvuilta saakka.
Oli ikivanha erämaa palijon muutaki ku Tapion kansan suuri kotitanhua. Mettänriista oli kyllä hyvää ja tarpehellista ajallansa, mutta ku näläkäänen mettäläänen, torppari, pääsi kirveeneen ja kolorautooneen mettään jyrsimähän petäjänkylykeä ja siitä tervaa puristamahan, niin silloon hän vasta virkistyi elämähän. Suuret loputtomat männiköt olivat entisaikaasten ihimisten loppumattomana eloaittana ja petäjäänen tumma elämänneste oli hänenki elämännesteensä.
Pitkä matka se oli kulukia lakeuren kansalla tervametsiinsä, mutta sitten he kaatoivat mäntyjä ku mielettömät ja rakensivat tavattomia tervahautoja.
Kaikkein mahtavimman maakuopan muutamat isännät rakensivat yhteesvoimin Heinäsuon laitahan. Verättäen hevoosillansa siihen täyret 200 syltä tervaksia ja varaten vierehen 600 tyhyjää tynnyriä orottamahan. Tämä on mun isooisäni isän tietoa, minkä faarivainaa on kirijoottanu ylähä.
Vanhat tervaantunehet paapat siinä ittetietoosina keittomestareina köykkäsivät ja tervaputken suun alla ammotti tavaton kuusitynnyrinen ammes.
Sitten oli käyny niin notta siinä ku oli putkensuus puutappi ja suuri tervahauta alakas puskemahan mustaa mujua tervaa, niin se halakes se putkensuu, täyttäen sen ammeen ja tuluvien mettäänki. Tuli ukoille siinä tulinen ja tervaanen temmellys. Kiuluilla, kupeilla ja kourillaki koukittihin ja kahmaloitihin männynvilijaa ammeesta ja ammehen vierestä, kuka ny mitenki ennätti.
Kuukahti siinä hätäkäs jo muuan tervakoura ammeeseen päällensä, tukehtuen ja palaen kuoliaaksi. Mutta siitä ei ennätetty huolia, täytyi vaan tapella tervan kanssa. Satoja tynnyreitä siitä haurasta tuli tervaa, vaikka ainaki kolomasosa valui kankahalle, pilaten ja polttaen korpea kymmenin syliin. Niin että kaikki ruohot, pensaat ja puutki kuolivat.
Hirsistä kasattu ja sulukanurkkaukselle salavettu hautapirtti oli tervamiesten asuntona, vahva rukiinen puuro, vanhan paapan keittämänä oli ruokaveroona tervamiehille ja vaimoosille hengille. Ja sitten pirettihin pitkää iltapuhureesta. Päre paloi seinänraos kiukahan kohoraalla ja pirttikansa askarteli puhurestöis kuin kotonaan. Toiset kiskoivat päreitä ja jokku kutoivat pärekoppia ja joku vuoli kirvesvartta.
Seinän takana oli synkkä yö ja musta huokaava korpi. Mutta nokiseinääsessä pirtissä oli hyvä olla. Päretuli savusi, vipatti ja ritisi ja piti muutoonki omaa iloaan ja tarinoi kuin haltian kanssa, haastellen salaasia satujaan. Hämärä pirtti oli täynnä sekä pärehensavua että kessupiipuista kiskottua väkevää haikua.
Tervahauta on jo aikoja haikunsa huokaasut ja isännät polttanehet leipätervansa. Muinaanen hauran-napa vielä matalana kumpareena ja keskellä aikoja ruohhottunu kuopanne. Hautapirtistä kiukahan sijalla kasa nokisia kiviä.
Näitä muisteli seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani saunanlämmityksen lomaas pohojanmaalta.
Ajattelin notta kirijootan muutaman rivin vanhasta suomalaasesta perinteestä niinkuun ny tervanpoltto aikoonansa oli ja toi työtä ja toimehentuloa tavallisen rahvahan elämähän. Tynnyritervaa oon ittekki polttanu ja osaan sen tairoon mutta oikiaa tervahautaa en oo ollu tekemäs, se oliis kans sellaanen kiva kokemus teherä niinkin.
Täs asias mun on ny taas turvauruttava isooisäni muistihinpanoohin omasta nuoruurestansa ja hänen isänsä ja isooisänsä muisteluksihin tervapirtillä oloosta.
Osa tätä tarinaa on yli 160 vuotta vanhaa, 1830-40 luvuilta saakka.
Oli ikivanha erämaa palijon muutaki ku Tapion kansan suuri kotitanhua. Mettänriista oli kyllä hyvää ja tarpehellista ajallansa, mutta ku näläkäänen mettäläänen, torppari, pääsi kirveeneen ja kolorautooneen mettään jyrsimähän petäjänkylykeä ja siitä tervaa puristamahan, niin silloon hän vasta virkistyi elämähän. Suuret loputtomat männiköt olivat entisaikaasten ihimisten loppumattomana eloaittana ja petäjäänen tumma elämänneste oli hänenki elämännesteensä.
Pitkä matka se oli kulukia lakeuren kansalla tervametsiinsä, mutta sitten he kaatoivat mäntyjä ku mielettömät ja rakensivat tavattomia tervahautoja.
Kaikkein mahtavimman maakuopan muutamat isännät rakensivat yhteesvoimin Heinäsuon laitahan. Verättäen hevoosillansa siihen täyret 200 syltä tervaksia ja varaten vierehen 600 tyhyjää tynnyriä orottamahan. Tämä on mun isooisäni isän tietoa, minkä faarivainaa on kirijoottanu ylähä.
Vanhat tervaantunehet paapat siinä ittetietoosina keittomestareina köykkäsivät ja tervaputken suun alla ammotti tavaton kuusitynnyrinen ammes.
Sitten oli käyny niin notta siinä ku oli putkensuus puutappi ja suuri tervahauta alakas puskemahan mustaa mujua tervaa, niin se halakes se putkensuu, täyttäen sen ammeen ja tuluvien mettäänki. Tuli ukoille siinä tulinen ja tervaanen temmellys. Kiuluilla, kupeilla ja kourillaki koukittihin ja kahmaloitihin männynvilijaa ammeesta ja ammehen vierestä, kuka ny mitenki ennätti.
Kuukahti siinä hätäkäs jo muuan tervakoura ammeeseen päällensä, tukehtuen ja palaen kuoliaaksi. Mutta siitä ei ennätetty huolia, täytyi vaan tapella tervan kanssa. Satoja tynnyreitä siitä haurasta tuli tervaa, vaikka ainaki kolomasosa valui kankahalle, pilaten ja polttaen korpea kymmenin syliin. Niin että kaikki ruohot, pensaat ja puutki kuolivat.
Hirsistä kasattu ja sulukanurkkaukselle salavettu hautapirtti oli tervamiesten asuntona, vahva rukiinen puuro, vanhan paapan keittämänä oli ruokaveroona tervamiehille ja vaimoosille hengille. Ja sitten pirettihin pitkää iltapuhureesta. Päre paloi seinänraos kiukahan kohoraalla ja pirttikansa askarteli puhurestöis kuin kotonaan. Toiset kiskoivat päreitä ja jokku kutoivat pärekoppia ja joku vuoli kirvesvartta.
Seinän takana oli synkkä yö ja musta huokaava korpi. Mutta nokiseinääsessä pirtissä oli hyvä olla. Päretuli savusi, vipatti ja ritisi ja piti muutoonki omaa iloaan ja tarinoi kuin haltian kanssa, haastellen salaasia satujaan. Hämärä pirtti oli täynnä sekä pärehensavua että kessupiipuista kiskottua väkevää haikua.
Tervahauta on jo aikoja haikunsa huokaasut ja isännät polttanehet leipätervansa. Muinaanen hauran-napa vielä matalana kumpareena ja keskellä aikoja ruohhottunu kuopanne. Hautapirtistä kiukahan sijalla kasa nokisia kiviä.
Näitä muisteli seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani saunanlämmityksen lomaas pohojanmaalta.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Oon tommosen tervahauta systeemin kerran nähnyt.
Pieni porukka miehiä sen oli saanut aikaan ja luulenmpa ,ettei heistä monta ole enää elossa.
En osannut antaa tuolle teolle silloin arvoa , mutta muistelisin , että se videoitiin , koko homma siis tallessa.
Aattelin silloin ,ettei miehillä oo tärkeempää tekemistä.
Nyt laitan sun kirjoituksen talteen ja tarjoappa tuota johonkin paikallislehteen.
Kiitos oli taas taattua Seppää.
Olenpa minäkin tervahaudalla ollut, enemmän yleisönä kylläkin. Kun isäni ja setäni olivat vielä voimissaan, he joskus polttivat tervahautaa. Näin keväällä sitten veneet tervattiin sillä hautatervalla. Kyllä se oli mahtava tuoksu!
Kiitosta sepälle mielenkiintoisesta kerronnasta.
Olen myös ollut katselijana, kun tälläistä valtavaa tervahautaa aloitettiin tekeen ja miten se sitten kehittyi, mutta sehän kestää polttaa ennenkuin terva alkaa valuun.
Menimme seuraavana aamupäivänä sitten takasin paikalle katseleen touhua.
näin keväällä, ja aistin sen tervan tuoksun nenässäni lukiessani kirjoittamaasi tarinaa.
Aikaa on veneen tervauksesta yli 40v.
ihan meni iho nystyröille kun luin tarinan. Hyvin puhutteleva tuo tarina on. Onneksi ei pahemmin käynyt vaikka yksi kuolema on tietysti korvaamaton juttu monelle. Terva oli aikanaan hyvin arvokas hyödyke ja monikäyttöinen. Kiitos tarinastasi hyvä tervaherra.
Minullakin on aidossa tervahaudassa tehtyä tervaa pienipullollinen kaapissa. Laitan sitä ankeina aikoina pieneen astiaan tai sivelen jollekin puualustalle niin saan tuoksutella sen aromeja ja mieli rentoutuu.
halkomäärää se on 350m pitkä pino,miten suuri mahtoi hautakuoppa olla,mitään tietoa?
Katsohan Turkansaaren sivut )
noita mittoja vertailin ,sepän hauta antoi 600 tynnyriä,turkansaaren hauta noin 200.
Ehkä monttu oli kolmekertaa suurempi,iso joka tapauksessa,mutta niinhän ne pohjalaiset aina koittaakin olla muita parempia.
Vaikka sitten henki menis.
tätä maata on pitkälle rakennettu.
noihin aikoihin suomalaisten ainoaa vaihtovaluuttaa, turkisten ohella. Ainakin Savossa on ollut niin, - teilläpäin kai silakkaakin.
Tarkistin justiisa että meijjän esi-isät ovat tuolloin jo viljelleet kaskimaita, - ruistakin ollut peräti kolome hehtaaria.:)
Tervasta poltetaan täällä joidenkin ihmisten toimesta harrastusmielessä, ja perinteitä elvytelläkseen. Täällä kun on ottaa sitä tervan raaka-ainetta, tervasta.
Mie tykkään tervaksen tuoksusta ja -savuista.
Jemmaan tarvaslastujakin ja haistelen niitä nenä pitkällä ja silimät kiinni.
Kiitos hienosta tarinasta.
olen tuossa ahkeroinut polttopuita ja tänään sattui sika makee tervas pölkky eteen.
Otin siitä sälön mukaan ja vein sairaalaan mukanani,sitä sitten tytön kanssa haisteltiin.
Kyllä me vielä ollaan perimäiseltä olemukselta mettäläisiä,ei siitä minnekkään pääse.
ajattelin tuolla aiemmin, kun luin jonkun tervaavan pikkupläntin ja mielen ilokseen sitä tuoksuttelee.
Tosin miulla ei ole ite tervasta muuta kokemuspohjaa kuin että isä tervasi rekiä ja semmoisia, venettä ei meillä ollut, mutta niinku sanottu tarvankin tuoksu on kai tallentunut syvälle geenimuistiimme..ja tervaksen :)
lapsuus muistoja on kesäleirin ilta nuotio,tyyni veden pinta,sininen illan väri ja räiskyvä nuotio.
Se oli kun kirkossa olis ollut,sellaset pienet kaulattomat hirviöt oli aivan hiljaa ja tuijotti tulta.
Meil on nuotio piiri,herättää nämä muistot aina kun se soi.
siinäpä esi-isiemme rikkaus. Ja suolakala myöskin.
Onko sinulla tietoa minkä arvoinen valuutta terva oli?
1 KYYNÄRÄ 4 Korttelia 59,2 CM
1 KORTTELI 14,8 CM
1 SYLI (VANHA)3 Kyynärää 177,6 CM
1 SYLI (UUSI) 3 Kyynärää-8,5 tuumaa n. 2M.
1 TUUMA 25,4 MM
1 GALLONA USA 3,8 L.
1 GALLONA ENGLANTI 4,5 L.
1 KANNU 2,6 L.
1 TUOPPI 1,3 L.
1 TYNNYRI (VANHA) 165 L.
1 KORTTELI 4 JUMPRUA 3,2 DL.
1 JUMPRU 0,8 DL.
1 NELIKKO 31,4 L.
Korttelia käytettihin ennenaikahan molempina, pituus ja tilavuusmittana.
Pohojanmaalla sanottihin notta Isoon Antin puukoonterä oli korttelin ja nelijä tuumaa.
Painomittoja oli:
1 LUOTI 13,28 G
1 NAULA 453 G
Tavaton oli se tervahauta mihinä kasattihin 200 syliä tervaksia. Suuri yhteenen yritys se oli ollu.
Yks siinä hötäkäs kuoliki.
terv. seppä ja Tiitu kulta täältä lakeurelta.
minut lammen rannalle, kiitos; lapsena kävimme seurakunnan nuotioilloissa.
Siellä me lammen rannalla, sen loivalle kallioniemekkeellä tehdyn nuotion ympärillä istuimme, ja tulta tuijottaen kuunneltiin mitä kuultiin ja laulettiin, virsiä yleensä.
Kas kun olinkin sen jo unohtanut, sen surviaisten tanssin, auringon laskun, ja nuotion savun joka levisi sinisenä utuna lammen ylle..
Ja ..arvaat kai mikä on tärkein toimi Lapin reissuilla; jos vaan puuta löyttyy vähänkin..
Mulla taitaa olla aika lähellä se puusta alas laskeutuminen :)
kopioin tiedot talteen. Kiitos
siinä kaksi pyhää elementtiä, niitä voi tuijottaa vaikka kuinka kauan, upoten syvimpiin ajatuksiinsa.
takkatuli on parempi kun telkkari ja saunaan tulen laitto on pyhä toimitus,saunatonttu istuu seurana ja tarinoi.
mutta kopsasin tämmöisen tervanpolttajille maksetuista tynnyrihinnoista:
"Talonpojan saama tynnyrihinta vaihteli vuosien 1765-76 välisenä aikana 10 - 27 kuparitalaria. Hintaan vaikutti tervan laatu. Hautalan mukaan miilusta saatiin 34, 5 % hienoa tervaa, 60, 5 % paksua ja n. 5 % puolittain hienoa. Hieno terva oli kalleinta. Tervalle oli määritelty ns. verohinta, josta summasta jouduttiin maksamaan veroa."
Lähde linkki:
http://www.sovio-sovelius.com/historia.html
En tiedä mitä ostaja sai tynnyrillisellä tervaa..
mutta, ja sitten joitain keskiajan vientiartikkeleita ja hintojakin..:)
"Vientituotteita
Tallinna tai Rääveli sekä Tukholma olivat keskiajalla tärkeä kauppapaikkoja Espoolaisille. Kaupungeista haettiin mm. suolaa ja viljaa.
Kauppa oli pitkälti vaihtokauppaa ja Espoolaisten kauppatavarana oli lähinnä puutavara, terva ja turkikset. Puutavara oli pääasiassa lautoja joita kutsuttiin Uudenmaan laudoiksi. Uudenmaan laudat pidettiin Tukholmassa ruotsalaisia parempina. Laudoista maksettiin 6-9 markkaa sadasta laudasta. 1500-luvulla alettiin myös viedä kotieläinten nahkoja kuten karitsan- ja pukinnahkoja. Myös eläviä eläimiä vietiin. Nahat myytiin nipuissa. Kymmenen nahan nippu oli nimeltään tikkuri (deker, dikur) ja 40 nahan nippu kiihtelys (timmer). Vuonna 1555 kuningas määräsi että tikkuri lehmännahkoja tulisi myydä 20 markan hintaan. Myös silakkaa vietiin tynnyreittäin. Kaupanteko oli kuitenkin kiellettyä ja vuonna 1547 sai jopa Espoon kirkkoherra sakkoa vietyään silakoita Rääveliin"
Lähde linkki:
http://weegee.espoo.fi/museot/verkko/keskiaika/t_talo.htm
toistens viholliset. Molemmat kuitenkin rauhoittavia elementtejä oikeassa suhteessa nautittuna siis jos ei anna kummallekaan valtaa.
ihmisen selkärankaan, kun ne on olleet niin tarpeellisia ihmiskunnalle?
Onhan sinitaivas kesällä, valkoisine poutapilvineenkin kokoajan muuttuva taideteos, mistä mitäkin kuvioita voi löytää.
kotona "vain" sähkökiuas.
Se ryökäle ei virka mitään, eikä taida olla tonttukaan eksynyt asumaan.
Etsin ja löysin minäkin...:)
550 kuparitalarilla sai 15 täyskasvuista härkää...
Jatkan tutkimustani ... :)
Hei Pirre!
Ei sunkahan niillä tervatuloolla silloonkaan rikastumahan päässy ja moni tervanviejä joutu ottamahan kaupungista tavaraa rägninkin päälle.
Tavallinen sen aikaanen hevooskuorma oli kolome tynnyriä tervaa mikä talaviisin lastattihin rekehen ja ksällä kärryylle sama määrä. Tuolla toisaalla isooisä on merkinny kuultuaan isältänsä tervakuorman hinnaksi 3 tynnyriltä 30 markkaa sen aikaasta rahaa. Ajotaksa hevoselle laskettihin notta jos ajoo rahtimiehenä toisen tervoja 1 markka tynnyriltä. Sillä rahalla se lähti tervakuorma matkahan ja kohti rannikon kaupunkia.
Jokaasella tervaisännällä oli sitten ne omat kauppasaksansa minne se kuorma vietihin. Kokkolas osti Vanha Vorseeni tervaa ja moni muukin ja pyöritti tervatynnörit omaan kasaansa.
Samoon ajettihin Vaasahan ja Kaskisihin jokaanen kuitenkin sille omalle kotooselle suunnallensa.
terv. seppä ja Tiitu kulta.
kurssi, - 15 härkää - hitsi vieköön :)
tossa sohvan käsinojalla kissakin on samaa mieltä.
Kun lapset kaipaa eksotiikkaa,viritän suoja pressun ja teen nuotion ja makkaran paistoon.
Ne on suorastaan hartaan näkösiä siinä touhutessaan
tiedäkään, niin olettaisin heidän tykkäävän tosi paljon vaikka onkiretkestä, makkaran paistosta nuotiolla, ym. "alkukantaisesta" toiminnasta.
Mitä se katti tähän sanoo?
tökkii vain käpällään olkapäähän ,haluis jo nukkumaan .
Kohta kun meen niin hetken päästä se tömähtää kainaloon,hirveellä kehräyksellä,on muuten kiva nukahtaa siihen pärinään.
kyhnytä kattia kainalosta minunkin puolestani.
Jospa kissan "hyrräys" olisi yksi tuleen ja veteen vertautuva kuuloaistimus?
En usko että tervanpolttaja pääsi rikastumaan työllään, mutta kuitenkin terva ja turkikset olivat pitkään Suomen tärkeimpiä vientituotteita.
Jonkun niillä on täytynyt rikastua koska niitä tuotiin satamiin asti vietäväksi esim. Hollantiin, Espanjaan ja Englantiin...
varmasti on rikastuneet, mutta sitähän se bisnes on. Alkutuottajan osa on mopen osa, vieläkin.
ennen vietiin tervaa ja nykyisin loistoristeilijöitä. :)
Ja muutakin valmiiksi tehtyä. :)
kävin ajelemassa siellä missä tervaa on poltettu joka kesä. Vaan on eu tainnut kieltää sen, terva on epäterveellistä.
Siinä matkanvarrella oli talo jossa asui pärekorin tekijä, tuskin enää hegissä.
oli siinä matkanvarella vehnämylly, joka padolla tapasin käydä ongella, ja tutustuin lähemmin yhteen Leilaan.
aikoinaan jostain Leilasta ?
näin pltkänämiehenä voin antaa vinkin, että tuleehan se sieltä kun tarpeeksi kumartaa.
Jotenkin vain näistä kääntyi mieli ihan lapsuuteen asti.Tuli niin kovin ikävä mummua, äidinäitiä. Äitini asui -90 luvulla Jaalan Huhdasjärvellä. Muistaakseni kahdesti niinä vuosina seurasimme tervahaudan teon ja -polton siinä kylän museokankaalla.Sitä tervankusta, ne alkutipat, on tullut hierottua päänahkaan jokunen litra ja ehtaa ainetta ihoon perusvoiteeseen sekoitettuna.
kesää ja talvea kun nuotiolle pääsen.
Tuntitolkulla istun tulen ääressä ja lämmittelen sielua ja ruumistani:)
Paistelen makkarat, lämmitän patongit, pehmennän omenat ja keitän kahvit muutaman tunnin päästä.
Ja sitten vaan istun ja nautin katsellen järvelle ja pelloille...ja ihmettelen miten sama vanha maisema voi joka kerta olla uusi.
Kaikki vanha ja historialliset tapahtumat alkavat kiinnostamaan ainakin minua näin 'vanhempana'.
Ouluhan on tunnettu tervakaupunki ja täällä on vieläkin torilla (ja joissakin kaupoissa) myytävänä tervasaippuaa ja monia muita tervatuotteita.
Tuo vanha sanontakin on täällä tuttu: "Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi". No onneksi on keksitty antibiootit ja monia muita lääkkeitä. Viinaa en käytä itse, tervasaippua tuoksuu hyvälle ja saunassakin on kiva käydä. Yksillä ystävilläni on käytössään vielä vanha savusauna ja muutaman kerran vuodessa minulla on mahdollisuus käydä sielläkin.
Oli kiva lukea kirjoituksesi.
Siunausta Seppä sinulle.
Terveisin Hildur
muistaa. Katse tulevaisuuteen.
missä olet hersyvine tarinoinesi? nimim. ikävöivä.
muuten selittee miksei Tiitun kuvaa ole profiilissa :)
Semmonen vinkura vain.:/
Hei Pirre!
No voi Sun kanssas. Kyllä mä oon yrittäny kaharestikki laittaa sinne Tiitu kullan kuvaa mutta ku se ei ota sitä vastahan, ne on vissihin liika isoja ja se kuva piti ny olla johonaan muoroos, en ny justihin muista missä.
Minulla oliis sellaanen mihinä Tiitu istuu tualla pajan konttoripöyrällä ja se pöytäseinä on lasia, siitä näköö sinne korijaamohon. Tiitu istuu siinä ja kattoo sinne työtilahan, anova ilime naamallansa, jotta ku ei päästetä sinne juoksemahan. Sehän sotkoo ittensä siellä ölijyjen seas ja loukkaa vielä. Ei puhettakaan jotta sinne ny tuliis. Parina päivänä Tiitu on ottanu aurinkoa täs kotona ulukoportahilla. Se kuva pitääs pienentää ja sitten yrittää laittaa se tuahon mun sivulleni. Minä oon pikkuusen köppäänen tämän konehen käytön kans, poika ja miniä ku tuloovat käymähän niin sitten kyllä nua nuoret osaa ja taitaa sen homman.
Minä nyt vielä yritän tänä ehtoona jos onnistuisin.
terv. seppä ja Tiitu
se kuva JPEG-muotoon, muuten ei onnistu sen lataaminen tänne.
Onko kuva otettu digikameralla, vai oletko sakannannut sen koneellesi; digikuvat yleensä ovatkin tuossa ed.mainitussa muodossa, joten silloin niitten pitäisi kelvata tänne.
Onnea "rällyksellesi" sen kuvanlaiton kanssa :)
...voisimme tulla antamaan sinulle tukiopetusta :-))!
hyvä idea :))
Hei tytöt!
Tukiopetusta ottaasin kiitollisuurella vastahan ja nuan vielä kultaasilta likoolta. Kyllä mua saiski neuvoa oikeen kärestä pitäen, oon tämän konehen kanssa jo jotaan oppinutki mutta palijon on vielä hämärän peitoos. Mun poika ku käy täs joskus kotona vaimonsa kans niin heiltä tapaan kyllä sitten kysyä mitä en tierä. Se on niille nualle nuorille niin ittestänsä selevää tämä konehen käyttö ja poika sanoo minulle notta:"ku sä et yhtään itte aattele" Oon sanonukki jotta silloon ku oltihin lapsia ja jotaan oliis voinu jääräkki päähän niin kukaan puhunu tietokoneista mitään. Kertotaulua vaan opeteltihin siihen aikahan kouluus ja virsiläksyä ulukoa vaihtelevalla menestyksellä.
Jotta ei muuta ku tervetuloa vaan matalahan majaani ja yhtä pitkä ku tämä mun tuparatini on niin yhtä vierahan varaanen se myös on. Ja mehän ollahan jo vanhoja tuttuja.
Tiituki tykkääsi kovin ja itte vielä enempi.
terv. minä ja Tiitu kulta täältä kotoa.
Minulla oli eräs kuva, jossa olin enkelikaupassa. Joku 'ainoa oikea uskovainen' paheksui sitä kuvaa, kun 'siinä oli epäjumalalia. Sitten laitoin hiihtokuvan ja joku nimetön paheksui kuvaani, 'kun siinä oli huulipunaa'. Sitten olen yrittänyt laittaa takaisin sen 'Aurinko-äiti' kuvan, jonka poikani otti muutama vuosi sitten. Ei sitä vain ole tullut tuonne profiiliini. Yritin eilen taas sitten laittaa erään kuvan ja sekään ei tullut. Niinpä minulla ei nyt ole kuvaa siellä lainkaan. Ehkä joskus otatan jollain ystävällä kamerakännykällä tuoreen kuvan ja laitan sen sitten tuohon.
Hyvää kevättä!
Toivottaa Hildur von Höpsis
kaikenmaaliman paheksujista, ei täällä maalimassa voida olla joka uskovan mieleen, eikä tarvihe.
Anna vain olla kuvasi, olet nätti siinä :)
Se on totta ettei kaikille tarvitse eikä voi olla mieliksi.
Hyvää kevättä Pirre sinulle ja kaikille rakkaillesi !
Sinulle Hildur! :)
Taitaa olla ihan toinen juttu ja poltetaan erilaisesta puusta.
Mulla on hatarasti muistossa miiluvalakia, siinä oli koivunranganpätkiä ladottu tihiästi ja päälle oli kasattu maata.
Mun veljellä on samasa paikasa perunapelto ja siitä miilunpaikasta tullee rupisia ja epämuodostuneita perunoita.
Olipas mukava kertomus.Mää ole kamalan allerkine
terval.Yks psorilääke kerran sen paljasti.
Porkkana Tiitul ja aurinkoissii terveissii sepäl ja
kiitti lepposast lukuhetkest !
mieluinen ketju.
Seppä on perimässään saanut hienot eväät elämälleen,ystävällisesti meillekin sanailee.
Joku kertoili tervantuoksuisia nuotiomuisteluja.
Niillä istuskeltiin ja laulettiin "meil on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi"
Lapset aikanaan tulivat mukaan ja toivottavasti vievät seuraavaa polvea nuotiotulille.
Seppä tarkoittanee "omien juurien tuntemista" vaaliessaan dokumentoitua historiaansa. Arvokasta työtä jo senkin takia että se materiaali on näkyvää. Tätä aikaa dokumentoidaan levykkeille ym.Täytyy tuntea historia voidakseen rakentaa tulevaisuutta.........
Ai niin, olen minäkin eräällä matkalla nähnyt tervahaudan. Suodenniemellä, Posion lähellä....
Tyyni järvi, leijaileva savu, vanha paljon nähnyt pihapiiri ja jo kadonnut elämänmuoto ympärillä. Ikimuistoinen hetki.........