Lapsenlapsia useampi

Minulla on reilu 10kk poika, siskollani kaksi leikki-ikäistä poikaa... Aluksi minusta tuntui joskus samalta, että äitini ei huomioi lastani niin paljon kuin vanhempia lapsenlapsiaan. Meillä oli kyseessä kuitenkin erittäin vilkkaat pojat, joten heille oli tavallaan pakkokin huomiota osoittaa kun sai olla perässä katsomassa, mitä pahaa tekevät :) Nykyään mummu hoitaa tasapuolisesti kaikkia ja on kertonutkin että kaikki ovat yhtä rakkaita. Toivon, että teilläkin tilanne muuttuu parempaan suuntaan :) Jos ei, niin ehkä voit hienovaraisesti vihjaista äidillesi, että lapsesi olisi hyvä oppia tuntemaan mumminsa ja ehkä voisit jättää hänet vähäksi aikaa mummille hoitoon käydessäsi kaupassa tms?

Jos äidillä ei ole ollut tasapuolinen suhde omiin lapsiinsa, ei hän todennäköisesti pysty suhtautumaan tasapuolisesti heidän lapsiinsakaan. Eli rakkaimman lapsen lapset ovat niitä "mummin silmäteriä", ja "mustan lampaan" lapset saavat tyytyä vähempään.

Meidän mummilla 6 lastenlasta.Esikoinen,eli minun poikani,saa kaiken mitä haluaa ja on sellanen mummin poika.Veljelläni yksi poika jolla sama juttu kuin meidän pojalla.Mutta minun 4 tyttöäni saavat enemmänkin osakseen arvostelua millaisen tytön on oltava.Toki tytötkin saavat mummilta huomiota,tavaraa jne.Mutta niin se vaan on että pojat ovat mummille tärkeempiä.Eniten mua ärsyttää että veljeni poika on ainoa perheessä ja toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi niin tälle pojalle ostellaan koko ajan vaatetta jne.Mekin kieltämättä joskus tarvitsisimme apua lasten tavaroiden hankinnoissa,mutta joka kerta joudun pyytämään ja useinmiten lainaamaan rahan johonkin suurempaan jonka toki maksan pikaisesti.Veljeni ei lainojaan vanhemmillemme maksa.Että tässä tulee sekin kuinka äitimme kohtelee poikaansa ja tytärtänsä eri tavalla.No,meillä on 300km vanhempiini matkaa ja veljelläni huomattavasti vähemmän.Mutta veljeni joutuu tahtomattaankin olemaan enemmän heidän kanssaan tekemisissä.Olen välimatkaan enemmän kuin tyytyväinen.Lohdutukseksi,minun nuorin tyttäreni ei edes mene äitini syliin.Ei edes katso juuri mummiin päin.Toinen mummu taas hurjan tärkeä.:o)
Eikä vauvat vielä tiedä kuka kukin on ja on meilläkin itkevä vauva annettu vanhemmille heti.Ja nyt huomasin hiljan kuinka ei minunkaan vanhempani jaksaneet kiukuttelevaa veljenpoikaani.Isovanhemmatkin vanhenevat,eivätkä jaksa enää niin hyvin kuin ennen.Meilläkin isovanhemmat 60 .

Minun vanhemmillani on lapsenlapsia 27 kappaletta. Toiset ovat olleet aina paljon mummolassa, ja toiset harvemmin. Minun omani ovat enemmän mummolassa kuin monien sisaruksieni, mutta kyllä mummo yrittää olla silloin tasapuolinen, kun meitä on paljon koolla. Mutta on luonnollista, että kun kokonaisuus otetaan huomioon, omani saavat erityistä huomiota yhteensä enemmän. On myöskin niin, että vauva ei kaipaa sitä isovanhemman huoniota niin kuin isompi lapsi, eli ei kärsi siitä. Hänelle riittää äiti ja isä vielä. Toisaalta, se vanhempi kaipaa huomiota ehkä enemmänkin kun "kilpailija" on tullut kuvaan mukaan. Kuviosta ei kärsi kumpikaan lapsi, ja tilanne todennäköisesti tasoittuu, kun pienokaisesi kasvaa.

Mieheni vanhemmat ovat tasapuolisuudesta hyvin tarkkoja, pitävät huolta, että lapsenlapset (vain 3 kpl, ja kaikki minun)Ovat esimerkiksi yökylässä vuorotellen yksinkin. Pienin on vasta 2,5-vuotias, eikä kulje kaikenmaailman puuhamaissa vielä mukana, mutta nauttii isompien siellä ollessa meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta. On toki jo ollut kerran yksin yökylässä, mutta oli vielä liian pieni, joten niitä odotellaan vielä.

Ihan varmasti mummoillekin on lapsenlapsista ne läheisimmät valikoituneet. Esimerkiksi meidän tapauksessamme, kun asumme lähekkäin, niin tapaavat usein. Lisäksi kun lapsilla on ollut vaikeuksia, ja mummon apua on todella tarvittukin, sekä monia murheita yksin murehdittukin, niin vaikuttaahan se.

Sinuna odottelisin pienokaisen kasvamista, todennäköisesti asiaan tulee muutos, kun lapsesi kasvaa. Isovanhemmatkin ovat vain ihmisiä.

Tuli mieleen, että tässä meidän kylällä asuu mummo ja vaari, joilla on yli sata lastenlasta jo. sadannelle mummo neuloi nutun ja lehdessäkin oli kuva. silloin tällöin kai nekin muksut mummoa ja vaaria näkevät. Mummolla ja vaarilla on itsellään 19 lasta. ei saa pienestä inistä ;>

Tutulta jutulta kuullostaa. Veljelläni kolme lasta 6v 4v ja 2v. Heitä äitini kuskaa viikottain kerhoihin ym ja pari kertaa viikossa ovat yökylässä mummolassa. Itselläni nyt 10kk ikäinen poika, jonka äitini on viimeksi nähnyt tammikuussa ja silloinkin kokonaista 2h!! Asumme muutaman tunnin ajomatkan päässä kotikaupungistani, veljeni asuu kotikaupungissani edelleen.Tietysti se luonnostaan tekee etäisyyttä mummon ja lapsenlapsen välille ja ainakin tekosyynä sitä on hyvä käyttää. Muuten äitini ja ns. isäpuoleni ajelevat surutta ympäri suomea ja lappiin pitkiksi ajoiksi useamman kerran vuodessa. Mutta tänne meille on kuulemma "pitkä matka"... Alussa mummo yritti pitää yllä ns kännykkämummoutta. Niiden puheluiden aikana jatkuvasti pahoitin mieleni kun äitini puhui kokoajan veljeni lapsista, mitä heidän kanssaan oltiin taas tehty ja kun sain kuunnella syitä miksi emme me voida mennä mummolassa käymään tai miksi he eivät ehdi tulla meillä käymään jne. Sitten sanoin hänelle etten aio pitää yllä mitään kännykkä-isovanhemmuutta. Sen jälkeen ei hänestä ole enää kuulunutkaan mitään.. No, positiivista on ainakin se etten enää saa puheluita/tekstiviestejä, joissa pahoitan mieleni oman poikani puolesta. Veljeni on hieman hunsvotti, eikä oikein pysty pitää asioistaan lapsistaan huolta ja samaa lajia on myös hänen vaimonsa. Minusta on ihan hyvä, että vanhempani hoitavat heidän lapsiaan melkoisesti mutta joskus tulee mieleen että ei kai se minun lapseni vika ole jos hänen enonsa ei pysty hoitaan asioitaan! Niin lisänä vielä, että äitini on eläkkeellä..

Kyllä se tilanne siitä tasaantuu, kun vauvasi kasvaa ja alkaa kommunikoida mummonsa kanssa. Sinun ihana lapsukaisesi on uusi tulokas, johon mummo tutustuu kyllä ajan kanssa. Sen sijaan veljesi lapsella on jo pitkäaikaisempi suhde mummuun, ja osaa jutella jne. Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti ole yhtä hyviä kommunikoimaan vauvojen ja taaperoiden kanssa, vaan suhde lapseen syvenee siinä vaiheessa, kun hän alkaa olla enemmän olemassa "omana itsenään".

Onko äitisi ihmisenä kenties hieman hitaasti lämpiävä tms? Ehkä vaatii oman aikansa ennen kuin hän ymmärtää sen, että hänellä on toinenkin lapsenlapsi.

peilaatko elämääsi toisten toimien kautta vai riittääkö itsetuntoa olla oma itsesi ja elää elämääsi?

Mummot on mummoja eikä mitään yli-ihmisiä. Ne jopa tykkää eri lapsenlapsista erilailla ja se voi johtu ajopa siitä, että ne pitävät niiden lapsien vanhemmista erilailla tai ovat erilailla läheisiä keskenään. Ei isovanhemmuus ole kone joka laskee tasan kaiken!

Meillä toinen mummo on ollut aina ääliö. Sille ekana tulee pojat ja sitten muut. Lempilapsi sillä on niissä pojissakin vielä ollut kaiken muun lisäksi ja seuraukset on nyttemmin näjyvillä. Its ejouduin oikein tappelemaan jotta meidän poika ei joudu tuohon kultapopika-rinkiin. Mummilla vielä oli ihana tapa opettaa lapset sanomaan: mummin poika/tyttö. Tämä loppui sitten kyllä aika lyhyeen..

Kyllä meillä vanhin lapsi sanoo nytkin vielä isompana ja mummin jo vuosia sitten kuoltuakin joskus jotakin josta huomaa sen, että lapsi ihan tasan tarkkaan tiesi tilanteen. Onneksi hänellä oli toinen mummo johon suhde on todella läheinen.

Vertaamalla itseä toisiin tai perhettään toisiin ei sa akuin pahaa mieltä. Jokainen kun vielä näkee tilanteen omalta kannaltaan eikä ehkä lainkaan huoma aniitä kaikkia asioita, jotka lopulta tilanteisiin vaikuttaa.

Nelikuinen nyt ei vielä tiedä kenen sylissä on jne joten aika turha aon alkaa vielä skitsoamaan tilanteesta siinäkään mielessä. Aikanaan voi olal, että joku lapsenlapsista on enemmän mummilla ja joku ei koskaan ja kys evoi olal puhtaasti kemioista jotka kolahtaa. Se on elämää sekin. Anna aika amummille ja todellakin mieti omia tuntojasi ja niiden perimmäistä syytä myös. Se oma lapsi on tärkeä, mutta..

Niin ja meillä mummi jakoi aikaansa siis 14 lapsen kesken jollain tapaa. Yksi edelleen katkeruutta tuottanut ais aoli yhteys meihin ja lasten hoitaminen yms. Mutta me asuimme lähellä j ase apu toimi kahteen suuntaan varsinkin mummin elämän loppumetreillä. Yökylät laskettiin jne, mutta meiltä yökylään meni yksi ei koko tusina jne eli jos pysähtyy ajattelemana niin toisen toiminnassa voi olla joku idea kyllä..