kypsät urheilijat

että jooga on minulle sopiva liikuntamuoto kävelylenkkien täydentäjänä.
Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, että toinen polvi oli vähällä mennä paikoiltaan kun olin metsäpolulla kävelemässä. Kaaduin kun nivel ei pitänyt ja kuului pamahdus kun se menikin takaisin paikoilleen. Polvea kuumotti kauan. Tämä sama polvi oli vähällä nitkahtaa vielä uudestaankin.
Se on tuskallinen kokemus.
Luulen, että liialliset venytysharjoitukset tekivät polvea tukevat lihakset liian pitkiksi. Röntgenkuvista oli ilmennyt jo aikaisemmin että minulla on liian matalat nivelkuopat leukanivelissä, joten pahoin pelkään että niin on myös polvissa ja kenties kaikissa nivelissä.

Melkeen voi silmissään nähdä kun kellomekko lenkillä pyörähtää.
Fiksuinki nainen voi unohtaa,et rasvaus on hyvin täkeää,ja varsinki tälläiällä.Paikat on kuivii ja nitisee itsekullakin.Tsemppiä mukava hamonen lenkkipolullesi

Kaidepuu muista varoa ettet jää kellohelmoistasi kiinni.

en paljoa muuta harrastakaan kuin kirjoittelua lukemista ja lenkkeilyä. Kesähelteillä pyöräilin,siihen pystyy helteilläkin.

Minäkin kerron tapauksen liikunnan tuomasta avusta.
Viime marras-joulukuun välisenä yönä sain yht'äkkisen kivun sääreni etu-osaan. Päivystykseenhän sitä oli mentävä, kun ei entiset pillerit yhtään auttaneet ja kipu oli kova.
Päivystävä lääkäri epäili jotain, joko verisuonen katkeamista tai sisäistä veritulppaa ja kehoitti menemään arkipäivänä heti omalle lääkärille. Sain tosin vahvoja pillereitä avuksi että pystyin oleilemaan.

Mutta enhän minä lääkäriin.... koska hieman pillerit kipuakin lievensivät.

Lähdin aamulla heti lenkille vaikka jalan etuosassa oli kuin tunnoton möhkäle. Joka aamu ja ilta kiersin kävellen 5:n km:n lenkin ja möhkäle raajassa senkuin vain painoi tunnottomana.
Koska selkäni takia joudun aamu-ja iltajumpan läpi viemään, myöskin se jatkui normaaliin tapaan, kivusta huolimatta.
Vasta helmikuun alussa oli jalka entisessä kunnossaan.

Jos todellakin olisin jäänyt paikoilleni istuskelemaan istuisin jalka tunnottomana vielakin tuolissani.

Ihmettelenkin monia ihmisiä jotka eivät jaksa ilman autoa edes 100 metriä minnekään mennä.

Kehoitukseni onkin: Liikkukaa, liikkukaa, liikkukaa vaikka joskus pahaltakin tuntuisi.

Omistan soutulaitteen..se kooltaan kanootin kokoinen.Lapseni joskus Yliopiston alkuvuosina souti koulun teamissä.Hän siitä vouhotti minullekkin,et se olis paras vehe mikä ei kuulemma riko paikkoja.Yllytyshullu kun olen,tilasin moisen härvelin ja se vieki minulta koko yhden kammarin.

Alkuinnostus olikin urheaa..aamulla 20min ja ennen iltasuihkuu toiset 20min.Kuukaudessa pudotin ja kiinteytin kokonaista 10kg.
Mikäänpaikka kehossani ei tullut ylirasittuneeksi,eikä kipeäksi..ainoo joka oli et käsiini tuli kovettumia..nekin siksi kun pidin sormukset käsissäni.

Olenkin palaamassa takas laitteeni ääreen,niin ikävystyttävääkö se sisällä soutaminen onkin..vaikka musiikkiakin kuuntelee...minuutit matelee.Mutta polviin se ei ota,vaikka jalat siinä liikkkuu kokoajan edestakas..istun luisuu soutamisen tahtiin.Suosittelen joilla hartiat ja niskat tarvii voimistelua,samoin polville todella helläkätinen..parempi kuin kävely.

sinulhan vaivoja tuli yhellä kertaa, tosiasian sanoit, ettei pidä olla päivääkään pois liikenteessä.

mie oon huomannu saman. joskus oon jääny tietokoneen ääreen istumaan päiväks ko on löytyny niin mielenkiintosta tutkittavaa ja siint sitten liikkeelle lähtö on kankeeta.

ja entäs se sitte, ko minnuu iskee joskus laiska mato, saattaa männä muutama päivä,katselen vaan muistojen huoneeseen keräämiä juttuja. loikoilen kissojen kanssa, kuuntelen musiikkia ja leppuutan pään sisältöö.

hyvväähän se tekkee mielelle, mutta ei jäsenille. sen takkii oon pannu itteni kuriin. en istu ennää konneen ääressä niin paljon.ja oon palannut meerin lähön jälkee taas tekemään viikkojärjestyksen. paan joka päivä tehtävii ylös mitä pittää tehhä.

joskus niitä jääp tekemättä ja pittää siirtää seuraavalle päivälle, mutta yleensä teen ne. se pakottaa minut olemaa likkeessä.

näin kesällä tullee liikuttuu ulkonakkii enenpi.kasvimaalla on hommii, vaik minun oli pakko ottaa koululainen kitkemään ja pitämää kukkapenkit kunnossa. myö ko oltii meerin kanssa ain menossa niin työhön ei ollu aikaa.

kävely on hyvä tapa liikkuu,mie en vaa ossaa tääl kotosalla tai metsäs liikkuu joute, ain pitäs tehhä jottain,siks lähen ain kaupunkii ja kävelen siel katuu ylös ja alas.siel ko on niin paljo kateltavvaa niin ei huomaakaa ko matkaa kertyy.auton mie jätän ain parkkihallii.

oon tehny polttopuut viime vuosii asti ite. viime talvena annoin homman metsurille. sillo ko ite tein hommat,ei ollu mittää kankeutta. mut ko ihmiset sano mitä sie siel metsäs ennää rämmit,anna miehen tehhä hommat. jote mie aattelin ettei jalmarkaa varmaa paa pahaksee jos mie lopetan työt ja teetätän toisilla.

niinhä myö suuunniteltiikin et sitte vanhana teetetää metsä hommat,auraus työt ja siivous hommat toisilla ko ei ite ennää jakseta. mut ko mie jäin yksin niin eiköhän sama oo voimassa.

kyl sie niin kuvasit "urheiluasi" et suu nauruun meni minulkii, vaik ei se naurun asia ookkaan sillo ko sattuu.

tuo onkii hyvä tapa sillo ko oikee keljuttaa pittää ottaa huumorii essii, monast ainakin hymyyn on aihetta. pietään nivelruoste (hyvä sana)poissa ja liikutaa vaik petissä voimistelemalla, jos muute ei pääse liikkumaa.