Hei vaan kaikille.
Tänään olin viettämässä aikaani pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Teimme sitä mitä olemme tehneet
jo monta vuotta: katselimme elokuvia yhdessä ja jauhoimme tyhjänpäiväisyyksiä. Sain puhelinsoiton. Se oli eräs toinen kaverini, jonka olen saanut hankittua eräästä paikasta. Hän kysyi, pääsisinkö lähtemään hänen kanssaan "baanalle". Olin väsynyt päivän treeneistä, ja oli muutenkin myöhä, joten vastaukseni piti olla ei, vaikka tavallaan halusinkin olla hänen kanssaan. Hän on kuitenkin uusi ystävä. Puhelinsoiton jälkeen se ilmestyi minulle välähdyksenä. Välähdys: en ole enää yksinäinen.
En ole ollut tällä palstalla itkemässä surkeuttani pitkään aikaan. En ole viettänyt päiviäni miettien, miksi minulla ei ole ystäviä. En ole ollut se sama ihminen enää pitkään aikaan. Pari vuotta sitten, uutenavuotena, vannoin tällä palstalla että jos en saa ystäviä ensi vuoden loppuun mennessä, tapan itseni. En tehnyt sitä. Enkä ole sitä sen jälkeen harkinnut. Olen muuttunut. Enkä ole edes sitä kunnolla huomannut.
Olen nyt hämmentynyt siitä, kuinka paljon olen muuttunut. Olen todellakin päässyt irti siitä surkeuden tilasta, yksinäisyydesta. Minulla on nykyään ystäviä, ainakin joitakin. Olen nykyään itsevarmempi, sanavalmiimpi, lohkon jopa hieman vitsejä. Olen saanut ensisuudelmani. Tyttöystävän hankinta on nyt vakavasti harkinnan alla. Elämäni on muuttumassa parempaan ja parempaan koko ajan.
Tällä hetkellä kaipaan vielä lisää treenausta keskustelutaidoissa. Vain pientä hienosääntöä, voisi sanoa. Tarvitsen myös vieläkin lisää rohkeutta. En ole todellakaan valmis. En varmaan ikinä ole. Eihän ihminen ole ikinä valmis. Hän on kaunis, jatkuvasti kehittyvä taideteos. Aion kuitenkin jatkaa matkaani, jatkaa kasvamista. Mitä onnistumisen riemua, mitä yhteenkuuluvuuden tunteita vielä odottaakaan, ihan kulman takana! Mitä kauniita ihmissuhteita voinkaan vielä kokea! Haluan jatkaa elämääni ja ottaa selvää.
En ole kirjoittanut tätä viestiä vittuilumielessä. Kirjoitin tämän, koska minusta vain tuntui siltä. Halusin sanoa tämän. Olen tällä hetkellä aika tunteikkaassa tilassa. Toimin fiilispohjalta.
Tämä tulee olemaan todennäköisesti viimeinen viestini tälle palstalle. En välitä, mitä aiotte sanoa tästä viestistä. Riippumatta siitä, kannustatteto vai lannistatteko minua, tämä on päätösviesti. Päätös eräälle osalle elämästäni. Osalle, mikä on hallinnut elämääni riittävän kauan. Nyt on tullut uuden elämän aika. Rikkaamman elämän aika. Olen uudestisyntynyt.
Hyvästi, yksinäisyys. Tervetuloa, elämä.
Tänään olin viettämässä aikaani pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Teimme sitä mitä olemme tehneet
jo monta vuotta: katselimme elokuvia yhdessä ja jauhoimme tyhjänpäiväisyyksiä. Sain puhelinsoiton. Se oli eräs toinen kaverini, jonka olen saanut hankittua eräästä paikasta. Hän kysyi, pääsisinkö lähtemään hänen kanssaan "baanalle". Olin väsynyt päivän treeneistä, ja oli muutenkin myöhä, joten vastaukseni piti olla ei, vaikka tavallaan halusinkin olla hänen kanssaan. Hän on kuitenkin uusi ystävä. Puhelinsoiton jälkeen se ilmestyi minulle välähdyksenä. Välähdys: en ole enää yksinäinen.
En ole ollut tällä palstalla itkemässä surkeuttani pitkään aikaan. En ole viettänyt päiviäni miettien, miksi minulla ei ole ystäviä. En ole ollut se sama ihminen enää pitkään aikaan. Pari vuotta sitten, uutenavuotena, vannoin tällä palstalla että jos en saa ystäviä ensi vuoden loppuun mennessä, tapan itseni. En tehnyt sitä. Enkä ole sitä sen jälkeen harkinnut. Olen muuttunut. Enkä ole edes sitä kunnolla huomannut.
Olen nyt hämmentynyt siitä, kuinka paljon olen muuttunut. Olen todellakin päässyt irti siitä surkeuden tilasta, yksinäisyydesta. Minulla on nykyään ystäviä, ainakin joitakin. Olen nykyään itsevarmempi, sanavalmiimpi, lohkon jopa hieman vitsejä. Olen saanut ensisuudelmani. Tyttöystävän hankinta on nyt vakavasti harkinnan alla. Elämäni on muuttumassa parempaan ja parempaan koko ajan.
Tällä hetkellä kaipaan vielä lisää treenausta keskustelutaidoissa. Vain pientä hienosääntöä, voisi sanoa. Tarvitsen myös vieläkin lisää rohkeutta. En ole todellakaan valmis. En varmaan ikinä ole. Eihän ihminen ole ikinä valmis. Hän on kaunis, jatkuvasti kehittyvä taideteos. Aion kuitenkin jatkaa matkaani, jatkaa kasvamista. Mitä onnistumisen riemua, mitä yhteenkuuluvuuden tunteita vielä odottaakaan, ihan kulman takana! Mitä kauniita ihmissuhteita voinkaan vielä kokea! Haluan jatkaa elämääni ja ottaa selvää.
En ole kirjoittanut tätä viestiä vittuilumielessä. Kirjoitin tämän, koska minusta vain tuntui siltä. Halusin sanoa tämän. Olen tällä hetkellä aika tunteikkaassa tilassa. Toimin fiilispohjalta.
Tämä tulee olemaan todennäköisesti viimeinen viestini tälle palstalle. En välitä, mitä aiotte sanoa tästä viestistä. Riippumatta siitä, kannustatteto vai lannistatteko minua, tämä on päätösviesti. Päätös eräälle osalle elämästäni. Osalle, mikä on hallinnut elämääni riittävän kauan. Nyt on tullut uuden elämän aika. Rikkaamman elämän aika. Olen uudestisyntynyt.
Hyvästi, yksinäisyys. Tervetuloa, elämä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnitteluni! Kirjoituksesi rohkaisee muita yksinäisiä. Hienoa, että olet kirjoittanut siitä, miten olet muuttunut ja aloiuttanut uuden vaiheen elämässäsi. Olet noussut tuhkasta kuin Fenix-lintu! Hyvää jatkoa!!!
ihanaa että sinulla on hyvä fiilis ja menoa päällä. Nyt menee lujaa mutta varaudu myös huonoihin hetkiin.
Tässä näemme, että yksinäisyyskin on voitettavissa. Olen onnellinen muutoksestasi, enkä koe viestiäsi v*tt*iluksi. (ehkä tasoittavalla essitalopraamihuurulla on vaikutusta). Onnea "uudelle tielle"!