Onko täällä ketään joka olisi käynyt uskontojen uhrien tapaamisissa?
Haluaisin keskustella saman kokeneiden kanssa mutta en tiedä käykö ex-vl:t näissä tapaamisissa?
Olis kauhean kiva löytää joku yhteisö jonka kanssa keskustella näistä ex-vl kuvioista, kun saman kokeneita lienee kuitenkin paljon ja paljon..
Oon huomannut että monet ex-vl:t alkaa esim.juopottelemaan tai tekemään muita huonoja juttuja ja ehkä keskustelu voisi olla antoisaa kun niitä ongelmia kuitenkin on.
Kertokaapa onko kokemusta tai jotain paikkaa jossa voisi keskustella!
Haluaisin keskustella saman kokeneiden kanssa mutta en tiedä käykö ex-vl:t näissä tapaamisissa?
Olis kauhean kiva löytää joku yhteisö jonka kanssa keskustella näistä ex-vl kuvioista, kun saman kokeneita lienee kuitenkin paljon ja paljon..
Oon huomannut että monet ex-vl:t alkaa esim.juopottelemaan tai tekemään muita huonoja juttuja ja ehkä keskustelu voisi olla antoisaa kun niitä ongelmia kuitenkin on.
Kertokaapa onko kokemusta tai jotain paikkaa jossa voisi keskustella!
Vastaukset 14
Vanhimmat
tällä palstalla voi keskustella.
"Kertokaapa onko kokemusta tai jotain paikkaa jossa voisi keskustella!"
Niin, tämä on yksi paikka. Tarkoitan nyt kuitenkin ihan "livenä" tapahtuvaa keskustelua ja tapaamisia.
Jos alkaa oikein laskea, niin luulisi että meitä ex-vl ihmisiä on aika paljon, kuitenkin ihmettelen että missä nämä ihmiset ovat? Näitä ihmisiä täytyy olla todella paljon.
Jos ajattelee normaalielämää niin usein ihmisille on tosi vaikea selittää sitä, miksi on sellainen kuin on. Näyttää tavalliselta suomalaiselta mutta silti on kotoisin ihan muunlaisesta kulttuurista. Sitähän vl-liike on, ihan oma kulttuurinsa.
Ja kun näitä saman kokeneita TÄYTYY olla todella paljon olisi kiva saada jotain vertaistukea samanlaisten asioiden kanssa kamppailevilta.
Vai onko niin, että Ex-vl:t on jotenkin saanut trauman kaikesta yhteisöllisyydestä?
Tällä hetkellä kaksi jäsentä. Pitäisi kai mainostaa enemmän. Joskus voi sitten sopia vaikka tapaamisia ko. porukalle.
Jaa mikäs sen ryhmän nimi on?
Sellainen nimi tuli sille lätkäistyä.
...galleriapalstaltasi?
Rupesiko hävettään?
T. Ihimettelevä.
Ei ole mitään keskusteltavaa...
Suomen poliisin mukaan, jos kyse on aikuisista ihmisistä, heillä on vapaa tahto ja kyse ei ole esim. mistään rikoksesta, vaikka kyse on henkisestä pakottamista.
Henkisestä painostuksesta on vaikea rikosasiaa tehdä. Itse en kaipaa kenenkään syyttämistä rikoksesta. Rikosoikeudellinen syytös on vaikea näyttää toteen ja tarpeettoman raskas haastajallekin.
Mutta vl-liike pitää saada kirkon taholta vastaamaan hengellisestä painostuksesta. On ihmeellistä että pikkuruinen Nokia Missio oli kirkolle niin vääräoppinen että sen piti erota. Mutta vl-liike joka opetaa monen monessa asiassa ihan eri tavalla kuin luterilainen tunnustus, ei tee kirkolle mitään haikkoa hyväksyä rakkaaksi osaksi kirkkoamme. Kirkko ei ole puuttunut liikkeen hengelliseen painostukseen eikä naisten sortoon... Tämä on outoa ja viittaa sisäiseen salaiseen win-win-sopimukseen kirkon ja SRK:n kesken.Tympii tällainen pimeä valtapeli!
Olen samaa mieltä, olisi kiva tapailla joskus muita vastaavan kokeneita. Uskontojen uhrien tomintaa en tunne. En vaan itse halua olla mikään "uhri" sillä koen itseni selviytyjäksi... Sen sijaan esim. yhteinen kokoontuminen tutustumisen, rupattelun, kokemusten vaihdon ja sen sellaisen parissa kiinnostaisi. Olisi hauskaa saada uusia tuttuja! Olen itse keski-ikäinen nainen.
Jos olet entinen vl ja haluat jutella, minuun saa yhteyden: [email protected]
juu samankaltaisia tarpeita itsellänikin, olen alkanut tosissaan ajatella tämmösen ryhmän tarpeellisuutta. Katsotaan jos laitan postiakin sinulle. En tosin lupaa mitään:)
Olen todennut että meillä X:illä on hyvin erilaisia intressejä. Joillakin kipeitä asioita tapahtuu koko ajan, koska lähipiiri on vl-seurakunnassa. Sitten on niitä, joilla on tarve purkaa vanhoja traumoja ja hakea oikeutta, kuten tällä palstalla olemme huomanneet. On myös niitä, jotka ovat erottuaan vl:stä liittyneet johonkin toiseen tiiviiseen seurakuntaan ja haluavat saarnata sen uskoa. Sitten on kaikesta uskosta irti sanoutuneita, on myös kriittisiä tutkijoita.
Mitä minä siten edustan?
Olen eläkkeelle jäänyt, suhteellisen hyvässä tasapainossa, suvussa on vl-väkeä. Ihmettelen,
mitä se oma vl-aika oikein oli, miksi viivyin niin kauan siinä? Mitä se teki minulle? Kiellänkö suotta sen ajan ja silloiset ystävät? Tuntuu että tuhlasin nuoruuteni siinä, oliko asia niin? Keskustelu näistä kiinnostaa, mutta vl:t, älkää vaivautuko vastaamaan tähän.
Nuo ovat tärkeitä kysymyksiä käydä läpi. Itse kullakin tämä prosessi on täysin yksilöllinen ja henkilökohtainen, uskoisin. Mutta jokaiselle irrottautumisprosessi merkitsee itsetuntemuksen syvenemistä. Siitä tulee mahtava voimavara elämään. Myös jotain "siunauksellista" siis sittenkin tässä monesti kivuliaassa prosessissa!
On täysin ymmärrettävää että emme me eroon päässeet ole samasta puusta eivätkä ratkaisumme ole samanlaisia. Meidän keskinäinen keskustelumme sen sijaan saattaisi useampia kiinostaa, suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kokemusten jakamisen hengessä. Jos sellainen foorumi olisi, se saattaisi olla elämää rikastuttava väylä. Voisi verrata kokemuksiaan toisen kokemuksiin.
Vl-yhteisön jättäneet on silloin tällöin keskustelemassa Hakomaja-foorumilla.
Se on avoin ihan kaikille, ja myös jotkut vl:t kirjoittavat siellä.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/
...