Hei facebookia käyttävät ex-vl:t

Kuitenkin kokemus on osoittanut minulle, että siitä, mitä touhuan netissä tullaan hyvin harvoin puhumaan minulle livenä. Jos liityt ko. listalle, et välttämättä saa siitä koskaan mitään palautetta keneltäkään. Itse lähinnä näkisin tässä mahdollisuuden löytää vertaistukea.

metaskeema kirjoitti:

Kuitenkin kokemus on osoittanut minulle, että siitä, mitä touhuan netissä tullaan hyvin harvoin puhumaan minulle livenä. Jos liityt ko. listalle, et välttämättä saa siitä koskaan mitään palautetta keneltäkään. Itse lähinnä näkisin tässä mahdollisuuden löytää vertaistukea.

Olet oikeassa, silti täytyy vähän aikaa miettiä laittaako pärstänsä näkyville, saatanpa laittaakin tässä lähiaikoina, toivottavasti moni muukin uskaltaa, että saatais näkyviin että mekin ollaan olemassa!

Loppu painostukselle. Ei enää armoneuvoja.

metaskeema kirjoitti:

Loppu painostukselle. Ei enää armoneuvoja.

No mun mielestä joku voimakkaampi, kuten se että "luterilaisen kirkon on lopetettava vl-liikkeen harjoittama hengellinen ja henkinen terrorismi" tää vois olla sellanen kampanja johon lupaan itseni lisäksi värvätä ainakin pari tyyppiä, miksen voisi tietty itsekin sitä perustaa...

mutta............... kirjoitti:

No mun mielestä joku voimakkaampi, kuten se että "luterilaisen kirkon on lopetettava vl-liikkeen harjoittama hengellinen ja henkinen terrorismi" tää vois olla sellanen kampanja johon lupaan itseni lisäksi värvätä ainakin pari tyyppiä, miksen voisi tietty itsekin sitä perustaa...

Laitan sinut adminiksi, niin voit sitten muokata tunnuslauseita mieleisiksesi. Voit kyllä perustaa oman ryhmänkin, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kaikki exät kun eivät ideologisesti edusta aivan samanlaisia arvoja.

metaskeema kirjoitti:

Laitan sinut adminiksi, niin voit sitten muokata tunnuslauseita mieleisiksesi. Voit kyllä perustaa oman ryhmänkin, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kaikki exät kun eivät ideologisesti edusta aivan samanlaisia arvoja.

Tulen kyllä-mutta pienellä viivellä!

Olen perustanut ryhmän kulmasohva ja kuulun myös ryhmään lestadiolaisjumalan hammasväliin juuttuneet. Toinen ryhmä on salainen, joten jos joku haluaa liittyä siihen, pitää laittaa viesti minulle. Se voi olla hyvä vaihtoehto niille, jotka pelkäävät leimautumista.

En perusta ryhmää nykyiset lestadiolaiset, koska en koe täydestä sydämestani kuuluvani siihen porukkaan.

metaskeema kirjoitti:

Olen perustanut ryhmän kulmasohva ja kuulun myös ryhmään lestadiolaisjumalan hammasväliin juuttuneet. Toinen ryhmä on salainen, joten jos joku haluaa liittyä siihen, pitää laittaa viesti minulle. Se voi olla hyvä vaihtoehto niille, jotka pelkäävät leimautumista.

En perusta ryhmää nykyiset lestadiolaiset, koska en koe täydestä sydämestani kuuluvani siihen porukkaan.

Onko sivustot sinun tekemät, kiitos sivusta!

vierailija-vl kirjoitti:

Onko sivustot sinun tekemät, kiitos sivusta!

Ei minulla ole mitään osuutta sivujen toteutuksessa.

Entiset lestadiolaiset eivät ole ideologisesti yhtä homogeenista porukkaa kuin nykyiset lestadiolaiset.

Minusta ratkaisusi ei ole yhtään outo - ihmisellä on oikeus valita täysin vapaasti mitä omasta itsestään toisille kertoo. Näin henkilökohtaisesta elämänhistoriastaan varsinkin. Työkaverit ja vastaavat ei ole itse valittuja, siksi heistä ei kaikki ole suinkaan varsinaisesti ystäviä eikä luotettuja. Kaikkea hyvää sinulle...

En itsekään halua suht. vieraille ihmisille kertoa. En ole kuitenkaan valinnut ko. uskontoa aikanaan ja eipä se nykyäänkään elämääni määritä. Siis niin, että kokisin olevani nimenomaan "ex-lestadiolainen". Olen hyvin paljon muuta, onneksi. :)

No ei se kovin outoa mun mielestä ole, mutta ex-lestadiolaisena mulla on joskus vähän ristiriitainen olo kun tavallaan tuntuu että ois jostain ihan muusta kulttuurista kotoisin vaikka suomalaiselta näyttääkin, sen takia on ton identiteetin kanssa ollu vähän pohtimista. Tuntuu että ihmiset ei oikeen tajua mua:) Oonko mä outo sitten?? Vai onks kaikilla ex-lestadiolaisilla ihan selkeetä tän identiteetin kanssa, vai?

.............................. kirjoitti:

No ei se kovin outoa mun mielestä ole, mutta ex-lestadiolaisena mulla on joskus vähän ristiriitainen olo kun tavallaan tuntuu että ois jostain ihan muusta kulttuurista kotoisin vaikka suomalaiselta näyttääkin, sen takia on ton identiteetin kanssa ollu vähän pohtimista. Tuntuu että ihmiset ei oikeen tajua mua:) Oonko mä outo sitten?? Vai onks kaikilla ex-lestadiolaisilla ihan selkeetä tän identiteetin kanssa, vai?

Kiinnostavaa pohdintaa. Tutulta tuntuu. :-)

Meille vl-liikkeestä eronneille / erotetuille jää luultavasti aina osaksi persoonallisuuttamme tapa ja mahdollisuus tarkastella maailmaa ei kaksois- vaan "kolmoisvalotuksessa". Olemmehan ensinnäkin lapsesta saakka joutuneet ja oppineet pitämään erillään vl-maailman ja sen toisen maailman. Kun sitten itse on irrottautunut lapsuuden itsestäänselvästä ja kyseenalaistamattomasta maailmankuvasta, ja ollut pakotettu rakentamaan minuutensa, ihmissuhteensa ja maailmankuvansa alusta alkaen kokonaan uudestaan, se on niin kova psyykkinen ponnistus, että se kyllä jättää jälkensä. Syntyy kolmas taso, jolta kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa tarkastelee.

Niinpä me entiset vl:t olemmekin jokseenkin monimutkaisia ihmisiä. :-) Positiivisena puolena tästä kaikesta seuraa ainakin se, että emme tyydy yhteen totuuteen emmekä heppoisiin väitteisiin, vaan pyrimme kurkkaman aina esitettyjen väitteiden taakse.

.............................. kirjoitti:

No ei se kovin outoa mun mielestä ole, mutta ex-lestadiolaisena mulla on joskus vähän ristiriitainen olo kun tavallaan tuntuu että ois jostain ihan muusta kulttuurista kotoisin vaikka suomalaiselta näyttääkin, sen takia on ton identiteetin kanssa ollu vähän pohtimista. Tuntuu että ihmiset ei oikeen tajua mua:) Oonko mä outo sitten?? Vai onks kaikilla ex-lestadiolaisilla ihan selkeetä tän identiteetin kanssa, vai?

Monet pitävät minua edelleen uskovaisena, vaikka olen kertonut etten usko Jumalaan, enkä kuulu kirkkoon. Työkaverit esimerkiksi voivat kuvitella, että se on lestadiolaiselle tyypillistä kaksinaismoralismia ja pitävät minua edelleen uskovaisena. Ehkä monet uskovaiset ajattelevat samaan tyyliin, koska muistan että itsekin pidin monia vähän huonompina uskovaisina silloin kun vielä olin tunnustava lestadiolainen.

Vaikka identiteettini ei ole selvä, on kuitenkin ideologiani aika selvä. Yksinkertaisesti minulle merkitsee vain tieto, enkä ole kiinnostunut dogmeista.

Yksi meistä kirjoitti:

Kiinnostavaa pohdintaa. Tutulta tuntuu. :-)

Meille vl-liikkeestä eronneille / erotetuille jää luultavasti aina osaksi persoonallisuuttamme tapa ja mahdollisuus tarkastella maailmaa ei kaksois- vaan "kolmoisvalotuksessa". Olemmehan ensinnäkin lapsesta saakka joutuneet ja oppineet pitämään erillään vl-maailman ja sen toisen maailman. Kun sitten itse on irrottautunut lapsuuden itsestäänselvästä ja kyseenalaistamattomasta maailmankuvasta, ja ollut pakotettu rakentamaan minuutensa, ihmissuhteensa ja maailmankuvansa alusta alkaen kokonaan uudestaan, se on niin kova psyykkinen ponnistus, että se kyllä jättää jälkensä. Syntyy kolmas taso, jolta kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa tarkastelee.

Niinpä me entiset vl:t olemmekin jokseenkin monimutkaisia ihmisiä. :-) Positiivisena puolena tästä kaikesta seuraa ainakin se, että emme tyydy yhteen totuuteen emmekä heppoisiin väitteisiin, vaan pyrimme kurkkaman aina esitettyjen väitteiden taakse.

Niin, näinhän se menee.

Mutta joskus tuntuu ihan äärettömän orvolta ja ristiriitaiselta se, että ulospäin näyttää ihan samalta kuin muutkin ja kuitenkin sisällä asuu sellainen pieni pakolaislapsi jonka ihonväri on ihan erilainen kuin muilla! Että tavallaan on suomalaisessa yhteiskunnassa ihan pakolainen kuin joku somalilapsi ja sitä kipua vaan lisää se, että ulospäin sitä toiseutta ei voi huomata..

Tällaisesta tilanteesta näin kerran tv:ssä ihan loitavan dokumentin jossa kerrottiin amish-lahkosta eronneista nuorista! Nehän oli ihan hukassa siinä tavallisessa yhteiskunnassa ja tunsin vahvasti samaistuvani tilanteeseen.

Minäkin kasvoin vl-lahkossa ja koko suku oli sitä samaa, ei mulla ole hajuakaan miten toimitaan "ulkopuolella"...

.............................. kirjoitti:

No ei se kovin outoa mun mielestä ole, mutta ex-lestadiolaisena mulla on joskus vähän ristiriitainen olo kun tavallaan tuntuu että ois jostain ihan muusta kulttuurista kotoisin vaikka suomalaiselta näyttääkin, sen takia on ton identiteetin kanssa ollu vähän pohtimista. Tuntuu että ihmiset ei oikeen tajua mua:) Oonko mä outo sitten?? Vai onks kaikilla ex-lestadiolaisilla ihan selkeetä tän identiteetin kanssa, vai?

tuon ongelman sen enempää miettimättä niin puupäämäisesti, että oon vaan pitäny aina noita muita, siis tavallisen maailman ihmisiä, vähä outoina. Semmosina tynnyrissä kasvaneina, jotka ei tiedä muusta ku tästä valtavirtakulttuurista. Tai siis pinnallisesti tietenki tietävät, mutta eivät todella. Mutta ei sitä passaa heille itselleen sanoa. Ei se mitään auttas, tulis vaan hämminkiä. No tuosta tietysti tulee ongelmia, ku ei voi olla avoimesti sitä mitä on, vaan täytyy pitää ajatuksiaan omana tietonaan.

ratkassu kirjoitti:

tuon ongelman sen enempää miettimättä niin puupäämäisesti, että oon vaan pitäny aina noita muita, siis tavallisen maailman ihmisiä, vähä outoina. Semmosina tynnyrissä kasvaneina, jotka ei tiedä muusta ku tästä valtavirtakulttuurista. Tai siis pinnallisesti tietenki tietävät, mutta eivät todella. Mutta ei sitä passaa heille itselleen sanoa. Ei se mitään auttas, tulis vaan hämminkiä. No tuosta tietysti tulee ongelmia, ku ei voi olla avoimesti sitä mitä on, vaan täytyy pitää ajatuksiaan omana tietonaan.

Niin no tohon liittyy sellanen ongelma et niitten puupäitten kanssa sun on opeteltava tulee toimeen kuin vl:t ei sua enää hyväksy.

Ne puupäät on itseasiassa ainoita kenen kanssa sä tän eron jälkeen enää voit normaalia kommunikointia harrastaa...et parempi vaan opetella tavoille jos et halua yksinäs olla:)

Sikäli olen vähän ajatellu että mulla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta ajatella et muut ois puupäitä, ite pitää yrittää sopeutuu..

ja minä ihan pihalla:) kirjoitti:

Niin, näinhän se menee.

Mutta joskus tuntuu ihan äärettömän orvolta ja ristiriitaiselta se, että ulospäin näyttää ihan samalta kuin muutkin ja kuitenkin sisällä asuu sellainen pieni pakolaislapsi jonka ihonväri on ihan erilainen kuin muilla! Että tavallaan on suomalaisessa yhteiskunnassa ihan pakolainen kuin joku somalilapsi ja sitä kipua vaan lisää se, että ulospäin sitä toiseutta ei voi huomata..

Tällaisesta tilanteesta näin kerran tv:ssä ihan loitavan dokumentin jossa kerrottiin amish-lahkosta eronneista nuorista! Nehän oli ihan hukassa siinä tavallisessa yhteiskunnassa ja tunsin vahvasti samaistuvani tilanteeseen.

Minäkin kasvoin vl-lahkossa ja koko suku oli sitä samaa, ei mulla ole hajuakaan miten toimitaan "ulkopuolella"...

Aina silloin tällöin rupeaa oikein kunnolla v..tuttamaan se tilanne mihin tuon lahkon kanssa lopulta päätyi. Eli tilanne missä voimattomana lähtee kävelemään tietäen tehneensä ainoan oikean valinnan kuitenkin samalla tietäen että kaikki muut jäävät siihen uskoon, että minä menin harhaan.

Tulee sellainen olo, että miten voi saada noin pahasti turpaansa. Täydellinen tyrmäys. Minulle vaikeinta tuntuu olevan se, että suorastaan puhkuun vihaa ja kiduttavaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta sisälläni. Olen tyytynyt siihen, etten ole tekemisissä sukuni ja aiempien läheisteni kanssa. Mutta minä haluaisin huutaa heille sen, miten helvetin väärin he toimivat.

noin........ kirjoitti:

Niin no tohon liittyy sellanen ongelma et niitten puupäitten kanssa sun on opeteltava tulee toimeen kuin vl:t ei sua enää hyväksy.

Ne puupäät on itseasiassa ainoita kenen kanssa sä tän eron jälkeen enää voit normaalia kommunikointia harrastaa...et parempi vaan opetella tavoille jos et halua yksinäs olla:)

Sikäli olen vähän ajatellu että mulla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta ajatella et muut ois puupäitä, ite pitää yrittää sopeutuu..

siirtyä yhestä lammaslaumasta toiseen lammaslaumaan, jos kerta haluaa vaan sopeutua oman totuutensa hinnalla? Sama kai se olis ollu siinä tapauksessa jäädä vaan vl:ksi.

samoq kirjoitti:

Aina silloin tällöin rupeaa oikein kunnolla v..tuttamaan se tilanne mihin tuon lahkon kanssa lopulta päätyi. Eli tilanne missä voimattomana lähtee kävelemään tietäen tehneensä ainoan oikean valinnan kuitenkin samalla tietäen että kaikki muut jäävät siihen uskoon, että minä menin harhaan.

Tulee sellainen olo, että miten voi saada noin pahasti turpaansa. Täydellinen tyrmäys. Minulle vaikeinta tuntuu olevan se, että suorastaan puhkuun vihaa ja kiduttavaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta sisälläni. Olen tyytynyt siihen, etten ole tekemisissä sukuni ja aiempien läheisteni kanssa. Mutta minä haluaisin huutaa heille sen, miten helvetin väärin he toimivat.

Oletkos tullut ajatelleeksi sitä? Miten he olisivat voineet toimia vastoin uskoaan?
Realismia kehiin!

samoq kirjoitti:

Aina silloin tällöin rupeaa oikein kunnolla v..tuttamaan se tilanne mihin tuon lahkon kanssa lopulta päätyi. Eli tilanne missä voimattomana lähtee kävelemään tietäen tehneensä ainoan oikean valinnan kuitenkin samalla tietäen että kaikki muut jäävät siihen uskoon, että minä menin harhaan.

Tulee sellainen olo, että miten voi saada noin pahasti turpaansa. Täydellinen tyrmäys. Minulle vaikeinta tuntuu olevan se, että suorastaan puhkuun vihaa ja kiduttavaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta sisälläni. Olen tyytynyt siihen, etten ole tekemisissä sukuni ja aiempien läheisteni kanssa. Mutta minä haluaisin huutaa heille sen, miten helvetin väärin he toimivat.

Silloinkun minä jotenkin sain sellaisen välähdyksen että tämähän on ihan aivopesua koko homma niin ajattelin että niin ne muutkin sen kohta tajuaa ja koko homma lakkaa olemasta.
Lisättäköön tähän että olin tosi nuori silloin:)

No niin ei käynyt. Sama meno jatkuu. Melkein kaikki pojat ovat kyllä lähteneet mutta tytöt jostain syystä jääneet.

Kyllä mullakin on ollut ton vihan kanssa tekemistä ja on edelleen. Luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa että en oikeastaan saanut koskaan olla lapsi, vanhemmilla ei ollut yksinkertaisesti kapasiteettia kun ekaluokkalaisen mua odotti kotona kuusi pienempää;) Repikää siitä.

on sitte kirjoitti:

siirtyä yhestä lammaslaumasta toiseen lammaslaumaan, jos kerta haluaa vaan sopeutua oman totuutensa hinnalla? Sama kai se olis ollu siinä tapauksessa jäädä vaan vl:ksi.

Koska ei se ole ollut mun valintani tää vl-juttu. Siihen mä nyt satuin kuitenkin syntymään, minkäs teet..

ja minä ihan pihalla:) kirjoitti:

Niin, näinhän se menee.

Mutta joskus tuntuu ihan äärettömän orvolta ja ristiriitaiselta se, että ulospäin näyttää ihan samalta kuin muutkin ja kuitenkin sisällä asuu sellainen pieni pakolaislapsi jonka ihonväri on ihan erilainen kuin muilla! Että tavallaan on suomalaisessa yhteiskunnassa ihan pakolainen kuin joku somalilapsi ja sitä kipua vaan lisää se, että ulospäin sitä toiseutta ei voi huomata..

Tällaisesta tilanteesta näin kerran tv:ssä ihan loitavan dokumentin jossa kerrottiin amish-lahkosta eronneista nuorista! Nehän oli ihan hukassa siinä tavallisessa yhteiskunnassa ja tunsin vahvasti samaistuvani tilanteeseen.

Minäkin kasvoin vl-lahkossa ja koko suku oli sitä samaa, ei mulla ole hajuakaan miten toimitaan "ulkopuolella"...

Nämä edellä kirjoitetut toiseuden ja vierauden tunteet ovat niin totta myös minulle, että melkein koskee lukea niitä. Mutta myös toisaalta helpottaa että en ole ainoa joka tuntee olevansa muukalainen vieraassa maassa, jossa elää kaksi kansaa, vl:t ja muut. Itse kuuluu periaatteessa muihin mutta oma tausta ja kasvatus on niin erilainen, että vaikka olisin ruotsalainen olisin taatusti taustaltani lähempänä keskiverto suomalaista, kuin entisenä lestana.

metaskeema kirjoitti:

Monet pitävät minua edelleen uskovaisena, vaikka olen kertonut etten usko Jumalaan, enkä kuulu kirkkoon. Työkaverit esimerkiksi voivat kuvitella, että se on lestadiolaiselle tyypillistä kaksinaismoralismia ja pitävät minua edelleen uskovaisena. Ehkä monet uskovaiset ajattelevat samaan tyyliin, koska muistan että itsekin pidin monia vähän huonompina uskovaisina silloin kun vielä olin tunnustava lestadiolainen.

Vaikka identiteettini ei ole selvä, on kuitenkin ideologiani aika selvä. Yksinkertaisesti minulle merkitsee vain tieto, enkä ole kiinnostunut dogmeista.

niin se on

ja minä ihan pihalla:) kirjoitti:

Niin, näinhän se menee.

Mutta joskus tuntuu ihan äärettömän orvolta ja ristiriitaiselta se, että ulospäin näyttää ihan samalta kuin muutkin ja kuitenkin sisällä asuu sellainen pieni pakolaislapsi jonka ihonväri on ihan erilainen kuin muilla! Että tavallaan on suomalaisessa yhteiskunnassa ihan pakolainen kuin joku somalilapsi ja sitä kipua vaan lisää se, että ulospäin sitä toiseutta ei voi huomata..

Tällaisesta tilanteesta näin kerran tv:ssä ihan loitavan dokumentin jossa kerrottiin amish-lahkosta eronneista nuorista! Nehän oli ihan hukassa siinä tavallisessa yhteiskunnassa ja tunsin vahvasti samaistuvani tilanteeseen.

Minäkin kasvoin vl-lahkossa ja koko suku oli sitä samaa, ei mulla ole hajuakaan miten toimitaan "ulkopuolella"...

Hei, täälläkin yksi, joka on ihan pihalla. Todella kipeästi haluaisin tutustua ihan tosielämässä ihmisiin, jotka ovat kokeneet samaa. Olisi kiva, kun voisi jonkun kanssa jutella tästä, kukaan vl:stä ulkopuolinen ei voi ymmärtää tätä.

Suurella vihalla ja katkeruudella hyökkäät metaskeemaa vastaan. Onkohan sinulla asiat kunnossa?

Vaikutat aika ylimieliseltä mutta et järin älykkäältä. Rauhanyhdistyksillä on sinunlaisiasi sen verran monia, ettei siellä kiinnosta käydä lainkaan.